Skip to main content

Kasibittinen Kong

Tällä kertaa tarkastelussa on jälleen Famicomin tarjontaa. Päähahmomme on tuttu jo yhdestä aikaisemmin mukana olleesta pelistä, mutta tällä kertaa päässyt itse pääosaan. Vuorossa King Kong 2 Ikari no Megaton punch.





Konamin 1986 julkaisema Famicom-peli paljastui yllättäen elokuvalisenssipeliksi. Japanissa tuli nimittäin myös King Kong Lives -elokuva samana vuonna. Alkudemon perusteella en olisi aivan uskonut, että kyseessä on näinkin syvällinen tarina: Sen jälkeen kun Kong putosi Empire State buildingin katolta, niin se vietiin lasarettiin ja pelastettiin Lady Kongilta saadulla verensiirrolla (En tiedä mistä se ilmaantui) ja kyberneettisellä sydämellä. (Sijoittuuko tämä vieläkin 30-luvulle?) No, näin tarina kuulemma nyt menee ja Kong on taas kunnossa. Nyt sitten pitää pelastaa vangittu Lady Kong. Se tapahtuu löytämällä 9 avainta, yksi jokaisesta yhdeksästä maailmasta ja voittamalla viimeisen maailman bossi, kuten asiaan kuuluu. 




Homma on helpommin sanottu kuin tehty, peli on käytännössä sokkelo, ja avaimet jemmailtu ties minne päin epälineaarisesti aukeavaa pelimaailmaa. Onneksi sentään maailmat on värikoodattu ja menu kertoo missä maailmassa mennään ja onko avain plakkarissa. Käytännössä aluksi haahuillaan sinne tänne ja mennään teleporttaavista ovista kunnes jotain löytyy. Sitten törmätään avaimeen ja tapellaan bossia vastaan. Toivottavasti jossain vaiheessa kartan rakenne ja avainten paikat jäävät mieleen ja hommaan tulee tolkkua. Pelissä on kolme elämää ja ilmeisesti jokunen löydettävä lisäukko. Ei continuea. 



Itse pelaaminen tapahtuu ylävinkkelistä, jossa Kong liikkuu, loikkii, lyö ja heittelee kiviä tuhoten rakennuksia, vihollisia, kuten tankkeja ja ties mitä avaruuden kummajaisia ja etsien tietysti esineitä, avaimet etunenässä. Kiviä on rajattu määrä, joita saa lisää vihollisilta droppeina. Vihulaiset ja tuhotut ympäristöt pudottavat myös healthbonuksia sekä muita esineitä, joilla Kongia voi hieman vahvistaa. Karttoihin on lisäksi jemmattu erikoisbonuksia, muunmuassa Wai Wai Worldista tuttu Konami Man tekee cameon. 



Yhden illan yrityksillä pelastusoperaatio jäi vielä vajaaksi, parhaana tuloksena oli 7/9 avainta. En kuitenkaan luonnehtisi King Kong kakkosta erityisen vaikeaksi peliksi, enemmänkin kyse on oikean reitin opettelusta. 

Kokonaisuutena tykkäsin Kongista kovastikin: Pelattavuus on hyvä ja Kong liikkuu napakasti. Etenkin hyppy sortuvan rakennuksen päälle tuntuu mukavan painavalta ja tuhovoimaiselta. Myöskään musat eivät ole hullummat. Vaikeusaste on kohtuullinen eikä aiheuta retroraivoa. Sanoisin, että Wai Wai Worldin ohella ehdottomasti länsimaissa julkaisematon Konamin helmi. 

Sellainen oli Famicom-katsaus tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan pian asiaan! 

-malone

Comments

Anonymous said…
Pelasta Lady Kong! D: Niin nähdään kuka sen on siepannut ja miten edes on mahdollista siepata Kong... oliko hän niin heikkona verenluovutuksen jäljiltä.
- Snou
Malone said…
Hankala sanoa. Noin 15 sekunnin alkudemon perusteella ei voi kun spekuloida, sen verran yksityiskohtia jäi hämärän peittoon. BD

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...