Skip to main content

Smashin Serkku, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla jatkuvat Capcom Fighting collection 2:n pelitarjonnan fillikset. Pelinä on Power Stone 2 vuodelta 2000.


Ensimmäinen Power Stone oli Nintendon Smash Brosin ohella ensimmäisiä ns. “party” areena taisteluita, jossa ajatuksena ei ollut niinkään tarkkaa ajoitusta ja pelimekaniikkojen syvällistä tuntemusta vaativa 1 vs 1 taistelu, vaan enemmänkin toimintapeliä muistuttava, keveämpi ja kaoottisempi rähinä. Power Stone 1:n merkittävin kompastuskivi oli kuitenkin se, että ollakseen partypeli, sen pelaajien määrä oli rajoitettu kahteen. Tämä puute korjattiin Power Stone 2:ssa ja nyt samaan aikaan kentällä heiluu neljä hahmoa. Samalla kentällä olevien esineiden käyttö muuttui paljon olennaisemmaksi osaksi peliä.

Pelimuotoja on perinteiset Arcadet, treenaukset ja jopa Story Mode, jossa taisteluiden välillä voi ostaa power upeja kaupasta, mutta yksinpelimuodot ovat tämän ajan pelille tyypillisen suppeat, joten pelistä saa täyden ilon irti vain kolmen kaverin kanssa. Tästä uudesta kokoelmasta löytyy onneksi hyvin toimiva nettipeli, koska sellainen ajatus kuin useamman kaverin kanssa samalla sohvalla pelailu taitaa olla tämä nykyä harvinaisuus tai jopa kadonnut muinaisjäänne. 

Hahmoja on tullut jokunen lisää ja ulkoasu on saanut niin ikään ehostusta. Merkittävin muutos kentät, joissa on nyt runsaasti vaihtelua ja ne muuttuvat koko ajan taistelun aikana. Esimerkiksi areena saattaa olla kahden sukellusveneen kansi, jotka välillä painuvat pinna alle, jättäen taistelijat uimasille, tai muinaisen pyramidin sisällä joutuu välillä osioon, jossa pitää juosta Indiana Jonesin tyyliin valtavaa kiviä pakoon, samalla kun yrittää mätkiä vastustajia. Jos tämä kuulostaa melkoiselta kaaokselta, niin juuri sitä se on ja mukana on jatkuvasti paljon satunnaisia elementtejä. Juuri siksi tämä on partypeli, eikä perinteinen “kilpailullisesti” pelattava tappelupeli. 

Itselläni kesti jonkin aikaa tottua Power Stonen tyyliin ja miten peli haluaa sitä pelattavan, koska en ole koskaan pelannut tämän tyylisiä taisteluita muutamaa satunnaista Wiin Smash-erää lukuunottamatta. Tässä toisessa osassa pelityyli avautui hieman nopeammin (käytä koko ajan esineitä ja kerää kivet hinnalla millä hyvänsä) mutta karttojen kommervenkkien ymmärtäminen vaativat useamman pelikerran per kenttä.  

Nyt, kun olen pelannut kumpaakin Power Stonea, niin voin todeta, että olen paljon enemmän perinteisten, sivulta kuvattujen taisteluiden ystävä. Kyllähän nämä varmasti etenkin neljän pelaajan hupina menisivät, mutta siitä huolimatta esim. Tekken Tag Tournament satunnaisesti valituilla 8 hahmon tiimeillä on minulle paljon mieluisampi “parytpeli” Saattaa olla, että vanha taistelija ei vain oikein opi uusia temppuja, mutta esim. Marvel vs Capcom 2:n kaaos tuntui vielä hallitulta, mutta tässä tapauksessa kaaos tuntuu vain sähellykseltä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...