Komiikkaa Konamilta

Tällä kertaa vuorossa on vähän pidemmän aikaa jemmassa ollut tapaus. Peli on nimittäin odotellut vuoroaan viime kesän Japanin reissusta saakka ja nyt oli viimein aika marssittaa parrasvaloihin Gokujou Parodius Da! Deluxe Pack. (Very best Parodius Deluxe Pack)

Nappasin Parodiuksen sattumalta Akihabaran Traderista about 10€ hintalapulla varustettuna, joten kyseessä oli heräteostos. Tiesin kyllä pelisarjan ennalta lähinnä maineen perusteella, mutta yhtään peliä ei entuudestaan löytynyt, joten kokemus oli uusi minullekin.

Parodius on Konamin klassisen Gradius -avaruusräiskintäpelin spinoff, jossa ideana on, että otetaan mitä sattuu konamin pelihahmoja ja läntätään ne hassuttelemaan sivullescrollaavaan shumppiin. Tarjolla on tietysti esikuva Gradiuksen Vic Viper, Twinbee, Yume Penguin Monogatarin Pingviini, useammassakin pelissä esiintyvä punainen mustekala, Puputyttö, Lentävä Possu ja Paperilennokilla lentävä tikku-ukko. Jos joku lukija tietää tarkemmin, missä nämä tuntemattomat suuruudet ovat esiintyneet, niin voi ilmiantaa. Kaikilla on omat pyssynsä ja erilaiset power upit, joten valinnanvaraa on ja kukin saa valita makuunsa sopivan menopelin. Power Up -systeemi on Gradiuksesta tuttu, jossa saa itse valita, milloin aktivoi kerätyt bonukset.

Sitten on aika lähteä lentelemään ja räiskimään tiensä läpi mitä kummallisemipen teemojen ympärille rakennettujen tasojen ja outojen pomotaisteluiden. Perus ulkoavaruuden lisäksi löytyy huvipuistoa, merellistä maisemaa, leivonnaisia ja ties mitä. Pomovastuksissa on tarjolla mm. Balettihameessa ankka päänsä päällä tanssivaa pandaa, kissan ja laivan yhdistelmää, merenneitoa ja korkokengissä tepastelevat jalat. Siis nimenomaan pelkät jalat.En osaa sanoa, miten ja missä olosuhteissa Konamin tiimi on tämän pelin kyhännyt kasaan, mutta olisin halunnut olla paikalla.

Aluksi luulin, että pelissä on kaksi modea, mutta tarkempi tutkailu paljasti, että levylle onkin lykätty itseasiassa kaksi peliä: Paroduis DA! Ja Kokujou Parodius. Molemmissa kuitenkin lennellään samalla teemalla samankaltaisissa puitteissa, joten erot ovat pienet, joskin vaihtelu on tervetullutta ja se lisää peliin sisältöä ikäänkuin tuplaten.

Musiikit ovat public domain klassista, joka pyörähtää suoraan CD:ltä. Toisinaan koko hommaan tulee aika surrealistinen sävy, kun lentävä possu paukuttelee pinkkejä pingviinejä UFO Catcherin sisällä ja tsutalla soi Straussia. Oudosti raitojen loppuessa musiikissa on pieni hiljainen paussi, ennen kun seuraava biisi pyörähtää käyntiin.Samalla peli nytkähtää sekunnin murto-osan kun konsoli ilmeisesti pitää pienen mietintä- ja latauspaussin. Pientä hidastustakin on havaittavissa kun ruutu täyttyy ties minkälaisesta tavarasta. Ei kuitenkaan niin rajua kun NESillä tai Famicomilla pahimmillaan. Muistaakseni Famicomin eka Parodius oli yhtä slowdownia koko peli.

Parodius on kummallinen ja hauska avaruusräiskintä. Hassuja ja hyvin animoituja spritejä ihmetellessä aikaa saa kulumaan illan tai pari, vaikkei shmupit olisikaan aivan se ykkösjuttu. Genren ystäville tarjolla on pätevä räiskintä, pohjalla kuitenkin pyörii ulkoasusta huolimatta Gradiuksen systeemit. Peli ei tuntunut aivan mahdottoman vaikealta, minä ainakin pääsin ihailemaan lopputekstejä suht vaivatta, vaikken oli aivan supershmupittaja.Vanhaan tyyliin power upit menettää kuoleman yhteydessä, mutta se ei ole aivan samanlainen totaalityrmäys kun Gtadiuksessa, koska osa bonuksista jää leijumaan uutta keräämistä varten ruudulle. Vain Game Over nollaa kaiken, vaikka loputtomat continuet löytyykin. Tämmöiset pelit on joka tapauksessa tarkoitus opetella ns. “yhdellä cerditillä” Kannattaa testata, jos saa käsiinsä, Parodiuksen luulisi maistuvan retropelien ystäville ainakin hetkisen lähes tapauksesta riippumatta. 

Sellaista tuli pelattua tällä kertaa, kiitos kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone