Hei,
Otetaan taas yksi unboksaus. Viime aikoina on tullut unboksattua figuja melko tiheällä tahdilla, vaan ei vielä tarpeeksi. Vuorossa on itse itselleni hankkima aikainen joululahja, joka saapui Postilakosta huolimatta noin viikko sitten ja nyt vaikuttaa siltä, että figuurihankinnat on tältä vuodelta tehty. Olen tänä vuonna hehkuttanut Bandain Tamashii Nationsin Meisho Manga/Movie Realization-sarjaa useampaakin otteeseen ja tänä syksynä on ilmaantunut jokunen uutuus, joten: Vuorossa on Manga Realization -sarjan Muhomono Wolverine.
Jo vain, Ryhmä-X:n Wolverine Sengoku-ajan soturina. Tuo “Muhomono”-etuliite meinaa kutakuinkin “lainsuojatonta”. Wolverine sopii samuraiteemaan aikalailla kuin adamantiumkynsi vatsaan koska hahmo on jo 80-luvulta alkaen yhdistetty vahvasti Japaniin. Frank Miller teki 1982 minisarjan, jossa Wolverine päätyy Japaniin, rakastuu ja menee lopulta naimisiin vaikutusvaltaisen aatelissuvun perijättären, Mariko Yashidan kanssa. Homma ei tietysti ole ihan näin simppeli, mukana on Yakuza-yhteyksistä isäukkoa, läjäpäin ninjoja, morsion kateellinen veli ja mitähän vielä. Millerin kuvaus on edelleen nostalginen, mutta nykyään lukiessa siitä kyllä paistaa läpi tietynlainen fetisismi ja vieraan kulttuurin kuvaston ja tapojen käyttö ymmärtämättä sitä muuten kuin korkeintaan hyvin pintapuolisesti. Frank-setä on todennäköisesti Lukenut/katsonut Lone Wolf & Cubia ja tsiigannut parit Ukio-e piirrokset, todennut että “joo, tää on siistiä” ja vetelee niiltä pohjilta.
Pari vuotta myöhemmin X-maestro Chris Claremont teki toisen sarjan, tällä kergtaa eri kuvittajan kanssa jossa uusi Ryhmä-X tulokas Kitty Pryde joutuu pankkiiri-isänsä takia yakuzan kynsiin ja vieläpä maagisia voimia omaavan ninjamestarin aivopesemäksi oppilaaksi. Wolverine tulee hätiin ja päätyy ikäänkuin Kittyn mentoriksi ja sijaisisäksi kelvottoman biologisen isäukon tilalle. Tarjolla taas gangstereita, ninjoja ja vähän mystiikkaa sekä samuraifilosofiaa. Sittemmin Wolverine on pyörähtänyt Japanissa tasaisin väliajoin ja on nykyään usein vahvasti temaattisesti kuin ronin samurai sekä ajatusmaailmaltaan että etiikaltaan. Tätä aina tuodaan silloin tällöin esille, mm. Jokusen vuoden takaa muistuu mieleen tilanne, jossa joukko nuoria Japanilaismutantteja ei uskalla mennä herättämään Wolverinea nokosilta kun kriisitilannetta pukkaa, vaan selittävät että “Ei me voida mennä noin vaan herättämään sitä, se on samurai.” :D
No joo, eiköhän se riitä taustaluennosta. Katsotaan, miten Tamashii Nations on onnistunut tällä kertaa.
Paketti on sama musta, tyylikkäästi suunniteltu kuin muissakin sarjan figuissa. Mukana tulee vaihtokädet sekä kolme satsia kynsiä: Normaalit, “koukkukynnet” sekä..jonkun sortin sahalaitaiset fuckstickit. Hemmetin isot joka tapauksessa. Nämä eivät ole luonnolliset, vaan kiinnittyvät käsivarsien haarniskaan. Koko design on yleisesti ainakin meikäläisen silmään onnistunut loistavasti. Tämä on täyttä anime-bullshittiä, mutta justiinsa oikeanlaista anime-bullshittiä. Hahmon piirteet tunnistaa välittömästi, mutta ne sulautuvat yllättävän hyvin aitoon samurain haarniskan suunnitteluun. Jännästi huomiota herättävin piirre, eli kypärä ja naamio eivät itseasiassa ole edes niin älyttömät kun voisi luulla, olen nähnyt vastaavia tai vielä oudompia viritelmiä ihan oikeissa haarniskoissa museoissa. Kaiverrus on tarkkaa ja yksityskohtaista. Detailia riittää vaikka muille jakaa.
Maalauksen puolesta etenkin värit on onnistuttu toteuttamaan loistavasti. Wolverinen sinikeltainen alkuperäisen puvun värit on siirretty todella silmiinpistävän metallinkiiltoisiksi, mikä on hyvä valinta. Väripesut tuovat syvyyttä ja erottelua reunakohtiin sekä tekstuureihin. Taas on saatu nahka näyttämään hämmästyttävän aidolta. Pari pikku lipsahdusta löysin haarniska selkäosan “raidoista”, mutta väripesu paikkaa hyvin epätarkkuutta, joten sitä ei näe kuin aivan läheltä, jos tietää mitä mitä katsoo.
Rakenne ja nivelet ovat käytännössä identtiset edellisen unboksauksen, Deadpoolin kanssa. Käytännössä kaikki tarpeelliset ja järkevät asennot onnistuvat ilman ongelmia. Oikeassa olkapäässä havaitsin pientä löysyyttä. Jos se alkaa vaivaamaan, niin homman voi korjata joko lattiavahalla tai kynsilakalla.
Mitä tästä sanoisi, mitä en ole vielä sanonut aiempien kohdalla? Meisho-sarja on varmaan tällä hetkellä suosikkini kaikista tarjolla olevista. Missään muualla ei näe samanlaista omaperäisyyttä ja kun laatukin on aivan parhaasta päästä, ei näistä paljon jupinaa löydä. Tuntuu kuin nämä olisi täsmäaseen tavoin kohdistettu justiinsa minun mieltymyksiini. Arvokkaita toki verrattuna muihin vastaavan kokoisiin figuihin, mutta ei näitä tule onneksi kuin jokunen vuodessa.
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan pian asiaan!
-malone
Comments