Hei,
Tällä kertaa katsauksessa on jälleen yksi hieman tuntemattomampi peli. Meillä oli kaverin kanssa taas pelailu-ilta ja tällä kertaa konsolina oli Sega Saturn. Minulta ei moista masiinaa löydy, joten kamu toi konsolin mukanaan. Saturniin liittyy nostalgisia muistoja, tämä nimittäin on sama vehje, jota pelasimme tuossa jonkun matkan päässä tien toisen puolella jo yli 20 vuotta sitten. Suosikkipelejä konsolille oli ehdottomasti aikaansa nähden lähes uskomattomalta vaikuttanut Virtua Fighter 2 ja tämän blogin aihe, Robo Pit.
Että mikä? Jep, Robo Pit on varmasti suurelle osalle pelaajista tyystin tuntematon suruus, varsinkin kun otetaan vielä huomioon, että tämä oli Saturnille, jota moni ei omistanut. Pelistä tosin löytyy myös PS1-versio. Robo Pitin on kehittänyt hauskasti nimetty Kokopeli vuonna 1996. Mitään muita pelejä en ole tältä firmalta nähnyt, ennen tai jälkeen. Robo Pitin idea on simppeli: alussa kootaan oma robotti about paristakymmenestä eri runkovaihoehdosta, ensin pää/yläkroppa ja sitten alakroppa. Tarjolla on hassuja palleroita ja jaloiksi mm. Telaketjut, auto, jouset, propelli tai hämähäkin jalat, muutamia mainitakseni. Värit saa kustomoida ja lopuksi lärviin laitetaan silmät yleisilmettä antamaan.
Jokaisella robotilla on myös kaksi kättä, joihin on ideana kiinnittää eri aseita, joita myös löytyy melko kattava valikoima: Miekkoja, nuijia, laserpyssy, jousi, bumerangi, imukuppeja ja ties mitä. Jos luopuu aseesta, saa pitää käden jolla voi lyönnin lisäksi poimia kentältä objekteja ja heittää niitä. Kaikilla runko/alusta/asekombinaatioilla on statsit, kuten paino, vaurio, haarniskointi jne. Nämä alustan kanssa vaikuttavat nopeuteen kääntymiseen hypyn korkeuteen, kestoon ja niinpoispäin. Isolla nuijalla varustettu tankkimainen botti ei välttämättä kulje ja hyppää paljon, kun taas kevyt propellialustainen leijuu pitkiä matkoja ilmassa, mutta ei kestä niin paljon. Yhdistelmiä on runsaasti ja robotin voi kasta mieltymyksensä mukaan.
Kun botti on valmis on aika siirtyä taisteluareenalle. Pelissä on puolen tusinaa karttaa, jotka vaihtelevat hieman teemoiltaan ja layouteiltaan. Kaikki ovat ilmassa leijuvia tasoja ja pelin voi vähitä joko keston loppuessa tai ring outilla. Robottia ohjataan kolmen napin ja ristiohjaimen yhdistelmällä, lisäksi päätynapeissa on strafe sivuille. Molempien käsien aseet on omassa napissaan ja kolmas on hyppy. Kontrollit ovat simmpelit, eikä mitään erikoisempia liikkeitä tarvitse opetella. Ainoana speciaalina on kuritukeseta täyttyvä mittari, jonka täytyttyä voi tehdä voimakkaamman erikoishyökkäyksen. Aseilal on tietty omat animaationsa tyypin mukaan ja keskimäärin monikaan vehje ei ole kovin nopea tai ketterä, joten oikeaan paikkaan manööveeraus on avain voittoon.
Voittaja saa kokemuspisteitä käyttämiinsä asetyyppeihin, sekä rankingpisteitä, häviäjä menettää aseensa voittajalle ja saa penaltia pisteisiin. Pelissä on siis joka matsissa panos, koska tappio tietää parhaiden aseiden menetystä. Sitten joutuu joko vaihtamaan vehkeitä tai metsästämään vastustajaa, jolta voisi voittaa aseet takaisin. Ranking moden lisäksi löytyy myös VS mode, joka on perinteisiä 1 vs1 tappeluja. Meikäläisen paras sijoitus ranking modessa taitaa olla tällä hetkellä #12/100 robotilla “Autobot”. Autobot on auton alustalla oleva robotti, jolla suosin laserpyssy/keskikokoinen nyrkki -yhdistelmää.
Robo Pit ei ole perinteisellä mittapuulla mikään mestariteos, vaan simppeli areenatappelu keskinertaisella ulkoasulla. Peli on kuitenkin erittäin sympaattinen ja tämä yhdistettynä 20 vuoden takaiseen nostalgiaan tuotti varsin mukavia pelihetkiä. Saatan jopa metsästää itselleni PS1 version jostakin.
Sellainen peli tällä kertaa, kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments