Hei,
Tällä kertaa katsauksessa on peli, joka on yllättävän vähän tunnettu, vaikka edellytykset olisi ollut suurempaankin menestykseen. Vuorossa on Konamin vuonna 1987 Famicomille julkaisema Getsu Fuuma Den. Tämä pelisarja on vilahtanut aiemmassa blogissa, nimittäin Fūma pyörähti Wai Wai World Team-up pelissä. Jos peliä pitäisi kuvailla lyhyesti, niin lähimpänä on varmaan “Castlevania Japanin mytologialla”. Päähahmo ottaa inspiraatiota ilmeisesti tunnetusta semihistoriallisesta ninjasta Kotaro Fuumasta. Tulkinta on tosin hyvin, sanotaanko että vapaa.
Kyllä vain, tässä on perus pelattavuuden puolesta paljon yhtäläisyyksiä saman ajankohdan muihin Konamin peleihin: Grafiikka, äänimaailma ja tuntuma on ikäänkuin yhdistelmä Castlevaniaa ja Turtles ykköstä. Erojakin löytyy, pelissä on nimittäin paljon Zelda kakkosta muistuttava kartta, jossa itse kenttiin kuljetaan. Kartalta löytyy myös mökkejä, joissa on mm. Kauppoja sekä vinkkejä antavan noidan mökkejä. Tavoitteena on kerätä neljä Fuuman veljille kuulunutta maagista miekkaa, joilla sitten voitetaan, jälleen kerran, maailmaa uhkaava jonku sortin manalan herra. Tai oikeastaan löytää tarvitsee vain kolme, sillä yksi on jo mukana.
Kartalla kuljetaan etsien näitä miekkoja ja samalla läpäisten kenttiä, joista kertyy rahaa sekä miekkailukokemusta, joka vaikuttaa aseen vaurioon. Kyllä vain, Castlevaniasta poiketen tässä käytetään miekkaa. Kertakäyttöisiä parannus, haavoittumattomuus, ynnä muita esineitä on kanssa syytä kantaa mukana, vaikka kuolemasta ei rankaistakaan kovin pahasti. Loputon continue löytyy, mukana olleet rahat vain puolittuvat. Myös salasana löytyy, joten seikkailuun voi palata myöhemmin. Tämä on hyvä, sillä peli on Famicom-mittapuulla varsin pitkä ja monipuolinen. Kartan ja sidescroller-kenttien lisäksi mukana on tietty pomotaisteluita sekä 1st person dungeonit, joissa mennään selvittämään sokkeloa Fuuman selän takaa kuvatussa näkymässä. Tämä on kunnianhimoinen, joskin hieman kömpelö yritys, josta kuitenkin pidin. Se tekee pelistä omaperäisemmän.
Peli on ulkonäön ja äänimaailman puolesta Konamin taattua laatua. Spritet ovat yksityiskohtaisia, usein kookkaita ja hyvin suunniteltuja, taustat näyttäviä, musiikki oikein mainiota. Äänistä tunnistaa selvästi joitain Castlevaniassa ja Turtlesissa käytettyjä efektejä. En myöskään pitäisi tätä erityisen vaikeana, vaikka tällä hetkellä plakkarissa onkin vasta kaksi neljästä miekasta. Armelias continue ja salasana pitää huolen, että tässä kyllä etenee, vaikkei olisikaan mikään superpelaaja. Jos pelistä pitäisi löytää joku selkeä ongelma, niin se on hieman suurpiirteiset hitboxit. Niissä on tiettyä epätarkkuutta, joka tuntuu täsmälleen samalta kun Turtles ykkösessä. Sitä pelanneet tietävät välittömästi,. Mitä tarkoitan.
Getsu Fuuma Den maistui erittäin hyvin. Sanoisin, että tämä menee aivan sinne Famicomin kärkeen Goemonin kanssa. Täytyy sanoa, että 1987-1989 Konami oli kyllä kunnon god tier-julkaisija: Mahdoton määrä huipputason pelejä yksi toisensa jälkeen ja osaa ei edes julkaistu Japanin ulkopuolella. Nämä ilmeisesti vähän liian Aasiaan kulttuurillisesti sidotut saivat tyytyä vain kotimaan yleisöön. Yksi parhaista tänä vuonna pelaamistani peleistä, riippumatta siitä, onko kyseessä uusi vai vanha julkaisu.
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan pian asiaan!
-malone
Comments