Skip to main content

Saturnuksen Robottivarikko

Hei, 

Tällä kertaa katsauksessa on jälleen yksi hieman tuntemattomampi peli. Meillä oli kaverin kanssa taas pelailu-ilta ja tällä kertaa konsolina oli Sega Saturn. Minulta ei moista masiinaa löydy, joten kamu toi konsolin mukanaan. Saturniin liittyy nostalgisia muistoja, tämä nimittäin on sama vehje, jota pelasimme tuossa jonkun matkan päässä tien toisen puolella jo yli 20 vuotta sitten. Suosikkipelejä konsolille oli ehdottomasti aikaansa nähden lähes uskomattomalta vaikuttanut Virtua Fighter 2 ja tämän blogin aihe, Robo Pit.



Että mikä? Jep, Robo Pit on varmasti suurelle osalle pelaajista tyystin tuntematon suruus, varsinkin kun otetaan vielä huomioon, että tämä oli Saturnille, jota moni ei omistanut. Pelistä tosin löytyy myös PS1-versio. Robo Pitin on kehittänyt hauskasti nimetty Kokopeli vuonna 1996. Mitään muita pelejä en ole tältä firmalta nähnyt, ennen tai jälkeen. Robo Pitin idea on simppeli: alussa kootaan oma robotti about paristakymmenestä eri runkovaihoehdosta, ensin pää/yläkroppa ja sitten alakroppa. Tarjolla on hassuja palleroita ja jaloiksi mm. Telaketjut, auto, jouset, propelli tai hämähäkin jalat, muutamia mainitakseni. Värit saa kustomoida ja lopuksi lärviin laitetaan silmät yleisilmettä antamaan. 




Jokaisella robotilla on myös kaksi kättä, joihin on ideana kiinnittää eri aseita, joita myös löytyy melko kattava valikoima: Miekkoja, nuijia, laserpyssy, jousi, bumerangi, imukuppeja ja ties mitä. Jos luopuu aseesta, saa pitää käden jolla voi lyönnin lisäksi poimia kentältä objekteja ja heittää niitä.  Kaikilla runko/alusta/asekombinaatioilla on statsit, kuten paino, vaurio, haarniskointi jne. Nämä alustan kanssa vaikuttavat nopeuteen kääntymiseen hypyn korkeuteen, kestoon ja niinpoispäin. Isolla nuijalla varustettu tankkimainen botti ei välttämättä kulje ja hyppää paljon, kun taas kevyt propellialustainen leijuu pitkiä matkoja ilmassa, mutta ei kestä niin paljon. Yhdistelmiä on runsaasti ja robotin voi kasta mieltymyksensä mukaan. 



Kun botti on valmis on aika siirtyä taisteluareenalle. Pelissä on puolen tusinaa karttaa, jotka vaihtelevat hieman teemoiltaan ja layouteiltaan. Kaikki ovat ilmassa leijuvia tasoja ja pelin voi vähitä joko keston loppuessa tai ring outilla. Robottia ohjataan kolmen napin ja ristiohjaimen yhdistelmällä, lisäksi päätynapeissa on strafe sivuille. Molempien käsien aseet on omassa napissaan ja kolmas on hyppy. Kontrollit ovat simmpelit, eikä mitään erikoisempia liikkeitä tarvitse opetella. Ainoana speciaalina on kuritukeseta täyttyvä mittari, jonka täytyttyä voi tehdä voimakkaamman erikoishyökkäyksen. Aseilal on tietty omat animaationsa tyypin mukaan ja keskimäärin monikaan vehje ei ole kovin nopea tai ketterä, joten oikeaan paikkaan manööveeraus on avain voittoon. 



Voittaja saa kokemuspisteitä käyttämiinsä asetyyppeihin, sekä rankingpisteitä, häviäjä menettää aseensa voittajalle ja saa penaltia pisteisiin. Pelissä on siis joka matsissa panos, koska tappio tietää parhaiden aseiden menetystä. Sitten joutuu joko vaihtamaan vehkeitä tai metsästämään vastustajaa, jolta voisi voittaa aseet takaisin. Ranking moden lisäksi löytyy myös VS mode, joka on perinteisiä 1 vs1 tappeluja. Meikäläisen paras sijoitus ranking modessa taitaa olla tällä hetkellä #12/100 robotilla “Autobot”. Autobot on auton alustalla oleva robotti, jolla suosin laserpyssy/keskikokoinen nyrkki -yhdistelmää.



Robo Pit ei ole perinteisellä mittapuulla mikään mestariteos, vaan simppeli areenatappelu keskinertaisella ulkoasulla. Peli on kuitenkin erittäin sympaattinen ja tämä yhdistettynä 20 vuoden takaiseen nostalgiaan tuotti varsin mukavia pelihetkiä. Saatan jopa metsästää itselleni PS1 version jostakin.

Sellainen peli tällä kertaa, kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 

Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...