Skip to main content

Ms Cat-Man

Moi,
Tällä viikolla on luvassa jälleen Famicomia. Pelistä voi sanoa sen verran, että tuskin kukaan lukijoista on tästä kuullutkaan, enkä ollut minäkään, ennen kuin tilasin pelikasetin noin euron hintaan. Katsotaan, millainen peli on Pony Canyonin julkaisema Onyanko Town vuodelta 1985.


Että mikä? No, Onyanko Town on peli, jota kuvaa ehkä parhaiten sanomalla “Pac-Man parilla lisätyllä ominaisuudella”. Ideana on että Äitikissa etsii poikaansa sokkeloisesta kaupungista, samalla vältelle kumakunnan koiria ja kalakauppiasta. Kun kissanpoika on löytynyt, pitää vielä palata kotiin. Seuraavassa kentässä sama uusiksi vähän eri kartalla. Ulkonäön perusteella kuvittelin, että taustalla voisi olla joku lasten animaatiosarja, mutta ei: Ilmeisesti tämä on vain käännös kolikkopelistä. Myös Pony Canyon on julkaisija, josta en ole koskaan kuullutkaan, eikä ihme: Kyseessä on 1960-luvulla perustettu levy-yhtiö, joka ilmeisesti loikkasi 80-luvulla mukaan erittäin kuumille kiville menevän Famicomin softan kelkkaan.


Meno kuitenkin eroaa Pac-Manista parilla tapaa: ensinnäkin, A-napilla voi hypätä vihollisten yli ja B-napilla voi avata ja sulkea edessään olevia kaivonkansia. Kaivoilla voi nakittaa vihollisen monttuun ja sitten sulkea sen. Tästä saa tietenkin vapaan kulkuväylän lisäksi pisteitä. Bonuksena joka kentässä on kalakauppa tai pari, joista voi napata sapuskaa matkaevääksi. Tämä tosin suututtaa kalakauppiaan, joka lähtee perään sushiveitsineen. Erona perus Pac-Maniin myös kentät ovat isompia ja scrollaavat, joten tämä on enemmän sokkelo, siinä missä Pac-Manissa näkee koko kentän koko ajan. Kun poika on löytynyt, niin paluumatkalle tulee yksi ylimääräinen mutka, nimittäin hyppyominaisuus ei ole käytössä kersaa taluttaessa, joten reitti on valittava tarkemmin ja luotettava vain kaivoihin. Myös autotietä on syytä varoa.

Peli ei ole aivan helppo, vaan ei järkyttävän vaikeakaan, mikä olisi ollut mahdollista, koska kyseessä on kolikkopelikäännös. Loppuun saakka en tosin päässyt, enkä osaa sanoa, onko luvassa jotain loppuanimaatiota tai kiitoksia. Voin kuvitella, että jossain vaiheessa peli luuppaa.


Audiovisuaalisella puolella Onyanko town on suht vaatimaton. Grafiikkatyyli ja musikki on simppeia perus Famicomia, joskin hahmot ovat taas ihan mukavan näköisiä. Ilmeisesti kaikilla kaupungin asukkailla on lemmikkinä sama, luppakorvainen koirarotu. Pelin on portannut ilmeisesti sama pulju kuin Ikari Warriorsin, eli Micronics. En yllättynyt, sillä tämä kärsii samalla lailla aika pahoista hidasteluista kun ruudulla on paljon hahmoja.


Onyanko Town on tuntematon suuruus eikä ihme, koska kyseessä on varsin tavanomainen 80-luvun puolivälin peli. Jos kaipaa simppeliä Pac-Manin hengessä tehtyä pientä ajanvietettä, niin silloin peli on ihan paikallaan, mikään Famicom-kirjaston syövereihin hautautunut klassikko tai hiomaton timantti tämä ei ole.  

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitokset kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone





Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv