Moi,
Tällä kertaa on vuorossa kahden merkkipäivän tarkastelu. Viime viikolla nimittäin muuan Playstation1 saavutti 25:n vuoden iän. Samoin teki ehkä kaikkien aikojen suosikkistudioni, Akihabarassa majaileva Acquire. Päätin siis yhdistää juhlallisuudet ja otin hyllystä Tenchu 2:n. Olen jo blogannut ekasta Tenchusta, mutta onneksi kakkonen oli vielä jäljellä. Tämäkin on siis Acquiren kehittämä peli, vaikka kannessa pönöttääkin Activisionin logo, joka siis vastaa vain lokalisaatiosta ja länsijulkaisusta. IGN:n paska artikkelikin sönköttää “Activisionin pelistä” joka siis on täyttä tuubaa.
Okei, Tenchu 2 vuodelta 2000 on Tenchu 1:n prequel, jossa nuoret Azuma-klaanin ninjat Rikimaru ja Ayame joutuvat pelastamaan lordi Gohdan ensin kilpailija Lordi Todan ja myöhemmin vallankaappausta suunnittelevan shinobiryhmä Burning Dawnin kynsistä. Burning Dawn on porukka outoja tyyppejä, joita johtaa isotissinen, kummaa “boob armoria” pitävä Lady Kagami, porukassaan mm. Azuma-klaanin pettänyt entinen porukan johtaja, aivopesty Tatsumaru. Porukan kruunaa Ninjashiba Semimaru, joka ei valitettavasti ole pelattava hahmo.
Homma toimii hyvin samalla tavalla kun ensimmäinenkin Tenchu, mutta tällä kertaa mukana on vähän monipuolisemmat kontrollit, mm uintia, vähän ketterämpi liike (ei vieläkään todellakaan ketterä) ja enemmän apuvälineitä, joita voi myös poimia tapetuilta vihollisilta. Tuntuma on kuitenkin hyvin samankaltainen ykkösen kanssa, eli PS1:n ajan semi-tankki. Tämä johtaa siihen, että on pakko edetä varoen ja hiljaa, joska taistelu ei ole järkevä vaihtoehto kankeuden takia. Tämä yhdistettynä lyhyeen piirtoetäisyyteen pakottaa hipsimään jännittäen koko ajan, missä viholliset luuraavat. Joku näkisi nämä turhauttavana vikana, minä näen tietoisena valintana, joka ohjaa pelaajaa haluttuun pelitapaan. Ongelmiakin on, mm. törmäksentunnistuksen kanssa, mutta tämän ajan lähes jokaisessa 3d-peleissä on pikku bugeja.
Kenttiä on uudistettu rankalla kädellä: Mukana on paljon ulkoilmaa ja laajempia alueita. Tämä on minulle vähän kaksipiippuinen juttu, joska palikkamainen geometria ei sovellu kovin hyvin orgaanisen maiseman kuvaamiseen ja minulle parhaat kentät ykkösessä olivat nimenomaan se eka kauppiaan talo ja 5. kenttä: ministerin kartano. Niissä Tenchu oli parhammillaan ja tekniset rajoitteet eivät paistaneet läpi niin selvästi. Kakkosen kentissä on potentiaalia, mutta moni on vähän liiankin kunnianhimoinen siihen nähden, mitä on mahdollista saavuttaa. Tämän pelin ehdottomana highlightsina on järven päälle paaluille rakennettu Shintotemppeli.
Tehtäviä on enemmän kuin ykkösessä, mutta mieleen painuvia ei sen enempää. Liian paljon outoja vihollisninjoja ja liian vähän perus samuraivartijoita ja sellasita perusninjailua. Tenchu on aina parhaimmilaan tavallisissa tehtävissä ja hyppää jossain vaiheessa hain yli kun esiin marssitetaan outoja kummajaisia, haamuja sun muita kummelihahmoja. Näin käy valitettavasti sarjan joka pelissä. Se ei kuitenkaan estä minua pitämästä näistä kaikista, mutta unelmatenchu olisi ihan vaan perus hiiviskelyä kaupungeissa, linnoissa sun muissa tavanomaisissa paikoissa vältellen ihan tavallisia vartijoita. Bossitaisteluitakin on, melko paljon. Onneksi eivät ole kovin vaikeita, vaikka kankeat kontrollit aiheuttavatkin välillä ihme stunlock-kuolemia, joissa vaan jää nalkkiin lähes mahdottomaan tilanteeseen. Kuolema meinaa sitä, että koko 20min. Tehtävä on aloitettava alusta, checkpointteja ei tunneta, mikä on ehkä suunnittelun pahin miinus.
