Skip to main content

Vuoden 2019 virallinen yhteenveto ja palkintogaala

Morjens,
Nyt on taas aika vuoden odotetuimmalle taphatumalle, nimittäin vuoden 2019 yhteenveto-blogaukselle! Meikäläisen kirjoitelmia pidempään seuranneet tietävät jo välittömästi mistä on kyse, uudemmille kerrottakoon, että tämä on virallinen “vuoden parhaat” popkulttuurigaala, jossa jaetaan palkintoja mielivaltaisesti missä sattuu kategorioissa mille sattuu hengentuotteille. Wallu Valpion sanoin: “Kavereiden tekeleet kehutaan ja muut haukutaan” -tyyppinen tilaisuus, siis. 

Käydäänpä sitten pidemmittä puheitta asiaan!

Vuoden paras moderni peli:
Samurai Shodown (PS4)


Jep, 2d-samuraimiekkailu vei voiton tällä kertaa. Erittäin silmää miellyttävä ulkoasu, tämmöiselle käpäpukolle sopiva tempo ja pelimekaniikka sekä ennen kaikkea valtavirrasta poikkeavan pelisarjan onnistunut paluu tekivät vaikutuksen. Tämä oilsi voinut epäonnistua niin monella tapaa, mutta SNK onnistui modernisoimaan perinteikkään tappelupelinsä nykyaikaan paremmin kuin mikään muu pitkään tauolla ollut mätkintä. Tämä olisi voinut mennä yhtä hyvin Judgementille, mutta mielummin annan huomiota sitä enemmän kaipaavalle SaSho:lle kuin taas yhdelle Yakuza-pelille. :’D

Vuoden paras retropeli
Ganbare Goemon 2 (Famicom)


Voiton kähvelsi myyttinen varas Goemon toisella esiintymisellään. Pelasin tänä vuonna enemmän vanhoja pelejä kuin vuosiin, osittain tämän blogin ansiosta ja melko kattavasta tarjonnasta mieleen jäi useampikin import-helmi. Yksikään ei kuitemkaan aiheuttanut samanlaista riemua kuin goemon 2. Yleiset vanhojen pelien kusisuudet loistavat poissaolollaan ja peli on kaikin puolin mukava ja miellyttävä pelata, jopa ihan nykyajan mittapuullakin. Grafiikka on myös poikkeuksellisen laadukasta, hahmot hauskoja ja tausta yksityiskohtaisia ja kentät vaihtelevia ja laajoja. Aivan minkä tahansa NES:in klassikon veroinen peli!

Vuoden turaus
Isojen puljujen Kiinan perseennuolenta


Raha ratkaisee ja tämä on nähty tänä vuonna useaan otteeseen Kiinan politiikkaa kritisoineiden pelaajien ja julkisuudenhenkilöiden bannaamisina turnauksista, poistamisena pelistä Kiinan markkinoilla, vaivaannuttavina lehdistötiedotteina, boikottikampanjoina ja selkärangattoimien nilkkien mustan selittämisinä valkoiseksi. Kannattaa pitää mielessä että korporaatioilla ja kapitalisteillä on harvoin muuta mittaria kuin raha, siinä ei parit (kymmenet miljoonat) ihmisoikeusrikkomukset paljon paina. Shoutoutsit Blizzardille, Activisionile ja viimeisimpänä EA:lle.  

Vuoden paras sarjis
Mobile Suit Gundam Origin


Yllärinä löytynyt laadukas, kovakantisessa formaatissa Verticalin englanniksi julkaisema klassisen mecha-animen uudelleenkerrottu, modernisioitu mangaversio oli tämän vuoden suurin positiivine yllätys sarjisosastolla. Kaikkea löytyy, Riipaisevaa draamaa, robottiactionia, huumoria, erittäin silmää miellyttävää piirrosjälkeä ja 1979 shounen-animen tarinalle asetettujen odotusten roima ylitys. Tämä menee todella korkealle jopa “kaikkien aikojen suosikkisarjikset” -listalla. Kunniamaininta ja “Torilla tavataan!” -palkinto Avi Heikkisen Valotusajalle. Laadukas, kotimainen scifitarina/dekkari, jollaisia ei todellakaan näe liikaa.

Vuoden paras figuuri/keräilyesine
Tamashii Nations Meisho Manga Realization Wolverine


Tämä oli ehkä vaikein valittava. Olen unboksaillut tavaraa aika ahkerasti ja useampikin ehdokas ansaitsisi jonkin sortin hehkutusta, mutta päädyin lopulta tähän. Painoikohan vielä uutuudenviehätys päätöksessä, vai mikä? Noh, kunniamaininnat ainakin Qubeleylle ja muille Meisho-sarjan figuille.

Kaiken kaikkiaan 2019 oli antoisa pelivuosi, etenkin vanhempien pelien osalta. Mieleen jäi ainakin puolen tusinaa hiomatonta timanttia tai muuten vaan hyvää esitystä, joita ei ole aiemmin tullut koskaan edes kokeiltua. Uusia megapläjäyspelejä ei tullut pelattua ensimmäistäkään, ellei tässä pari viikkoa sitten hankkimaani Sekiroa lasketa sellaiseksi. Itse en laskisi. Sekiroa en ehtinyt pelaan tarpeeksi, että se olisi ehtinyt minkään sortin palkinnoille, se kun on taas niitä hemmetin vaikeita ja pitkiä From Softwaren vääntöjä. Ehkä ensi vuoden puolella joutaa testaamaan mielipiteitä jakavaa Death Strandingia. Ei tosin näytä kovin lupaavalta, koska Helmikuussa tulee Yakuza HD remasterkokoelma 3, 4 & 5 ja Seiskakin kolkuttelee ovella jo ainakin Japanissa. Sarjiksia tuli luettua varmana enemmän kun koskaan ja leffoja ja sarjoja kateltua runsain mitoin, osittain podcast-hommien ansiosta.

Bonuksena vielä ylläri-ilmoitus! Nimittäin, IRL Akiba’s Trip Kakkosta voi odotella ensi vuonna. Lentoliput ja pelit ja pensselit on jo varattu ja maksettu! Tästä enemmän keväällä.

Kiitoksia kaikille lukijoille koko menneestä vuodesta ja toivon mukaan jaksatte vilkaista näitä juttuja ensi vuonnakin. Blogaukset jatkuvat viikottaisina tästä eteenkinpäin ainakin niin pitkälle kun tulevaisuutta voi ennustaa. 

-malone
  

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...