Hiiri Haalareissa

Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa perinteisen Famicom-pelin vuoro. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon kolikkopeliklassikko Mappyn konsoliversio. Alkuperäinen kolikkopeli on vuodelta 1983, Famicom-versio julkaistiin vuotta myöhemmin ja toimii samalla piirilevyllä kuin Super Pac-Man. Mappy on tuttuun tapaan käännetty kutakuinkin kaikille mahdollisille 8-bittisille pelikoneille.

Mappy on perinteisen tyylinen, yhden ruudun tasoloikka, jossa hiiripoliisi Mappyn pitää kerätä kartanoa muistuttavasta kentästä kaikki varastetut arvoesineet. Sitten siirrytään seuraavaan kenttään ja homma jatkuu. Kapuloita rattaisiin laittavat Mewkies-kissat, jotka ovat pelin konnia ja ilmeisesti murtovarkaita. Kissoilla on myös toisinaan ilmestyvä pomo, nimeltään Goro.

Kissoja on välteltävä Pac-Manin tyyliin, eli Mappy on kosketusarka ja osuma vie yhden hengen. Pelissä on kolme yritystä ja sillä hyvä, Mappy ei voi hypätä, tai nuijia kissoja omin avuin, vaan esineiden keräys on tehtävä välttelemällä katteja ja avaamalla välkkyviä ovia, joista lentää sivulle päin ilmeisesti “ääniaalto” joka vie kissat mennessään ja antaa bonuspisteitä. Tämän lisäksi ovet voi avata vain kahvan suunnasta. Toinen keino vältellä kissoja ja liikkua tasoilla ovat trampoliinit, joilla Mappy sekä kissat pääsevät ylemmille tasoille. Osumia vihollisiin ei lasketa trampoliinin ilmalennon aikana.

Peli on kaiken kaikkiaan hyvin simppeli, mutta kuten moni tämän ajan kolikkopeli, siinä on melko korkea aloituskynnys, joka helpottuu kun homman jujut alkavat avautua ja samalla paljastuu Mappyn koukuttavuus kaikessa yksinkertaisuudessaan. Haastetta on juuri sopivasti “yksi vielä” -tyyliseen pelaamiseen, eikä yhteen yritykseen tuhraudu aikaa kuin joitain minuutteja. Epäilen, että peli jatkuu loputtomiin, joten tavoitteena ovat vain pisteet.

Ulkoasu on, mitä vuoden 1983 peliltä on lupa odottaa, mutta kaikki toimii ja on selkeää. Saman voi todeta äänistä.

Mappyn klassikon status oli tiedossa, vaikka en ollut peliä aiemmin pelannut. Silti hieman yllätyin siitä, miten hyvin pelattavuus on vanhentunut, sillä ohjaus on erittäin sujuvaa ja vaikeustaso juuri sopiva. Oikein positiivinen yllätys.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa). Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...

Malone Plays

Search This Blog