Skip to main content

Pallopäinen Pommittaja

Moi,
Otetaan katsastukseen taas Famicomin tarjontaa, kahden kotoisen NES-pelin jälkeen. Tämäkin on tosin NESille aikoinaan tiensä löytänyt, vaan ei täällä Pohjois-Euroopassa. Vuorossa on Hudson Softin vuonna 1985 Famicomille julkaisema Bomberman. 


Bomberman on todennäköisesti ainakin jossain määrin tuttu lähes jokaiselle 80 ja 90-luvuilla pelejä pelanneille, sillä peli on käännetty lähes jokaiselle tuon ajan konsolille ja kotitietokoneelle. Täällä päin käytettiin myös nimeä Dynablaster. Bomberman oli aivan alunperin vuonna 1980 tehty ohjelmointidemo Japanilaisille kotitietokoneille BASICilla. Pitkään on Pommimies säilynyt hengissä, koska viimeisin esiintyminen on niinkin uutukainen kuin Switchillä. Hudsonin Pallopäinen maskotti Bomberman on varmasti yksi pelimaailman sitkeimpiä hahmoja, eikä suostu vaipumaan unohduksiin vaikka vuosien varrelle on osunut Hudson Softin konkurssi ja sen ostaneen Konamin pelipuolen totaalinen näivettyminen. 


Famicomin Bomberman on niin perus ja simppeli kuin olettaa saattaa: Bombermanin pitää selvittää 50 kenttää keinoinaan maahan jätettävät pommit, jotka räjähtävät neljään suuntaan. Joka kentässä on tuhottavia tiiliä, jotka saattavat paljastaa bonusesineen, tai seuraavaan kenttään johtavan oven. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset sekä aikaraja. Bonusesineillä Bomberman voi jättää useamman pommin kerralla, sada isommat räjähdykset, lisää juoksuvauhtia, immuniteetin omille räjähdyksille tai kaukosäätimen, jolla pommit voi räjäyttää haluamallaan hetkellä. Kuolemalla menettää aina yhden kerätyn bonuksen. 


Bombermanissa suurin osa kuolemista tulee omista möhläksistä, joissa pelaaja nakittaa itse itsensä pommin tielle tai muuten vaan säheltää, eikä huomaa uhkaavaa räjähdystä. Viholliset ovat enemmän hidaste kuin vaara ihan paria vihulasityhyppiä lukuunottamatta. Myös aikaraja on varsinkin ilman hyviä bonuksia toisinaan tiukka: Joskus jemmassa olevaa ovea ei vaan meinaa löytää ajoissa. Pelissä on kuitenkin salasana, joten yrityksiä voi jatkaa loputtomiin. Tässä kannattaakin pitää jemmassa salasana, jossa on hyvät bonusesineet, koska ratkaisevalla hetkellä esineiden menettäminen voi johtaa hankalassa kentässä aika tekemättömään paikkaan.


Ulkoasu ja äänimaailma on tässä ensimmäisessä tosi simppeli, mutta kuitenkin toimiva. Olisin arvostanut useampaa musalooppia. Bomberman itse ei myöskään ole vielä ihan sen näköinen, kuin useimpien mielikuva hahmosta on, tässä ekassa ukko on vielä hieman pidempiraajainen, eikä vielä ole ihan maksimi-chibistetty. Viholliset ovat Hudsonin söpöstelytyylin malliesimerkkejä. 


Eka Bomberman on tosi yksinkertainen ja joku myöhempiä pelejä pelannut voisi sanoa, että karvalakkiversio. Minä olen vähän samaa mieltä, tästä puuttuu muutama sarjalle ominainen piirre ja meno muuttuu yksinkertaisuuden vuoksi toisinaan vähän monotoniseksi. Onneksi on password, joten tätä voi pelata lyhyissä pätkissä. 


Jo Bomberman 2 vaikuttaa huomattavasti enemmän sen kaltaiselta, kun muistan 90-luvulla nähneeni, esimerkiksi Amigalla. Pelin parhaat versiot löytynevät varmaan ladattavana digidiginä tai PS1/Sega Saturn-osastolta. Sitä uutta en ole pelannut. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Anonymous said…
Asettuuko ovet ja muu sälä aina randomisti johonkin vai voiko sijainnit oppia ulkoa? Mulla Bomberman tuli todennäkösesti nimenä vastaan ykköspleikkarin inkarnaation myötä... hmm.
Snou
May 31, 2020 at 4:21 AM
Malone said…
Joo, esineet, ovet ja räjäytettävät tiilet tulee joka kentässä randomilla. Bonusesineen tyyppi on tosin ennalta määrätty, mutta paikka on missä sattuu.
May 31, 2020 at 6:46 AM
Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more