Smashin Serkku, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla jatkuvat Capcom Fighting collection 2:n pelitarjonnan fillikset. Pelinä on Power Stone 2 vuodelta 2000.

Ensimmäinen Power Stone oli Nintendon Smash Brosin ohella ensimmäisiä ns. “party” areena taisteluita, jossa ajatuksena ei ollut niinkään tarkkaa ajoitusta ja pelimekaniikkojen syvällistä tuntemusta vaativa 1 vs 1 taistelu, vaan enemmänkin toimintapeliä muistuttava, keveämpi ja kaoottisempi rähinä. Power Stone 1:n merkittävin kompastuskivi oli kuitenkin se, että ollakseen partypeli, sen pelaajien määrä oli rajoitettu kahteen. Tämä puute korjattiin Power Stone 2:ssa ja nyt samaan aikaan kentällä heiluu neljä hahmoa. Samalla kentällä olevien esineiden käyttö muuttui paljon olennaisemmaksi osaksi peliä.

Pelimuotoja on perinteiset Arcadet, treenaukset ja jopa Story Mode, jossa taisteluiden välillä voi ostaa power upeja kaupasta, mutta yksinpelimuodot ovat tämän ajan pelille tyypillisen suppeat, joten pelistä saa täyden ilon irti vain kolmen kaverin kanssa. Tästä uudesta kokoelmasta löytyy onneksi hyvin toimiva nettipeli, koska sellainen ajatus kuin useamman kaverin kanssa samalla sohvalla pelailu taitaa olla tämä nykyä harvinaisuus tai jopa kadonnut muinaisjäänne. 

Hahmoja on tullut jokunen lisää ja ulkoasu on saanut niin ikään ehostusta. Merkittävin muutos kentät, joissa on nyt runsaasti vaihtelua ja ne muuttuvat koko ajan taistelun aikana. Esimerkiksi areena saattaa olla kahden sukellusveneen kansi, jotka välillä painuvat pinna alle, jättäen taistelijat uimasille, tai muinaisen pyramidin sisällä joutuu välillä osioon, jossa pitää juosta Indiana Jonesin tyyliin valtavaa kiviä pakoon, samalla kun yrittää mätkiä vastustajia. Jos tämä kuulostaa melkoiselta kaaokselta, niin juuri sitä se on ja mukana on jatkuvasti paljon satunnaisia elementtejä. Juuri siksi tämä on partypeli, eikä perinteinen “kilpailullisesti” pelattava tappelupeli. 

Itselläni kesti jonkin aikaa tottua Power Stonen tyyliin ja miten peli haluaa sitä pelattavan, koska en ole koskaan pelannut tämän tyylisiä taisteluita muutamaa satunnaista Wiin Smash-erää lukuunottamatta. Tässä toisessa osassa pelityyli avautui hieman nopeammin (käytä koko ajan esineitä ja kerää kivet hinnalla millä hyvänsä) mutta karttojen kommervenkkien ymmärtäminen vaativat useamman pelikerran per kenttä.  

Nyt, kun olen pelannut kumpaakin Power Stonea, niin voin todeta, että olen paljon enemmän perinteisten, sivulta kuvattujen taisteluiden ystävä. Kyllähän nämä varmasti etenkin neljän pelaajan hupina menisivät, mutta siitä huolimatta esim. Tekken Tag Tournament satunnaisesti valituilla 8 hahmon tiimeillä on minulle paljon mieluisampi “parytpeli” Saattaa olla, että vanha taistelija ei vain oikein opi uusia temppuja, mutta esim. Marvel vs Capcom 2:n kaaos tuntui vielä hallitulta, mutta tässä tapauksessa kaaos tuntuu vain sähellykseltä. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo