Skip to main content

Ms Cat-Man

Moi,
Tällä viikolla on luvassa jälleen Famicomia. Pelistä voi sanoa sen verran, että tuskin kukaan lukijoista on tästä kuullutkaan, enkä ollut minäkään, ennen kuin tilasin pelikasetin noin euron hintaan. Katsotaan, millainen peli on Pony Canyonin julkaisema Onyanko Town vuodelta 1985.


Että mikä? No, Onyanko Town on peli, jota kuvaa ehkä parhaiten sanomalla “Pac-Man parilla lisätyllä ominaisuudella”. Ideana on että Äitikissa etsii poikaansa sokkeloisesta kaupungista, samalla vältelle kumakunnan koiria ja kalakauppiasta. Kun kissanpoika on löytynyt, pitää vielä palata kotiin. Seuraavassa kentässä sama uusiksi vähän eri kartalla. Ulkonäön perusteella kuvittelin, että taustalla voisi olla joku lasten animaatiosarja, mutta ei: Ilmeisesti tämä on vain käännös kolikkopelistä. Myös Pony Canyon on julkaisija, josta en ole koskaan kuullutkaan, eikä ihme: Kyseessä on 1960-luvulla perustettu levy-yhtiö, joka ilmeisesti loikkasi 80-luvulla mukaan erittäin kuumille kiville menevän Famicomin softan kelkkaan.


Meno kuitenkin eroaa Pac-Manista parilla tapaa: ensinnäkin, A-napilla voi hypätä vihollisten yli ja B-napilla voi avata ja sulkea edessään olevia kaivonkansia. Kaivoilla voi nakittaa vihollisen monttuun ja sitten sulkea sen. Tästä saa tietenkin vapaan kulkuväylän lisäksi pisteitä. Bonuksena joka kentässä on kalakauppa tai pari, joista voi napata sapuskaa matkaevääksi. Tämä tosin suututtaa kalakauppiaan, joka lähtee perään sushiveitsineen. Erona perus Pac-Maniin myös kentät ovat isompia ja scrollaavat, joten tämä on enemmän sokkelo, siinä missä Pac-Manissa näkee koko kentän koko ajan. Kun poika on löytynyt, niin paluumatkalle tulee yksi ylimääräinen mutka, nimittäin hyppyominaisuus ei ole käytössä kersaa taluttaessa, joten reitti on valittava tarkemmin ja luotettava vain kaivoihin. Myös autotietä on syytä varoa.

Peli ei ole aivan helppo, vaan ei järkyttävän vaikeakaan, mikä olisi ollut mahdollista, koska kyseessä on kolikkopelikäännös. Loppuun saakka en tosin päässyt, enkä osaa sanoa, onko luvassa jotain loppuanimaatiota tai kiitoksia. Voin kuvitella, että jossain vaiheessa peli luuppaa.


Audiovisuaalisella puolella Onyanko town on suht vaatimaton. Grafiikkatyyli ja musikki on simppeia perus Famicomia, joskin hahmot ovat taas ihan mukavan näköisiä. Ilmeisesti kaikilla kaupungin asukkailla on lemmikkinä sama, luppakorvainen koirarotu. Pelin on portannut ilmeisesti sama pulju kuin Ikari Warriorsin, eli Micronics. En yllättynyt, sillä tämä kärsii samalla lailla aika pahoista hidasteluista kun ruudulla on paljon hahmoja.


Onyanko Town on tuntematon suuruus eikä ihme, koska kyseessä on varsin tavanomainen 80-luvun puolivälin peli. Jos kaipaa simppeliä Pac-Manin hengessä tehtyä pientä ajanvietettä, niin silloin peli on ihan paikallaan, mikään Famicom-kirjaston syövereihin hautautunut klassikko tai hiomaton timantti tämä ei ole.  

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitokset kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone





Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...