Skip to main content

Ms Cat-Man

Moi,
Tällä viikolla on luvassa jälleen Famicomia. Pelistä voi sanoa sen verran, että tuskin kukaan lukijoista on tästä kuullutkaan, enkä ollut minäkään, ennen kuin tilasin pelikasetin noin euron hintaan. Katsotaan, millainen peli on Pony Canyonin julkaisema Onyanko Town vuodelta 1985.


Että mikä? No, Onyanko Town on peli, jota kuvaa ehkä parhaiten sanomalla “Pac-Man parilla lisätyllä ominaisuudella”. Ideana on että Äitikissa etsii poikaansa sokkeloisesta kaupungista, samalla vältelle kumakunnan koiria ja kalakauppiasta. Kun kissanpoika on löytynyt, pitää vielä palata kotiin. Seuraavassa kentässä sama uusiksi vähän eri kartalla. Ulkonäön perusteella kuvittelin, että taustalla voisi olla joku lasten animaatiosarja, mutta ei: Ilmeisesti tämä on vain käännös kolikkopelistä. Myös Pony Canyon on julkaisija, josta en ole koskaan kuullutkaan, eikä ihme: Kyseessä on 1960-luvulla perustettu levy-yhtiö, joka ilmeisesti loikkasi 80-luvulla mukaan erittäin kuumille kiville menevän Famicomin softan kelkkaan.


Meno kuitenkin eroaa Pac-Manista parilla tapaa: ensinnäkin, A-napilla voi hypätä vihollisten yli ja B-napilla voi avata ja sulkea edessään olevia kaivonkansia. Kaivoilla voi nakittaa vihollisen monttuun ja sitten sulkea sen. Tästä saa tietenkin vapaan kulkuväylän lisäksi pisteitä. Bonuksena joka kentässä on kalakauppa tai pari, joista voi napata sapuskaa matkaevääksi. Tämä tosin suututtaa kalakauppiaan, joka lähtee perään sushiveitsineen. Erona perus Pac-Maniin myös kentät ovat isompia ja scrollaavat, joten tämä on enemmän sokkelo, siinä missä Pac-Manissa näkee koko kentän koko ajan. Kun poika on löytynyt, niin paluumatkalle tulee yksi ylimääräinen mutka, nimittäin hyppyominaisuus ei ole käytössä kersaa taluttaessa, joten reitti on valittava tarkemmin ja luotettava vain kaivoihin. Myös autotietä on syytä varoa.

Peli ei ole aivan helppo, vaan ei järkyttävän vaikeakaan, mikä olisi ollut mahdollista, koska kyseessä on kolikkopelikäännös. Loppuun saakka en tosin päässyt, enkä osaa sanoa, onko luvassa jotain loppuanimaatiota tai kiitoksia. Voin kuvitella, että jossain vaiheessa peli luuppaa.


Audiovisuaalisella puolella Onyanko town on suht vaatimaton. Grafiikkatyyli ja musikki on simppeia perus Famicomia, joskin hahmot ovat taas ihan mukavan näköisiä. Ilmeisesti kaikilla kaupungin asukkailla on lemmikkinä sama, luppakorvainen koirarotu. Pelin on portannut ilmeisesti sama pulju kuin Ikari Warriorsin, eli Micronics. En yllättynyt, sillä tämä kärsii samalla lailla aika pahoista hidasteluista kun ruudulla on paljon hahmoja.


Onyanko Town on tuntematon suuruus eikä ihme, koska kyseessä on varsin tavanomainen 80-luvun puolivälin peli. Jos kaipaa simppeliä Pac-Manin hengessä tehtyä pientä ajanvietettä, niin silloin peli on ihan paikallaan, mikään Famicom-kirjaston syövereihin hautautunut klassikko tai hiomaton timantti tämä ei ole.  

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitokset kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone





Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...