Unboksataan taas Transformerseja, koska se on mukavaa! Löysin sopivan hahmon sen verran edullisesti, etten voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä, siispä viime viikolla ilmaantui postiin loota, joka sisälsi Transformers Masterpiece MP-26 Road Rage:n.
Täytyy sanoa, etten tiennyt hahmosta juuri mitään ennen tämän figuurin julkaisua ja epäilen että tuskin tietää moni lukijakaan, joten tässä pieni tietoisku ja mitä minulle selvisi, kun tutkailin asiaa tarkemmin:
Tässä vaiheessa mainitsen heti kärkeen, että olen pikemminkin nostalgiakeräilijä kun kompletionisti mitä Transformerseihin tulee, joten olen rajannut hankintojani “budjetti- ja henkilökohtainen kiintymys hahmoon” -kriteereillä lähinnä Autoboteihin, jotka muistan joko sarjiksista tai animatiosarjasta. Näin ollen Road Rage, joka kylläkin kuuluu Generation 1 -kaanoniin ei ole esiintynyt juuri missään edellämainituissa, yhtä kyseenalaista cameota lukuunottamatta. Mikä siis sai hankkimaan koko hahmon? No, pääasiassa kaksi syytä: Tämä on sarjan eka ja toistaiseksi ainoa virallinen naisbotti, sekä jotenkin sympaattinen ja hauska hahmokuvaus, joka lötytyi sattumalta sinetöi kaupat. Laitan tähän lainauksen virallisesta Bio-kortista:
“Road Rage (ロードレイジ Rōdo Reiji) is the bodyguard/advisor of Cybertron ambassador Crosscut. She is well-versed in alien cultures and generally cheerful, making her a very good diplomat. However, a chronic short-out in her vehicle modecauses her to live up to her name; in car mode, she is a snarling, swerving speed machine with little regard—if not utter contempt—for anyone else on the road with her. This is pretty embarrassing for her once she reverts to robot mode.”
Tämä koko hässäkkä on kehitetty alkuperäisen sarjan jälkeen, vuonna 1997 japanilaisissa tarinoissa ja vuoteen 2003 saakka Road Rage oli lelumuodossa vain “Punainen Tracks” -kunnes sai virallisen julkaisun ilmeisesti jonkin japanilaisen äänestyksen pohjalta. Kuka Tracks, saattaa joku kysyä tässä vaiheessa. No, Tracks on semikuuluisa alkuperäisen animaatiosarjan Autobot, joka on myös Chevrolet Corvette ja julkaistu Masterpiece -sarjassa numerolla MP-25, siis Road Rage käyttää pääosin samaa muottia. Palaamme tähän vielä. Vuonna 1984 julkaistu Tracks oli sininen Corvette, mutta tämä lelu, kuten tiedämme (eikö vain?) perustuu Japanilaiseen Diaclone -lelusarjaan, josta Transformers sitten sorvattiin Marvel Comicsin avustuksella. Ja Diaclone Corvette oli punainen. No, Euroopassa julkaistiin Tracks punaisena, koska täällä Transformers leluja julkaisi Milton Bradley, joka teki omat ratkaisunsa jenkeistä riippumatta.
Asiaan liittyy myös “torilla tavataan” -hetki, sillä ilmeisesti MB:n punaisesta Tracksista on vielä superharvinainen musta versio, joka oli myynnissä vain suomessa! D: Asiaan vielä enemmän kuin minä perehtyneet vanhan koulukunnan Transformers - keräilijät käyttävät ilmeisesti ihan vakiintunutta termiä “Finnish Tracks”. Masterpiece -sarjassa musta Tracks on Decepticon nimeltä Loudpedal. Tämän tutkimuksen jälkeen olin vakuuttunut, että Road Rage on hieno ja tarpeellinen hahmo kokoelmaan!
