Skip to main content

Potkupalloa ja pompadoureja

Moi,
Urheilu on seis joka paikassa, joten sporttispurttia näkee enää virtuaalisessa muodossa. Tällä kertaa on vuorossa tutun sarjan ehkätunnetuin osa, koska peli oli aikoinaan bundlattuna NESin kanssa samalla kasetilla SMB:n ja Tetriksen kanssa. Technos Japanin vuoden 1990 Nekketsu koukou dodgeball bu soccer hen eli täällä päin sopivasti Italian MM-kisojen aikaan lokalisoitu Nintendo World Cup. Minulla on tästä pelistä hyviä muistoja joskus ala-asteikäisenä kersana pelatuista matseista kavereiden kanssa. Itselläni ei tätä bundlea ollut, vaan aiempi Zapper/Duck hunt. Onneksi luokkakaverilla ja naapurin veljeksillä oli.


Kyllä vain, tämä on siis alun perin Kunio-kun sarjaa, kuten monet varmasti arvasivatkin. Tällä kertaa Nekketsu-lukion voittoisa polttopallojoukkue vaihtaa lajia jalkapalloon, koska Misako lupaa palkinnoksi pusut voittajille. Muuta motivaatiota ei sitten tarvitakaan, vaan edessä on 12 ottelun turnaus erikoista joukkuekavalkaadia vastaan. Täällä ei todellakaan näy Italiaa, Länsi-Saksaa tai Brasiliaa, vaan Prätkäjengi, Palomiehiä, Samuraita, Yakuzoja, Munkkeja ja ties mitä. Pelattavuus on käytännössä identtinen World Cupin kanssa, eli mukana on kaikki älyttömät superpotkut sun muut. Muutama erokin löytyy: Tässä on mukana kaikki erikoiskentät, jotka olivat World Cupissa vain kaksinpelissä. Hokkaidon Mystikot pelaavat jäällä, Samurait kivisellä kentällä, jossa kompastuu murkuloihin, Yakuza pelaa asfaltilla ja mainarit hiekalla. Myös peliaika on minuutin lyhyempi, joka on yksinpelissä vain hyvä asia, World Cupin matsit alkoivat tuntua pitkiltä, varsinkin kun oli voitolla 10-0 puoliajalla.


Myös puoliajat ja matsien välit saavat lisämaustetta: Luvassa on lyhyitä juonenkuljetuksia  kun Misako koutsaa joukkuetta, pari uutta pelaajaa liittyy mukaan ja väliin on lisätty hauskoja pätkiä joukkueiden pukukoppirutiineista, kaikki tiimien teeman mukaan. 


Se, mistä tämän sarjan pelit tunnetaan on ulkoasu, joka on pääosin sama kun World Cupissa, paitsi nyt on väripalettivaihdosten sijaan ihan oikeitakin eroja: Munkit ovat kaljuja, Yakuzalla aurinkolasit Prätkäjengillä pompadourit ja niin poispäin, mikä on omiaan tekemään lisää eroa joukkueiden välille. Tietenkään MM-kisapelissä ei tämmöisiä tyyppejä voi näyttää, eikä siellä voi pelata asfaltilla, mutta kyllä aito Kunio-kun jalis on persoonallisempi. Musat ovat menevät ja erittäin tarttuvat, aivan NESin kärkipäätä.


Kunio-kun jalis ei ole mitenkään erityisen haastava, vedin pelin läpi yhdeltä istumalta häviämättä kertaakaan vanhoilla World Cup-meriiteillä. Vaikea sanoa, millainen haaste on, jos ei tiedä kaikkia kikkoja ja juustostratseja. Pari matsia meni alussa vähän tiukoille, mutta vain kun yritti pelata fair play-hengessä, mikä ei tietenkään tähän peliin passaa. 


Nekketsu koukou dodgeball bu soccer hen on heittämällä NESin paras jalkapallopeli ja samalla ylipäänsä yksi hauskimmista urheilupeleistä, joita tänne Eurooppaan saatiin. Varsinkin moninpelinä edelleen hauska, kokenutta pelaajaa vaivaa hieman haasteen puute. Harmi, ettei jatko-osaa saatu koskaan Eurooppaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
Eikö World Cup - muunnoksessa pystyny laukomaan parhaimmillaan keskiviivalta maalin? Muistan että silmät pullistuivat ulos mutta en noita akrobaattisia potkuja :D Ehkä en vaan osannu!
Snou
Malone said…
Joo, Iso osa niistä supereista meni maaliin vaikka omasta päädystä. Argentiinan ja Meksikon sellanen kierre, joka lenti aina ylänurkkaan meni varmasti melkein mistä vaan, paitsi ihan läheltä maalia. Kunio-jalkapallon Samuraijoukkue on just Argentiina, vaan spritet on muokattu. Se saksipotku ilmasta tehdään vaan painamalla A+B yhtäaikaa, sama kun hyppy muissa kunio peleissä. Jos painaa päälle suuntaa, niin siitä tulee pukkaus. Molemmilla lähtee aina superi.

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...