Skip to main content

Potkupalloa ja pompadoureja

Moi,
Urheilu on seis joka paikassa, joten sporttispurttia näkee enää virtuaalisessa muodossa. Tällä kertaa on vuorossa tutun sarjan ehkätunnetuin osa, koska peli oli aikoinaan bundlattuna NESin kanssa samalla kasetilla SMB:n ja Tetriksen kanssa. Technos Japanin vuoden 1990 Nekketsu koukou dodgeball bu soccer hen eli täällä päin sopivasti Italian MM-kisojen aikaan lokalisoitu Nintendo World Cup. Minulla on tästä pelistä hyviä muistoja joskus ala-asteikäisenä kersana pelatuista matseista kavereiden kanssa. Itselläni ei tätä bundlea ollut, vaan aiempi Zapper/Duck hunt. Onneksi luokkakaverilla ja naapurin veljeksillä oli.


Kyllä vain, tämä on siis alun perin Kunio-kun sarjaa, kuten monet varmasti arvasivatkin. Tällä kertaa Nekketsu-lukion voittoisa polttopallojoukkue vaihtaa lajia jalkapalloon, koska Misako lupaa palkinnoksi pusut voittajille. Muuta motivaatiota ei sitten tarvitakaan, vaan edessä on 12 ottelun turnaus erikoista joukkuekavalkaadia vastaan. Täällä ei todellakaan näy Italiaa, Länsi-Saksaa tai Brasiliaa, vaan Prätkäjengi, Palomiehiä, Samuraita, Yakuzoja, Munkkeja ja ties mitä. Pelattavuus on käytännössä identtinen World Cupin kanssa, eli mukana on kaikki älyttömät superpotkut sun muut. Muutama erokin löytyy: Tässä on mukana kaikki erikoiskentät, jotka olivat World Cupissa vain kaksinpelissä. Hokkaidon Mystikot pelaavat jäällä, Samurait kivisellä kentällä, jossa kompastuu murkuloihin, Yakuza pelaa asfaltilla ja mainarit hiekalla. Myös peliaika on minuutin lyhyempi, joka on yksinpelissä vain hyvä asia, World Cupin matsit alkoivat tuntua pitkiltä, varsinkin kun oli voitolla 10-0 puoliajalla.


Myös puoliajat ja matsien välit saavat lisämaustetta: Luvassa on lyhyitä juonenkuljetuksia  kun Misako koutsaa joukkuetta, pari uutta pelaajaa liittyy mukaan ja väliin on lisätty hauskoja pätkiä joukkueiden pukukoppirutiineista, kaikki tiimien teeman mukaan. 


Se, mistä tämän sarjan pelit tunnetaan on ulkoasu, joka on pääosin sama kun World Cupissa, paitsi nyt on väripalettivaihdosten sijaan ihan oikeitakin eroja: Munkit ovat kaljuja, Yakuzalla aurinkolasit Prätkäjengillä pompadourit ja niin poispäin, mikä on omiaan tekemään lisää eroa joukkueiden välille. Tietenkään MM-kisapelissä ei tämmöisiä tyyppejä voi näyttää, eikä siellä voi pelata asfaltilla, mutta kyllä aito Kunio-kun jalis on persoonallisempi. Musat ovat menevät ja erittäin tarttuvat, aivan NESin kärkipäätä.


Kunio-kun jalis ei ole mitenkään erityisen haastava, vedin pelin läpi yhdeltä istumalta häviämättä kertaakaan vanhoilla World Cup-meriiteillä. Vaikea sanoa, millainen haaste on, jos ei tiedä kaikkia kikkoja ja juustostratseja. Pari matsia meni alussa vähän tiukoille, mutta vain kun yritti pelata fair play-hengessä, mikä ei tietenkään tähän peliin passaa. 


Nekketsu koukou dodgeball bu soccer hen on heittämällä NESin paras jalkapallopeli ja samalla ylipäänsä yksi hauskimmista urheilupeleistä, joita tänne Eurooppaan saatiin. Varsinkin moninpelinä edelleen hauska, kokenutta pelaajaa vaivaa hieman haasteen puute. Harmi, ettei jatko-osaa saatu koskaan Eurooppaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
Eikö World Cup - muunnoksessa pystyny laukomaan parhaimmillaan keskiviivalta maalin? Muistan että silmät pullistuivat ulos mutta en noita akrobaattisia potkuja :D Ehkä en vaan osannu!
Snou
Malone said…
Joo, Iso osa niistä supereista meni maaliin vaikka omasta päädystä. Argentiinan ja Meksikon sellanen kierre, joka lenti aina ylänurkkaan meni varmasti melkein mistä vaan, paitsi ihan läheltä maalia. Kunio-jalkapallon Samuraijoukkue on just Argentiina, vaan spritet on muokattu. Se saksipotku ilmasta tehdään vaan painamalla A+B yhtäaikaa, sama kun hyppy muissa kunio peleissä. Jos painaa päälle suuntaa, niin siitä tulee pukkaus. Molemmilla lähtee aina superi.

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...