Selvä homma! Siirrytään sitten katsastamaan itse figuuria: Tuttu musta Masterpiece -boksi sisältää Pirssin, ohjeen mukaan ”plasma disruptor” -pyssyn, “laser ram” lentomodea varten sekä pienen Twincast -figuurin. Tämä iso pyssy oli alkuperäisen lelu-Tracksin ase, mutta animaatiosarjassa hänellä oli Black Beam Gun -pistooli. Twincast on japanilaisen animaationkaanonin (Headmasters -animaatiossa) uudelleenkasattu ja väritetty versio Broadcastista tämän tuhouduttua. Broadcast oli länsimaissa Blaster. Harmillisesti mukana ei tule lentoständiä, kuten Tracksin mukana tuli. Noh, lainasin Tracksilta tellingin kuvia varten. Mukana myös kaksi paria sivupeilejä autoon sekä tutut ohjekirjaset ja kortti, joka sisältää hahmokuvauksen ja statsit. Yllättävän kovat, muuten. Tracksin mukana tuli ihmishahmo Raoul, joka ei ole mukana tässä paketissa. No, ei siinä olisi ollut järkeäkään, Raoul oli nimenomaan Tracksin kamu animaatiosarjassa.
Road Rage, kuten “veljpoeka” Tracks on siis myös ns. Triple changer, eli alt-modeja on kaksi: Corvette Stingray ja lentävä Corvette Stingray. Jep, lentävä pirssi. Automuoto on hyvin esikuvaansa vastaava 70-luvun lopun, 80-luvun alun Corvette. Punainen maali on livenä mukavan kiiltävä, tosin ei aivan yhtä huomiotaherättävä kun Tracksin helmiäistä sisältävä, kimaltava, sininen. No, Tracksille sopiikin glitter paremmin, hahmo oli luonteeltaan melkoinen fancy pants. Konepelti aukeaa ja alla on mallinnettu ja maalattu moottori. Muuntautuminen lentomodeen on suht simppeli, peräosasta käännetään esiin siivet, pienet siivekkeet ja käsivarret sivulle turbiiniksi. mukavasti iso pyssy menee mahan alle ja sen saa pidettyä myös ständin kanssa.
Robottimuotoon muuttuminen on hieman monimutkaisempi, muttei monimutkainen. Minulla oli jo entuudestaan Tracks, joten homma oli tuttu, kaikki tapahtuu tismalleen samalla tavalla. Noin 10 minuutin homma huolellisesti tehtynä. Robottimuodossa paljastuvat suurimmat erot Tracksiin: Luonnollisesti pää on vaihdettu naisellisemmat kasvot omaavaan. On muuten tosi hieno, eräs ehdottomasti yksi parhaista pääsculpteista. Lisäksi käsivarret ja jalat on vaihdettu pyöreämpiin, ja vyötärö pienenmpään ja kapeampaan. Myös “kaulus” on eri muotoinen ja kädet ovat hieman pienemmät. Tämän kanssa ei kuitenkaan menty aivan niin överiksi ja lisätty ihmisnaisen kurvikkuutta, kuten Arceen tapauksessa tehtiin. Loput osat näyttävät identtisiltä Tracksin kanssa. Hauskana gimmikinä tässäkin Autobotien symboli on käännettävä, jos haluaa piilottaa sen vaikka automodessa. Selkään tuleva “huppari” joka sisältää hahmolle tunnusomaiset raketit oli Tracksin ja on myös Road Ragen varmasti haastavin ja eniten mielipiteitä jakava osa: Se nimittäin jättää figuurin selkään selvän “repun”, joka on myös selvästi ontto. Tämä aiheuttaa hieman eriskummallisen näkymän sivusta katseltuna. Minä katselen figuja pääosin edestä hyllyllä, joten asia ei juuri häiritse. Vaihdettuja osia on riittävästi, jotta robottimuodosta välittyy selvästi, että tämä on oma hahmonsa, eikä vain uudelleen maalattu sama figu.
Pidin Tracksista ja pidän tästäkin. Road Rage saattaa olla ulkonäöltään jopa suosikkini kahdesta Corvettesta, punaisen ja valkoisen kontrasti toimii robottimuodossa loistavasti. En löydä mitään jupisemisen aihetta, kaikki oli ta toimi justiiinsa niinkuin pitää. Kokonaisuutena jälleen mainio figuuri ja tervetullut lisäys Transformers -hyllylle.
Kiitoksia jälleen kaikille lukijoille, palaan pian asiaan. Transform and roll out!
-malone
Comments