Skip to main content

Hiki Hatussa

Vuorossa taas Famicomin tarjontaa, tällä kertaa hieman toiminnallisempaa pelaamista urheilun muodossa. Meillä oli kaverin kanssa taas perinteinen couch co-op -ilta ja ensimmäisenä koneeseen löysi tiensä viime viikolla postilaatikkoon saapunut Konami Sports in Seoul. Tämä saattaa olla tutumpi nimellä Track & Field 2, joka on vähän hassu nimi, kun ottaa huomioon lajitarjonnan. Tämä on nimittäin alunperin 1988 Soulin kesäolympialaisten aikaan ajoitettu peli, jossa suurin osa lajeista ei todellakaan ole “Track & Fieldia”, joka tosin on vain ja ainoastaan hyvä asia.



Heti kättelyssä ensimmäisessä ruudussa töllöstä kantautuu Konamin klassiset “yleisön kohina” -ääniefektit, joita firma käytti mm. Blades of Steel -jääkiekossa ja Double Dribble -koripallossa. Kaikki tämän ajan konamin pelejä pelanneet tunnistavat tutut kohahdukset ja kilahdukset missä vain. 80 ja 90 -luvuilla konsolipelien kuninkaat Nintendon ohella olivat Capcom ja Konami, se näkyy tässäkin pelissä reippaasti verrokkejaan hienompina grafiikoina, joissain lajeissa etenkin hahmon sprite on aikaansa nähden valtavan suuri ja yksityiskohtainen. Audiovisuaalisesti tämä on siis ehdottomasti urheilupelien kärkipäätä. 

Itse peli on klassinen tämän ajan urheilupeli, eli kyseessä on minipelikokoelma, jossa joka lajissa on omat kontrollinsa ja sääntönsä. Vanhat urheilupelit tosiaan olivat sellaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, moni laji nimittäin pyörii mahdollisimma nopeasti napin hakkaamisen tai ristiohjaimen vemputuksen ympärillä. Tämän sortin peleissä syke nousee ja kädet väsyvät pelaajallakin ja lopputulos on vastaava suuremmankin urheilusuorituksen jälkeen. :’D

Olympiaadien lajeista mukana ovat:

Miekkailu
A-napilla tökitään joko ylös keskelle tai alas tähdäten, B:llä torjuu. Ensin 5 pistettä saanut voittaa.



Taekwondo
A & B -napeilla ja näiden yhdistelmillä simppeleitä lyöntejä ja potkuja. Tässä on health bar ja luvunlasku. Tyrmäyksellä voittoon.



Kolmiloikka
A:lla rämpytetään vauhtia, B:llä hyppää. Hypyt pitää ajoittaa oikein ja pohjassa pitämällä hypyn kulma nousee. Ei siis saa pitää nappia pohjassa liian lyhyttä tai pitkää aikaa.



Seiväshyppy
Sama idea kun Kolmiloikassa, paitsi tässä ajoitetaan seipään osumista monttuun ja irrotusvaihetta.Aivan Bubkan lukemille ei päästy.



Vapaauinti
Tähän saakka hämmentävin laji. Alussa valitaan uintityyli, kroolaten tai perhosella. A:lla vauhtia, mutta B:llä pitää hengittää kun happimittari laskee. Me ei koskaan älytty oikeaa ajoitusta/tyyliä/järkevää yhdistelmää. Sievisestä oltiin kaukana näillä esityksillä, hyvä ettei ukko hukkunut altaaseen.




Melonta
A:lla melotaan vauhtia, B:llä pakkia. Portit pitää kiertää järjestyksessä oikealla tavalla ja myös aikaa otetaan. Portteihin on merkitty joko suoraan läpi, peruuttamalla, tai alavirran kautta kiertämällä -merkit. Väärästä tavasta tulee penaltia. Lopuksi lasketaan pisteet.



Uimahypyt
Alussa valitaan, miten lähdetään yrittämään: Eteenpäin, taaksepäin, käsilläseisonta ja mitä näitä nyt on. A:lla ja ristiohajimella ilmassa vempuloidaan temppuja, joita näkee nimeltä ruudun alareunassa. Altaaseen mielellään muuten kuin mahalleen. Sitten tuomarit antavat pisteitä  Meni tuurilla.



Jousiammunta
Hauska laji, jossa ammutaan tauluihin eri matkoille. Pitää arvioida matka ja tuuli, joiden mukaan tähdätään sivuttaissuuntaa ja korkeutta asteilla. A:lla virittää voimaa jouseen. Enemmän kokemusta kuin nopeaa ränkkäystä.



