Galaksi Laajentuu

Moi,

Tällä kertaa vaihdetaan retropelit hetkeksi moderniin, kun vilkaistaan, miltä vaikuttivat pari vuotta sitten julkaistun, erinomaisen Warhammer 40K-rpg:n Rogue Traderin dlc-laajennukset, Void Shadows ja Lex Imperialis. Molemmissa luvattiin noin 15-20 tunnin verran tarinaa ja uusi hahmo Kapteenin miehistöön, joista toinen on jopa romanttisen suhteen vaihtoehtona.

Void Shadows keskittyy Rogue Traderin aluksella meneillään olevaan salaliittojen vyyhtiin, jossa kapteenin epäiltyä salamurhan yritystä tutkiessa matkataan ympäri valtavaa, enemmän feodaaliaikaista valtakuntaa kuin avaruusalusta kulttuuriltaan muistuttavan aluksen komentosillan ja upseerien joukosta aina alimpien kansien kurjissa oloissa elävien työntekijöiden slummeihin. Asiaan on sekaantunut myös kuolemaa palvova kultti, joka ei itseasiassa ole edes läheskään karmein tai vaarallisin salaisuus, mitä Rogue Traderin alus kätkee sisäänsä.

Lex Imerialis puolestaan tutustuttaa pelaajan Warhammer 40K:n maailman lainsäädäntöön, asiaan kuuluvan rautaisella otteella sitä valvoviin viranomaisiin, sekä niinkin mielenkiintoisiin seikkoihin kuin verotukseen ja oikeusjärjestelmään. Koko touhu on tosin niin absurdia, että moisesta, paperilla tylsästä numeroiden pyörittelystä tulee itseasiassa todella mielenkiintoista.

Molempien tarinoiden pituus oli viitisentoista tuntia ja ne pitivät mainiosti otteessaan alusta loppuun. Sanoisinn, että ne olivat tarinoitaan ja tasoltaan aivan pääpelin parhaiden seikkailujen luokkaa. Pelaajan ryhmään lyöttäytyvät hahmot ovat niin ikään mielenkiintoisia ja molemmat avaavat myös uudet hahmoluokat, joita voi käyttää myös oman hahmon luonnissa, joten laajennukset ovatvä enemmän kuin glorifioituja dlc-rahastuksia. Tämän tyylisestä ladattavasta sisällöstä maksaa ihan mielellään.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa. Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...

Malone Plays

Search This Blog