Skip to main content

Yksisarvisen metsästys

Hei,
Famicom-putken jälkeen sitä kaipaa taas vaihtelua, joten tällä kertaa vuorossa vähän tuoreempaa peliä. Bandai Namcon vuoden 2012 Mobile Suit Gundam Unicorn PS3:lle. Kyllä vain, importtia edelleen koska täällä katsastetaan pääsääntöisesti vanhoja tai länkkäreille tuntemattomia erikoisia pelejä. 


Se, mikä tekee tästä joillekin varsin kiinnostavan on se, että lootan alareunasta löytyy nykyajan hoocee-poikien jeesusstudion From Softwaren logo. Jep, sama kehittäjä kun Dark Soulseilla, ovat ne tehneet aikoinaan muitakin pelejä. Gundam Unicorn on nimensä mukaisesti saman nimiseen vuoden 2010 animaatiosarjaan perustuva lisenssipeli, joka ainakin meikäläisen muistikuvien mukaan käy läpi sarjan about viiden ensimmäisen jakson tapahtumat. Unicorn on muuten nykyään se Gundamin ns. “virallinen” lippulaivahahmo, alkuperäisen ‘79 RX-78:n eli “pappagundamin” ohella. Tokion Odaibassa tönöttävä 1:1-mittakaavan patsas on nykyään nimenomaan Unicorn, mutta Yokohamaan on rakenteilla toinen, joka on perinteistä pappamallia. 

Ohesta voi vilkaista fiilistelyvideon Odaiban Unicorn-patsaasta. Suosittelen.

Itse peli on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelataan vuoroin Maan Federaation sekä Unicornin puikkoihin joutuvan Banagher Linksin näkökulmasta ja toisaalta vastapeluri Zeonin ex-avaruussakemannien vinkkelistä. Ensin katsellaan vähän animaation pätkää ääninäyttelyn kera, sitten mennään suorittamaan tehtäviä joko halutussa järjestyksessä, tai sitä mukaa, kun niitä aukeaa tilanteesta riippuen. Tehtävistä saa pointseja, joilla voi avata härveleitä ja pilotteja custom-skenaarioita varten. 




Pelattavuus on kontrollien puolesta jopa yllättävän monimutkaista: Joka namiskalle löytyy käyttötarkoitusta, joillekin jopa useampi. Tämä johtuu siitä, että koko peli tapahtuu nollapainovoimassa, jossa suihkitaan vapaasti joka akselilla, siispä kontrollien pitää taipua samoin tavoin joka suunnassa liikkumiseen ja vieläpä säilyttää Gundamin mechoille ominainen nopea ja ketterä liikkuvuus. Tämän lisäksi aseistusta on kattavasti. Joka härvelissä on kuudesta kymmeneen erityyppistä pyssyä tai lähitaisteluasetta, ja tämän lisäksi boosteri, jolla lennetään lujempaa. Kaiken lisäksi pari mechaa on vielä muuttuvia, jolloin humanoidin kontrolleista vaihdetaan lentokoneen ohjaustyyliin. Kuulostaako monimutkaiselta?  Sitä se varmasti onkin, ainakin vasta-alkajalle. Minulla oli etuna se, että tiedän ainakin suurinpiirtein kaikkien vehjesten ominaisuudet ja mihin aseita käytetään ja mitä ne tekevät. Mekille pantavaa on, että Unicornille ominainen “destroy mode” jossa sen haarniskapaneelit aukeavat ja paljastavat punaisena hehkuvan rungon on tarinassa tiukasti rajattu skriptattuihin kohtiin. 




Peli ei myöskään ole aivan puhdasta arcade actionia: Aseissa on rajoitettu määrä ammuksia, joita kannattaa ihan tosissaan käyttää säästeliäästi. Samoin boosterissa on polttoaine, jota on syytä pitää silmällä. Tukialuksilla ja ennalta määrätyillä tankkauspisteillä voi ladata lisää. Tämä saattaa tosin meinata pitkähköä keikkaa sinne, jossa ei pitäisi juuri sillä hetkellä olla jos ammukset loppuvat kesken vaikkapa saattuekeikan. Pidän tästä perusmeuhkausta taktisemmasta lähestymistavasta erityisesti siksi, että puhdasta toimintaa painottavia Gundam-pelejä on jo useampi ja vaikkapa Versus-sarja hoitaa jo sen tontin mainiosti.




Gundam Unicorn on ulkoasultaan ainakin meikäläisen silmään ihan mukiinmenevä. Ympäristöt ovat aika simppeleitä, avaruuuudessa kun ollaan. Tämä jättää tilaa mallintaa ja animoida mechat mukavan yksityiskohtaisesti, joka varmasti olikin tavoite. Musiikki kuulostaa olevan suoraan animaatiosarjasta napattua tunnelmannostattajaa. Kyllä tästä kuitenkin huomaa, että saatavilla on ollut rajattu budjetti sekä kehitysaika, mikään hurjien tuotantoarvojen megapeli tämä ei ole. 



Mitä jäi lopulta käteen? Kevyellä taktisella elementillä höystetty, tarinan puolesta lyhyt mechapeli, joka tekee ihan hyvin sen, mitä yrittääkin. Kyllä tästä huomaa, että From softwarella on kokemusta mechapeleistä: Vihkiytyneet mechamiehet miustelevat lämmöllä From softwaren Armored Core-sarjaa, jota julkaistiin kymmenkunta osaa ennenkuin Fromista tuli puhdas Souls-pulju. Custom skenaarioista löytyy hupia yllättävän pitkäksi aikaa, vaikka tarina onkin lyhyeläntä ja pelkkä ensimmäinen näytös. Kyllä tässä kokonaisuutena plussalle jäätiin. Gundamiin vihkiytömättömälle ai varmasti iske yhtä hyvin ja kaikki pelattavuuteen mukaan ympätty tilpehööri varmasti hämmentää sekä turhauttaa. Tämä on selvästi laserohjatun tarkka isku tietyyn kohdeyleisöön.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...