Haulikkoammunta
Savikiekkoja lähetetään B:llä. Ristiohjaimella tähdätään ristikolla ja A:lla ampuu. Simppeli, mut ihan hauska.



Estejuoksu
Perinteinen napinhakkaus. A:ta näpytetään epätoivon vimmalla ja B:llä hypätään esteiden yli.



Moukarinheitto
Ristiohjainta pyritetään vastapäivään niin nopeasti, kuin mahdollista, sitten A:lla irrotetaan. Heiton kulma määräytyy taas painalluksen keston mukaan. Kuorii tehokkaasti nahan sormesta.



Rekki
A:lla vauhtia, sitten eri suuntiin namiskoita painelemalla tehdään temppuja, kunnes aika loppuu ja pitää tehdä alasatulo. Sanotaanko, että hieman jäätiin Vitali Sherbon suorituksista.



Lisäksi, jos konsolissa on kiinni kaksi ohjainta, niin lajitarjonta laajenee: 

Kädenväännöllä (jep :D)
Simppeli napinhakkaus kilpaa. Hauskasti toinen muskelimies on aivan selvästi Stallone Over the Top -leffasta :’D 





Ja jos konsolissa on Zapper, niin lisäksi mukaan kuulemma tulee: 

Ilmapistooliammunta 
Tätä ei valitettavasti päästy kokeilemaan, kun mulla ei vielä ole Famicomin kanssa sopivaa pistoolia.
En myöskään löytänyt kuvamatskua.


Näiden lisäksi “Olympialaismodessa” , jossa lajit on jaettu neljälle päivälle on mukana virallisten lajien lisäksi näytösläjina: 

Riippuliito
Tämä on vain “Olympiamoodin” neljäntenä päivänä. Ei me sinne asti päästy.





Lajeja on siis runsaasti. Jotkut muistuttavat toisiaan, eikä kahdella napilla nyt mitään valtavan omaperäisiä mekaniikkoja viritellä, mutta lajeissa on silti reippaasti vaihtelua, joka on hyvä, sillä A-napin ränkkäämiseen väsyy nopeasti.

Tämänkaltaiset urheilupelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan saman sohvan moninpelinä, jossa epäonnistumisille saa nauraa räkättää jonkun muun kanssa. Peli oli myös hauskimmillaan heti alussa, kun kumpikaan ei ollut erityisen hyvä missään lajissa ja suoritukset menivät vähintään puolittain tuurilla.

Tämän tyylin urheilupelit ovat kadonnutta kansanperinnettä ja osittain hyvästä syystä. Nostalgiselle retropelaajalle ne kuitekin edelleen tarjoavat hauskoja hetkiä samalla sohvalla kaverin kanssa. Tämä Konamin olympiapeli on joka tapauksessa genrensä parhaita, etenkin NES/Famicom -mittapuulla, varsinkin keskimääräistä reippaasti paremman ukoasunsa ja lajien monipuolisuuden ansiosta.

Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan tas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
Muistan miten ukkoni meinasi myös hukkua altaaseen! :D Jäi vaan möllöttämään paikoilleen henkeään haukkomaan ja sekös ärsytti. Muutenkin rage gauge alkoi kummasti latautua kun uusia lajeja ja muistoja tuli mieleen. Kolmiloikassakin ne "loikat" jäi aina puolimetrisiksi kun ei vaan osannu. Yleisön kohina loi silti hienosti suuren urheilutapahtuman tunnelmaa vaikka joutuivatkin pettymään kun kukaan urheilijoista ei saanu aikaan edes hyväksyttyä suoritusta xD

PS. DS:n Track & Field Internationalissa on yks mahtava uudistus... jos peli huomaa, että nyt tulloo uusi ME, niin kuva muuttuu slow motioniksi ja ukko liitää hidastettuna riman yli samalla kun Vangeliksen Chariots of Firen pianoteema alkaa soida. Sain tuosta ekalla kerralla fucking kylmät väreet :o

Snou
Malone said…
Ilmeisesti uinti tuottaa murheita kovimmalla prosentilla. Kyllä se kolmiloikan leiskautus jäi meilläkin aika vaatimattomaksi. Taisin vasta viimeisillä päästä edes hiekkalaatikolle, muuten tömähti tartaaniin. :D

Mikäs tuo International on? Joku uudempi ja mille masiinalle? :o
Malone said…
Ai, joo. Deeässälle...

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...