Skip to main content

Hiiri Haalareissa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa perinteisen Famicom-pelin vuoro. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon kolikkopeliklassikko Mappyn konsoliversio. Alkuperäinen kolikkopeli on vuodelta 1983, Famicom-versio julkaistiin vuotta myöhemmin ja toimii samalla piirilevyllä kuin Super Pac-Man. Mappy on tuttuun tapaan käännetty kutakuinkin kaikille mahdollisille 8-bittisille pelikoneille. 

Mappy on perinteisen tyylinen, yhden ruudun tasoloikka, jossa hiiripoliisi Mappyn pitää kerätä kartanoa muistuttavasta kentästä kaikki varastetut arvoesineet. Sitten siirrytään seuraavaan kenttään ja homma jatkuu. Kapuloita rattaisiin laittavat Mewkies-kissat, jotka ovat pelin konnia ja ilmeisesti murtovarkaita. Kissoilla on myös toisinaan ilmestyvä pomo, nimeltään Goro. 

Kissoja on välteltävä Pac-Manin tyyliin, eli Mappy on kosketusarka ja osuma vie yhden hengen. Pelissä on kolme yritystä ja sillä hyvä, Mappy ei voi hypätä, tai nuijia kissoja omin avuin, vaan esineiden keräys on tehtävä välttelemällä katteja ja avaamalla välkkyviä ovia, joista lentää sivulle päin ilmeisesti “ääniaalto” joka vie kissat mennessään ja antaa bonuspisteitä. Tämän lisäksi ovet voi avata vain kahvan suunnasta. Toinen keino vältellä kissoja ja liikkua tasoilla ovat trampoliinit, joilla Mappy sekä kissat pääsevät ylemmille tasoille. Osumia vihollisiin ei lasketa trampoliinin ilmalennon aikana.

Peli on kaiken kaikkiaan hyvin simppeli, mutta kuten moni tämän ajan kolikkopeli, siinä on melko korkea aloituskynnys, joka helpottuu kun homman jujut alkavat avautua ja samalla paljastuu Mappyn koukuttavuus kaikessa yksinkertaisuudessaan. Haastetta on juuri sopivasti “yksi vielä” -tyyliseen pelaamiseen, eikä yhteen yritykseen tuhraudu aikaa kuin joitain minuutteja. Epäilen, että peli jatkuu loputtomiin, joten tavoitteena ovat vain pisteet. 

Ulkoasu on, mitä vuoden 1983 peliltä on lupa odottaa, mutta kaikki toimii ja on selkeää. Saman voi todeta äänistä.

Mappyn klassikon status oli tiedossa, vaikka en ollut peliä aiemmin pelannut. Silti hieman yllätyin siitä, miten hyvin pelattavuus on vanhentunut, sillä ohjaus on erittäin sujuvaa ja vaikeustaso juuri sopiva. Oikein positiivinen yllätys.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...