Hiiri Haalareissa

Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa perinteisen Famicom-pelin vuoro. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon kolikkopeliklassikko Mappyn konsoliversio. Alkuperäinen kolikkopeli on vuodelta 1983, Famicom-versio julkaistiin vuotta myöhemmin ja toimii samalla piirilevyllä kuin Super Pac-Man. Mappy on tuttuun tapaan käännetty kutakuinkin kaikille mahdollisille 8-bittisille pelikoneille.

Mappy on perinteisen tyylinen, yhden ruudun tasoloikka, jossa hiiripoliisi Mappyn pitää kerätä kartanoa muistuttavasta kentästä kaikki varastetut arvoesineet. Sitten siirrytään seuraavaan kenttään ja homma jatkuu. Kapuloita rattaisiin laittavat Mewkies-kissat, jotka ovat pelin konnia ja ilmeisesti murtovarkaita. Kissoilla on myös toisinaan ilmestyvä pomo, nimeltään Goro.

Kissoja on välteltävä Pac-Manin tyyliin, eli Mappy on kosketusarka ja osuma vie yhden hengen. Pelissä on kolme yritystä ja sillä hyvä, Mappy ei voi hypätä, tai nuijia kissoja omin avuin, vaan esineiden keräys on tehtävä välttelemällä katteja ja avaamalla välkkyviä ovia, joista lentää sivulle päin ilmeisesti “ääniaalto” joka vie kissat mennessään ja antaa bonuspisteitä. Tämän lisäksi ovet voi avata vain kahvan suunnasta. Toinen keino vältellä kissoja ja liikkua tasoilla ovat trampoliinit, joilla Mappy sekä kissat pääsevät ylemmille tasoille. Osumia vihollisiin ei lasketa trampoliinin ilmalennon aikana.

Peli on kaiken kaikkiaan hyvin simppeli, mutta kuten moni tämän ajan kolikkopeli, siinä on melko korkea aloituskynnys, joka helpottuu kun homman jujut alkavat avautua ja samalla paljastuu Mappyn koukuttavuus kaikessa yksinkertaisuudessaan. Haastetta on juuri sopivasti “yksi vielä” -tyyliseen pelaamiseen, eikä yhteen yritykseen tuhraudu aikaa kuin joitain minuutteja. Epäilen, että peli jatkuu loputtomiin, joten tavoitteena ovat vain pisteet.

Ulkoasu on, mitä vuoden 1983 peliltä on lupa odottaa, mutta kaikki toimii ja on selkeää. Saman voi todeta äänistä.

Mappyn klassikon status oli tiedossa, vaikka en ollut peliä aiemmin pelannut. Silti hieman yllätyin siitä, miten hyvin pelattavuus on vanhentunut, sillä ohjaus on erittäin sujuvaa ja vaikeustaso juuri sopiva. Oikein positiivinen yllätys.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Ruostunut Teräsmies

Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti. Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten? Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Malone Plays

Search This Blog