Moi,
Tällä kertaa vuorossa on, uskaltaisin luvata että vuoden suurin yllätys blogin pelien osalta. Huhtikuun lopussa ilmestyi pienen Kaizen Game Works -studion avoimen maailman firman managerointi/visual novel -yhdistelmä Promise Mascot Agency.
.jpg)
Pelin ajatus on, että valitettavan tapahtumaketjun lopputuloksena kuolleeksi lavastettu yakuza-luutnantti “Talonmies” Michi päätyy pieneen ja rähjäiseen Kaso-Machin kaupunkiin manageroimaan paikallista maskottienvälitystoimistoa. Michin täytyy lähettää säännöllisesti rahaa ongelmissa olevalle perheelleen, mikä tapahtuu muuttamalla maskottifirman pääkonttorina toimiva autioitunut motelli ja samalla koko kaupunki kukoistavaksi matkailukohteeksi. Tarinaan liittyy monta käännettä, kuten kaupungin kirous, jonka mukaan jokainen siellä asuva gansteri pääsee pian hengestään, kapuloita rattaisiin laittava ahne pormestari, hylätty kaivos ja lukuisa määrä värikkäitä asukkaita ongelmineen.
Rahaa tehdään palkkaamalla työttömiä maskotteja ja lähettämällä niitä keikoille paikallisten yritysten promotilaisuuksiin. Samalla kaupunkiin virtaa lisää rahaa, bisnekset alkavat taas kukoistaa ja maskottien suosio kasvaa livestreamien ja oheistuotemyynnin kautta. Lopulta Michin oikeana kätenä (vai pitäisikö sanoa pikkusormena) toimiva Pinky pyrkii jopa uudeksi pormestariksi. Kylän asukkailla on niin ikään tavoitteita ja toiveita, joita toteutetaan muiden hommien ohessa, hyvin paljon Yakuza/Ryu Ga Gotoku pelien hengessä. Michin ääninäyttelijänä on muuten sama heppu kuin Yakuzan Kazuma Kiryulla, Takaya Kuroda. Kaupungilla ajellaan vapaasti Michin luotettavalla, mutta pienellä lava-autolla ja pelissä on vuorokausirytmi, mikä vaikuttaa pääosin siten, että keikoilla on aikarajat. Ympäriinsä ajelu ja paikkojen tutkinta palkitaan ja on myös olennainen osa peliä.
Pelin ehdottomasti suurin vetovoima on sen erikoisen vinksahtaneessa ja hulvattoman hauskassa tunnelmassa ja hahmoissa. Lähes jokainen tavattava hahmo on ikimuistettava ja jollain tavalla erikoinen, tai epävakaa. Pelin maskotit ovat jännästi oikeiden ihnisten ja maskottien väliltä ja niistä on vaikea sanoa, onko kyseessä joku olento, vai puvun sisällä oleva ihminen. Toisaalta, pelissä on myös paljon “normaaleja” ihmisiä, mutta kukaan ei tuo asiaa esille. Tilanne on vähän kuin Ankkalinnassa, missä kukaan ei tuo esille, että asukkaat ovat jotenkin erikoisia, tai tee eroa eläinhahmojen välillä. Muutenkin pelin maailmassa on omat sääntönsä, kuten se, että maskottien oheistuotteet pitää itse kalastaa myyntiin kolikkopelistä ja kun Michi tuo asian esille, niin Pinky vain ohittaa koko asian tyyliin “älä kysele, mystisessä maskottien maailmassa näin se homma vaan toimii”.
Promise Mascot Agency tuntuu siltä, kuin pelaisi Yakuza-pelien parhaita sivutehtäviä putkeen kokonaisen pelin verran. Jos se ajatus tuntuu houkuttelevalta, niin erittäin vahva suositus. Minulle aivan varmasti vuoden parhaita pelejä ja parhaita pelejä ylipäänsä.
Comments