Moi,
Otetaan katsastukseen taas Famicomin tarjontaa, kahden kotoisen NES-pelin jälkeen. Tämäkin on tosin NESille aikoinaan tiensä löytänyt, vaan ei täällä Pohjois-Euroopassa. Vuorossa on Hudson Softin vuonna 1985 Famicomille julkaisema Bomberman.
Bomberman on todennäköisesti ainakin jossain määrin tuttu lähes jokaiselle 80 ja 90-luvuilla pelejä pelanneille, sillä peli on käännetty lähes jokaiselle tuon ajan konsolille ja kotitietokoneelle. Täällä päin käytettiin myös nimeä Dynablaster. Bomberman oli aivan alunperin vuonna 1980 tehty ohjelmointidemo Japanilaisille kotitietokoneille BASICilla. Pitkään on Pommimies säilynyt hengissä, koska viimeisin esiintyminen on niinkin uutukainen kuin Switchillä. Hudsonin Pallopäinen maskotti Bomberman on varmasti yksi pelimaailman sitkeimpiä hahmoja, eikä suostu vaipumaan unohduksiin vaikka vuosien varrelle on osunut Hudson Softin konkurssi ja sen ostaneen Konamin pelipuolen totaalinen näivettyminen.
Famicomin Bomberman on niin perus ja simppeli kuin olettaa saattaa: Bombermanin pitää selvittää 50 kenttää keinoinaan maahan jätettävät pommit, jotka räjähtävät neljään suuntaan. Joka kentässä on tuhottavia tiiliä, jotka saattavat paljastaa bonusesineen, tai seuraavaan kenttään johtavan oven. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset sekä aikaraja. Bonusesineillä Bomberman voi jättää useamman pommin kerralla, sada isommat räjähdykset, lisää juoksuvauhtia, immuniteetin omille räjähdyksille tai kaukosäätimen, jolla pommit voi räjäyttää haluamallaan hetkellä. Kuolemalla menettää aina yhden kerätyn bonuksen.
Bombermanissa suurin osa kuolemista tulee omista möhläksistä, joissa pelaaja nakittaa itse itsensä pommin tielle tai muuten vaan säheltää, eikä huomaa uhkaavaa räjähdystä. Viholliset ovat enemmän hidaste kuin vaara ihan paria vihulasityhyppiä lukuunottamatta. Myös aikaraja on varsinkin ilman hyviä bonuksia toisinaan tiukka: Joskus jemmassa olevaa ovea ei vaan meinaa löytää ajoissa. Pelissä on kuitenkin salasana, joten yrityksiä voi jatkaa loputtomiin. Tässä kannattaakin pitää jemmassa salasana, jossa on hyvät bonusesineet, koska ratkaisevalla hetkellä esineiden menettäminen voi johtaa hankalassa kentässä aika tekemättömään paikkaan.
Ulkoasu ja äänimaailma on tässä ensimmäisessä tosi simppeli, mutta kuitenkin toimiva. Olisin arvostanut useampaa musalooppia. Bomberman itse ei myöskään ole vielä ihan sen näköinen, kuin useimpien mielikuva hahmosta on, tässä ekassa ukko on vielä hieman pidempiraajainen, eikä vielä ole ihan maksimi-chibistetty. Viholliset ovat Hudsonin söpöstelytyylin malliesimerkkejä.
Eka Bomberman on tosi yksinkertainen ja joku myöhempiä pelejä pelannut voisi sanoa, että karvalakkiversio. Minä olen vähän samaa mieltä, tästä puuttuu muutama sarjalle ominainen piirre ja meno muuttuu yksinkertaisuuden vuoksi toisinaan vähän monotoniseksi. Onneksi on password, joten tätä voi pelata lyhyissä pätkissä.
Jo Bomberman 2 vaikuttaa huomattavasti enemmän sen kaltaiselta, kun muistan 90-luvulla nähneeni, esimerkiksi Amigalla. Pelin parhaat versiot löytynevät varmaan ladattavana digidiginä tai PS1/Sega Saturn-osastolta. Sitä uutta en ole pelannut.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou