Hei,
Vuoden toiseksi viimeisessä blogauksessa on vuorossa jälleen yksi erikoisuudeksi luokiteltava tapaus, eli taas yksi Japani-importti, jota ei täällä ole nähty eikä kuultu nimittäin Jourdanin (pakko olla läppä) vuonna 1998 julkaisema 1 on 1 PS1:lle. Aika paljon kertoo se, että googlen kuvahaulla ei meinannut löytyä oikein minkään sortin matskua käytettäväksi.
Että mikä? No, 1 on 1 on erikoinen yhdistelmä 1 vs 1 katukorista ja 3D-tappelupeliä. Kyllä vain, koko konsepti kuulostaa aika erikoiselta ja sitä se kieltämättä onkin. Ainoa vastaava, joka tulee mieleen on Kunio-kun koripallo Famicomilla, mutta se oli 2 vs 2 ja kenttä oli paljon isompi, siinä missä tässä jauhetaan yhteen koriin. Ensimmäisenä kuitenkin pistää silmään yksi juttu, nimittäin kannen hahmodesign: Pelin hahmot on suunnitellut kuuluisa mangapiirtäjä Takehiko Inoue, joka on sattumoisin piirtänyt kaikkien aikojen suosituimman urheilumangan Slam Dunkin. Slam Dunk on siis korismanga, joka nuosee aika korkealle myös kaikkien aikojen myydyimpien mangapokkareiden listalla, sijalle 9. 126:lla miljoonalla pokkarilla. Edellä on vain One Piece, Dragon Ball, Naruto ja jokunen vuosikymmeniä julkaistu vanha sarja. Taakse jäävät mm, Jojo’s Bizarre Adventure, Bleach ja Astro Boy. Japanin koripalloliitto on antanut Inouelle tunnustusta, koska Slam Dunkia pidetään niin tärkeänä tekijänä lajin suosiolle Japanissa. Minä en ole lukenut Slam Dunkia paria pokkaria pidemmälle, mutta herran toisen sarjan, Miyamoto Musashin elämästä kertovan Vagabondin olen lähes kokonaan. Tämä seikka oli lopulta se, mikä sai klikkaamaan ostonappulaa.
Peli on perusteiltaan simppeli, vuoron perään yritetään tehdä kori, vastustaja puolustaa. Jos tilanne päättyy koriin, niin vaihdetaan, pallonriistossa hyökkäysvuoro vaihtuu lennosta. Mikä on erikoista, niin pelin kontrollit: Tämä ei toimi ollenkaan samalla lailla kun urjeilupelit, vaan enemmän kuin Tekken tai Virtua fighter. Ukot on aloitustilanteessa aina lukittu samalla kohdin kuin tappelupelin erän alussa ja hyökkääjä valitsee taktiikkansa, puolustaja koittaa joko arvata tai reagoida hyökkääjän toimintaan parhaansa mukaan.
Kontrollit ovat about seuraavat: Pallon kanssa neliö pomputtaa oikealla, kolmio vasemmalla kädellä, alas kyykistyy, L1 suojaa palloa, L2 kääntää selän vastustajaan päin, ympyrä heittää, ylös hyppää siviulle kuljettaa ohjaimen suuntaan. Puolustaessa neliö ja ympyrä peittävät kulkusuuntaa vasemmalle ja oikealle käsillä, ympyrällä yrittää pallonriistoa, kolmiolla ja ympträllä yrittää kovemmin väkivalloin, ylös hyppää, ylös plus ympyrällä hyppää ja blokkaa, neliö pus suunta juoksee ristiohjaimen suuntaan. Jep, ei ihan simppelein juttu. Lisäksi ukot liikkuvat ikäänkuin Tekkenissä, eli rintamasuunta pidetään kohti toista, ellei erikseen paina nappia, joka tekee toisin. Eli, hyökkääjä yrittää vain ohi puolustajasta, pulustaja mielellään pallonriistoa tai blokkia arvaamalla, mihin hyökkääjä liikkuu tai mitä se tekee. Vähän kuin tappelupelin kivi/lyönti, paperi/torjunta sakset/heitto, logiikka. Hyökkääjän ihannetilanne on päästä harhautttamalla ohi hyökkääjästä helppoon lay uppiin tai donkkiin, puolustajan paras tilanne on riistää pallo. Väliin mahtuu vaihtelevia tilanteita, törmäyksiä, ohiheittoja jne. Tämän on hyvin erikoisen tuntuinen ja aluksi hämmentävä systeemi, mutta kun siihen pääsee sisään, tulee järjettömästä konseptista lopulta ihan mielenkiintoinen. Mukana on myös hahmokohtaisia erikoisliikkeitä, jotka ovat perinteisiä “suunta, suunta, nappi, nappi” tyylisiä juttuja.
Pelissä on tutoriaalin ja kaksinpelin lisäksi perus tarinamode, jossa pelataan yhdellä hahmolla satsi matseja ja lopuksi pomoa vastaan, muutama avattava hahmokin löytyy. Niin, ne hahmot: Porukka on hieman perus urheilupeliä monipuolisempaa. Mukana on perus Japanilaisia katukoviksia, pari asiaan kuuluvaa atleettista ulkomaalaista, yksi jäbä, jolla on orava pään päällä, yksi puoliksi apina ja yksi hemmo, jolla on siivet. Jep, hahmokaarti on myös enemmän kuin tappelupelistä.Grafiikka ja äänet ovat PS1-mittapuulla keskitasoa, olen nähnyt karumpiakin, mutta ottaen huomioon miten vähän assetteja peliin tarvitsi tehdä, olisi hahmoista saanut vielä komeampiakin. Tekken kolmosta ei olla lähelläkään.
Mitähän tästä sanoisi lopuksi? 1 vs 1 on aika vaikeasti suositeltava peli erikoisen yhdistelmän vuoksi. Jos satut tykkäämään retrotappelupeleistä ja tiedät jotain koripallosta, tai joku NBA jam oli aikoinaan hyvä, niin sitten. Keräilykappaleena ja kuriositeettina, tai Takehiko Inouen fanina arvoa voi nostaa myös hahmosuunnittelu. Ensimmäistä kertaa edessä on sellainen tapaus, josta en osaa muodostaa mielipidettä itsekään. Mutta, mielenkiintoinen tämä oli.
Siinä kaikki tällä kertaa, ensi viikolla luvassa perinteikäs vuoden 2019 yhteenveto-gaala ja jorinaa niistä sun näistä. Kiitoksia kaikille ja hyviä jouluja!
-malone
Comments