Skip to main content

Vuoden 2019 virallinen yhteenveto ja palkintogaala

Morjens,
Nyt on taas aika vuoden odotetuimmalle taphatumalle, nimittäin vuoden 2019 yhteenveto-blogaukselle! Meikäläisen kirjoitelmia pidempään seuranneet tietävät jo välittömästi mistä on kyse, uudemmille kerrottakoon, että tämä on virallinen “vuoden parhaat” popkulttuurigaala, jossa jaetaan palkintoja mielivaltaisesti missä sattuu kategorioissa mille sattuu hengentuotteille. Wallu Valpion sanoin: “Kavereiden tekeleet kehutaan ja muut haukutaan” -tyyppinen tilaisuus, siis. 

Käydäänpä sitten pidemmittä puheitta asiaan!

Vuoden paras moderni peli:
Samurai Shodown (PS4)


Jep, 2d-samuraimiekkailu vei voiton tällä kertaa. Erittäin silmää miellyttävä ulkoasu, tämmöiselle käpäpukolle sopiva tempo ja pelimekaniikka sekä ennen kaikkea valtavirrasta poikkeavan pelisarjan onnistunut paluu tekivät vaikutuksen. Tämä oilsi voinut epäonnistua niin monella tapaa, mutta SNK onnistui modernisoimaan perinteikkään tappelupelinsä nykyaikaan paremmin kuin mikään muu pitkään tauolla ollut mätkintä. Tämä olisi voinut mennä yhtä hyvin Judgementille, mutta mielummin annan huomiota sitä enemmän kaipaavalle SaSho:lle kuin taas yhdelle Yakuza-pelille. :’D

Vuoden paras retropeli
Ganbare Goemon 2 (Famicom)


Voiton kähvelsi myyttinen varas Goemon toisella esiintymisellään. Pelasin tänä vuonna enemmän vanhoja pelejä kuin vuosiin, osittain tämän blogin ansiosta ja melko kattavasta tarjonnasta mieleen jäi useampikin import-helmi. Yksikään ei kuitemkaan aiheuttanut samanlaista riemua kuin goemon 2. Yleiset vanhojen pelien kusisuudet loistavat poissaolollaan ja peli on kaikin puolin mukava ja miellyttävä pelata, jopa ihan nykyajan mittapuullakin. Grafiikka on myös poikkeuksellisen laadukasta, hahmot hauskoja ja tausta yksityiskohtaisia ja kentät vaihtelevia ja laajoja. Aivan minkä tahansa NES:in klassikon veroinen peli!

Vuoden turaus
Isojen puljujen Kiinan perseennuolenta


Raha ratkaisee ja tämä on nähty tänä vuonna useaan otteeseen Kiinan politiikkaa kritisoineiden pelaajien ja julkisuudenhenkilöiden bannaamisina turnauksista, poistamisena pelistä Kiinan markkinoilla, vaivaannuttavina lehdistötiedotteina, boikottikampanjoina ja selkärangattoimien nilkkien mustan selittämisinä valkoiseksi. Kannattaa pitää mielessä että korporaatioilla ja kapitalisteillä on harvoin muuta mittaria kuin raha, siinä ei parit (kymmenet miljoonat) ihmisoikeusrikkomukset paljon paina. Shoutoutsit Blizzardille, Activisionile ja viimeisimpänä EA:lle.  

Vuoden paras sarjis
Mobile Suit Gundam Origin


Yllärinä löytynyt laadukas, kovakantisessa formaatissa Verticalin englanniksi julkaisema klassisen mecha-animen uudelleenkerrottu, modernisioitu mangaversio oli tämän vuoden suurin positiivine yllätys sarjisosastolla. Kaikkea löytyy, Riipaisevaa draamaa, robottiactionia, huumoria, erittäin silmää miellyttävää piirrosjälkeä ja 1979 shounen-animen tarinalle asetettujen odotusten roima ylitys. Tämä menee todella korkealle jopa “kaikkien aikojen suosikkisarjikset” -listalla. Kunniamaininta ja “Torilla tavataan!” -palkinto Avi Heikkisen Valotusajalle. Laadukas, kotimainen scifitarina/dekkari, jollaisia ei todellakaan näe liikaa.

Vuoden paras figuuri/keräilyesine
Tamashii Nations Meisho Manga Realization Wolverine


Tämä oli ehkä vaikein valittava. Olen unboksaillut tavaraa aika ahkerasti ja useampikin ehdokas ansaitsisi jonkin sortin hehkutusta, mutta päädyin lopulta tähän. Painoikohan vielä uutuudenviehätys päätöksessä, vai mikä? Noh, kunniamaininnat ainakin Qubeleylle ja muille Meisho-sarjan figuille.

Kaiken kaikkiaan 2019 oli antoisa pelivuosi, etenkin vanhempien pelien osalta. Mieleen jäi ainakin puolen tusinaa hiomatonta timanttia tai muuten vaan hyvää esitystä, joita ei ole aiemmin tullut koskaan edes kokeiltua. Uusia megapläjäyspelejä ei tullut pelattua ensimmäistäkään, ellei tässä pari viikkoa sitten hankkimaani Sekiroa lasketa sellaiseksi. Itse en laskisi. Sekiroa en ehtinyt pelaan tarpeeksi, että se olisi ehtinyt minkään sortin palkinnoille, se kun on taas niitä hemmetin vaikeita ja pitkiä From Softwaren vääntöjä. Ehkä ensi vuoden puolella joutaa testaamaan mielipiteitä jakavaa Death Strandingia. Ei tosin näytä kovin lupaavalta, koska Helmikuussa tulee Yakuza HD remasterkokoelma 3, 4 & 5 ja Seiskakin kolkuttelee ovella jo ainakin Japanissa. Sarjiksia tuli luettua varmana enemmän kun koskaan ja leffoja ja sarjoja kateltua runsain mitoin, osittain podcast-hommien ansiosta.

Bonuksena vielä ylläri-ilmoitus! Nimittäin, IRL Akiba’s Trip Kakkosta voi odotella ensi vuonna. Lentoliput ja pelit ja pensselit on jo varattu ja maksettu! Tästä enemmän keväällä.

Kiitoksia kaikille lukijoille koko menneestä vuodesta ja toivon mukaan jaksatte vilkaista näitä juttuja ensi vuonnakin. Blogaukset jatkuvat viikottaisina tästä eteenkinpäin ainakin niin pitkälle kun tulevaisuutta voi ennustaa. 

-malone
  

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...