Tenchut eivät ole välttämättä niitä komeimpia pelejä, kun vertaa vaikka MGS:ään, mutta audio ja äänimaailma on todella hyvä. Ei tässä silmät säry, mutta PS1-pikselimössöä on luvassa. Englanninkielinen ääninäyttely on kunnon 80-luvun amerikan ninja-tasoista juustoilua.
Pelissä on muuten myös kenttäeditori, joka on lähinnä kuriositeetti. Minun käsittääkseni kuitenkin japnissa julkaistiin peräti ihan täysi laajennus, joka koostui kenttäeditorilla tehdystä tasoista. Pitäisi joskus hankkia ja testata.
Tenchu 2 on pitkälle samanlainen kokemus kuin ykkönenkin: Jos on valmis katsomaan ongelmia läpi sormien, niin luvassa on tunnelmallinen hiiviskelypeli, joka on jopa yllättävän mukaansatempaava ja aidosti aika jännittävä. Nykyajan tekniikkaa ja pelisuunnittelua vaativa ei saa kuin turhauttavan muinaismuiston. 2 voisi olla parempi kuin 1, mutta minun makuuni 1 on edelleen paras, yllämainituista syistä. Saisipa sen Shintotemppelin ykköseen, niin kakkonen olisi tarpeeton.
Siinä kaikki tällä kertaa, hyvää syntymäpäivää Acquirelle ja kiitoksia lukijoille!
-malone
Tällä kertaa on vuorossa kahden merkkipäivän tarkastelu. Viime viikolla nimittäin muuan Playstation1 saavutti 25:n vuoden iän. Samoin teki ehkä kaikkien aikojen suosikkistudioni, Akihabarassa majaileva Acquire. Päätin siis yhdistää juhlallisuudet ja otin hyllystä Tenchu 2:n. Olen jo blogannut ekasta Tenchusta, mutta onneksi kakkonen oli vielä jäljellä. Tämäkin on siis Acquiren kehittämä peli, vaikka kannessa pönöttääkin Activisionin logo, joka siis vastaa vain lokalisaatiosta ja länsijulkaisusta. IGN:n paska artikkelikin sönköttää “Activisionin pelistä” joka siis on täyttä tuubaa.
Okei, Tenchu 2 vuodelta 2000 on Tenchu 1:n prequel, jossa nuoret Azuma-klaanin ninjat Rikimaru ja Ayame joutuvat pelastamaan lordi Gohdan ensin kilpailija Lordi Todan ja myöhemmin vallankaappausta suunnittelevan shinobiryhmä Burning Dawnin kynsistä. Burning Dawn on porukka outoja tyyppejä, joita johtaa isotissinen, kummaa “boob armoria” pitävä Lady Kagami, porukassaan mm. Azuma-klaanin pettänyt entinen porukan johtaja, aivopesty Tatsumaru. Porukan kruunaa Ninjashiba Semimaru, joka ei valitettavasti ole pelattava hahmo.
Tenchut eivät ole välttämättä niitä komeimpia pelejä, kun vertaa vaikka MGS:ään, mutta audio ja äänimaailma on todella hyvä. Ei tässä silmät säry, mutta PS1-pikselimössöä on luvassa. Englanninkielinen ääninäyttely on kunnon 80-luvun amerikan ninja-tasoista juustoilua.
Pelissä on muuten myös kenttäeditori, joka on lähinnä kuriositeetti. Minun käsittääkseni kuitenkin japnissa julkaistiin peräti ihan täysi laajennus, joka koostui kenttäeditorilla tehdystä tasoista. Pitäisi joskus hankkia ja testata.
Tenchu 2 on pitkälle samanlainen kokemus kuin ykkönenkin: Jos on valmis katsomaan ongelmia läpi sormien, niin luvassa on tunnelmallinen hiiviskelypeli, joka on jopa yllättävän mukaansatempaava ja aidosti aika jännittävä. Nykyajan tekniikkaa ja pelisuunnittelua vaativa ei saa kuin turhauttavan muinaismuiston. 2 voisi olla parempi kuin 1, mutta minun makuuni 1 on edelleen paras, yllämainituista syistä. Saisipa sen Shintotemppelin ykköseen, niin kakkonen olisi tarpeeton.
Siinä kaikki tällä kertaa, hyvää syntymäpäivää Acquirelle ja kiitoksia lukijoille!
-malone
Comments