Skip to main content

Vuoden 2019 virallinen yhteenveto ja palkintogaala

Morjens,
Nyt on taas aika vuoden odotetuimmalle taphatumalle, nimittäin vuoden 2019 yhteenveto-blogaukselle! Meikäläisen kirjoitelmia pidempään seuranneet tietävät jo välittömästi mistä on kyse, uudemmille kerrottakoon, että tämä on virallinen “vuoden parhaat” popkulttuurigaala, jossa jaetaan palkintoja mielivaltaisesti missä sattuu kategorioissa mille sattuu hengentuotteille. Wallu Valpion sanoin: “Kavereiden tekeleet kehutaan ja muut haukutaan” -tyyppinen tilaisuus, siis. 

Käydäänpä sitten pidemmittä puheitta asiaan!

Vuoden paras moderni peli:
Samurai Shodown (PS4)


Jep, 2d-samuraimiekkailu vei voiton tällä kertaa. Erittäin silmää miellyttävä ulkoasu, tämmöiselle käpäpukolle sopiva tempo ja pelimekaniikka sekä ennen kaikkea valtavirrasta poikkeavan pelisarjan onnistunut paluu tekivät vaikutuksen. Tämä oilsi voinut epäonnistua niin monella tapaa, mutta SNK onnistui modernisoimaan perinteikkään tappelupelinsä nykyaikaan paremmin kuin mikään muu pitkään tauolla ollut mätkintä. Tämä olisi voinut mennä yhtä hyvin Judgementille, mutta mielummin annan huomiota sitä enemmän kaipaavalle SaSho:lle kuin taas yhdelle Yakuza-pelille. :’D

Vuoden paras retropeli
Ganbare Goemon 2 (Famicom)


Voiton kähvelsi myyttinen varas Goemon toisella esiintymisellään. Pelasin tänä vuonna enemmän vanhoja pelejä kuin vuosiin, osittain tämän blogin ansiosta ja melko kattavasta tarjonnasta mieleen jäi useampikin import-helmi. Yksikään ei kuitemkaan aiheuttanut samanlaista riemua kuin goemon 2. Yleiset vanhojen pelien kusisuudet loistavat poissaolollaan ja peli on kaikin puolin mukava ja miellyttävä pelata, jopa ihan nykyajan mittapuullakin. Grafiikka on myös poikkeuksellisen laadukasta, hahmot hauskoja ja tausta yksityiskohtaisia ja kentät vaihtelevia ja laajoja. Aivan minkä tahansa NES:in klassikon veroinen peli!

Vuoden turaus
Isojen puljujen Kiinan perseennuolenta


Raha ratkaisee ja tämä on nähty tänä vuonna useaan otteeseen Kiinan politiikkaa kritisoineiden pelaajien ja julkisuudenhenkilöiden bannaamisina turnauksista, poistamisena pelistä Kiinan markkinoilla, vaivaannuttavina lehdistötiedotteina, boikottikampanjoina ja selkärangattoimien nilkkien mustan selittämisinä valkoiseksi. Kannattaa pitää mielessä että korporaatioilla ja kapitalisteillä on harvoin muuta mittaria kuin raha, siinä ei parit (kymmenet miljoonat) ihmisoikeusrikkomukset paljon paina. Shoutoutsit Blizzardille, Activisionile ja viimeisimpänä EA:lle.  

Vuoden paras sarjis
Mobile Suit Gundam Origin


Yllärinä löytynyt laadukas, kovakantisessa formaatissa Verticalin englanniksi julkaisema klassisen mecha-animen uudelleenkerrottu, modernisioitu mangaversio oli tämän vuoden suurin positiivine yllätys sarjisosastolla. Kaikkea löytyy, Riipaisevaa draamaa, robottiactionia, huumoria, erittäin silmää miellyttävää piirrosjälkeä ja 1979 shounen-animen tarinalle asetettujen odotusten roima ylitys. Tämä menee todella korkealle jopa “kaikkien aikojen suosikkisarjikset” -listalla. Kunniamaininta ja “Torilla tavataan!” -palkinto Avi Heikkisen Valotusajalle. Laadukas, kotimainen scifitarina/dekkari, jollaisia ei todellakaan näe liikaa.

Vuoden paras figuuri/keräilyesine
Tamashii Nations Meisho Manga Realization Wolverine


Tämä oli ehkä vaikein valittava. Olen unboksaillut tavaraa aika ahkerasti ja useampikin ehdokas ansaitsisi jonkin sortin hehkutusta, mutta päädyin lopulta tähän. Painoikohan vielä uutuudenviehätys päätöksessä, vai mikä? Noh, kunniamaininnat ainakin Qubeleylle ja muille Meisho-sarjan figuille.

Kaiken kaikkiaan 2019 oli antoisa pelivuosi, etenkin vanhempien pelien osalta. Mieleen jäi ainakin puolen tusinaa hiomatonta timanttia tai muuten vaan hyvää esitystä, joita ei ole aiemmin tullut koskaan edes kokeiltua. Uusia megapläjäyspelejä ei tullut pelattua ensimmäistäkään, ellei tässä pari viikkoa sitten hankkimaani Sekiroa lasketa sellaiseksi. Itse en laskisi. Sekiroa en ehtinyt pelaan tarpeeksi, että se olisi ehtinyt minkään sortin palkinnoille, se kun on taas niitä hemmetin vaikeita ja pitkiä From Softwaren vääntöjä. Ehkä ensi vuoden puolella joutaa testaamaan mielipiteitä jakavaa Death Strandingia. Ei tosin näytä kovin lupaavalta, koska Helmikuussa tulee Yakuza HD remasterkokoelma 3, 4 & 5 ja Seiskakin kolkuttelee ovella jo ainakin Japanissa. Sarjiksia tuli luettua varmana enemmän kun koskaan ja leffoja ja sarjoja kateltua runsain mitoin, osittain podcast-hommien ansiosta.

Bonuksena vielä ylläri-ilmoitus! Nimittäin, IRL Akiba’s Trip Kakkosta voi odotella ensi vuonna. Lentoliput ja pelit ja pensselit on jo varattu ja maksettu! Tästä enemmän keväällä.

Kiitoksia kaikille lukijoille koko menneestä vuodesta ja toivon mukaan jaksatte vilkaista näitä juttuja ensi vuonnakin. Blogaukset jatkuvat viikottaisina tästä eteenkinpäin ainakin niin pitkälle kun tulevaisuutta voi ennustaa. 

-malone
  

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv