Skip to main content

Yksisarvisen metsästys

Hei,
Famicom-putken jälkeen sitä kaipaa taas vaihtelua, joten tällä kertaa vuorossa vähän tuoreempaa peliä. Bandai Namcon vuoden 2012 Mobile Suit Gundam Unicorn PS3:lle. Kyllä vain, importtia edelleen koska täällä katsastetaan pääsääntöisesti vanhoja tai länkkäreille tuntemattomia erikoisia pelejä. 


Se, mikä tekee tästä joillekin varsin kiinnostavan on se, että lootan alareunasta löytyy nykyajan hoocee-poikien jeesusstudion From Softwaren logo. Jep, sama kehittäjä kun Dark Soulseilla, ovat ne tehneet aikoinaan muitakin pelejä. Gundam Unicorn on nimensä mukaisesti saman nimiseen vuoden 2010 animaatiosarjaan perustuva lisenssipeli, joka ainakin meikäläisen muistikuvien mukaan käy läpi sarjan about viiden ensimmäisen jakson tapahtumat. Unicorn on muuten nykyään se Gundamin ns. “virallinen” lippulaivahahmo, alkuperäisen ‘79 RX-78:n eli “pappagundamin” ohella. Tokion Odaibassa tönöttävä 1:1-mittakaavan patsas on nykyään nimenomaan Unicorn, mutta Yokohamaan on rakenteilla toinen, joka on perinteistä pappamallia. 

Ohesta voi vilkaista fiilistelyvideon Odaiban Unicorn-patsaasta. Suosittelen.

Itse peli on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelataan vuoroin Maan Federaation sekä Unicornin puikkoihin joutuvan Banagher Linksin näkökulmasta ja toisaalta vastapeluri Zeonin ex-avaruussakemannien vinkkelistä. Ensin katsellaan vähän animaation pätkää ääninäyttelyn kera, sitten mennään suorittamaan tehtäviä joko halutussa järjestyksessä, tai sitä mukaa, kun niitä aukeaa tilanteesta riippuen. Tehtävistä saa pointseja, joilla voi avata härveleitä ja pilotteja custom-skenaarioita varten. 




Pelattavuus on kontrollien puolesta jopa yllättävän monimutkaista: Joka namiskalle löytyy käyttötarkoitusta, joillekin jopa useampi. Tämä johtuu siitä, että koko peli tapahtuu nollapainovoimassa, jossa suihkitaan vapaasti joka akselilla, siispä kontrollien pitää taipua samoin tavoin joka suunnassa liikkumiseen ja vieläpä säilyttää Gundamin mechoille ominainen nopea ja ketterä liikkuvuus. Tämän lisäksi aseistusta on kattavasti. Joka härvelissä on kuudesta kymmeneen erityyppistä pyssyä tai lähitaisteluasetta, ja tämän lisäksi boosteri, jolla lennetään lujempaa. Kaiken lisäksi pari mechaa on vielä muuttuvia, jolloin humanoidin kontrolleista vaihdetaan lentokoneen ohjaustyyliin. Kuulostaako monimutkaiselta?  Sitä se varmasti onkin, ainakin vasta-alkajalle. Minulla oli etuna se, että tiedän ainakin suurinpiirtein kaikkien vehjesten ominaisuudet ja mihin aseita käytetään ja mitä ne tekevät. Mekille pantavaa on, että Unicornille ominainen “destroy mode” jossa sen haarniskapaneelit aukeavat ja paljastavat punaisena hehkuvan rungon on tarinassa tiukasti rajattu skriptattuihin kohtiin. 




Peli ei myöskään ole aivan puhdasta arcade actionia: Aseissa on rajoitettu määrä ammuksia, joita kannattaa ihan tosissaan käyttää säästeliäästi. Samoin boosterissa on polttoaine, jota on syytä pitää silmällä. Tukialuksilla ja ennalta määrätyillä tankkauspisteillä voi ladata lisää. Tämä saattaa tosin meinata pitkähköä keikkaa sinne, jossa ei pitäisi juuri sillä hetkellä olla jos ammukset loppuvat kesken vaikkapa saattuekeikan. Pidän tästä perusmeuhkausta taktisemmasta lähestymistavasta erityisesti siksi, että puhdasta toimintaa painottavia Gundam-pelejä on jo useampi ja vaikkapa Versus-sarja hoitaa jo sen tontin mainiosti.




Gundam Unicorn on ulkoasultaan ainakin meikäläisen silmään ihan mukiinmenevä. Ympäristöt ovat aika simppeleitä, avaruuuudessa kun ollaan. Tämä jättää tilaa mallintaa ja animoida mechat mukavan yksityiskohtaisesti, joka varmasti olikin tavoite. Musiikki kuulostaa olevan suoraan animaatiosarjasta napattua tunnelmannostattajaa. Kyllä tästä kuitenkin huomaa, että saatavilla on ollut rajattu budjetti sekä kehitysaika, mikään hurjien tuotantoarvojen megapeli tämä ei ole. 



Mitä jäi lopulta käteen? Kevyellä taktisella elementillä höystetty, tarinan puolesta lyhyt mechapeli, joka tekee ihan hyvin sen, mitä yrittääkin. Kyllä tästä huomaa, että From softwarella on kokemusta mechapeleistä: Vihkiytyneet mechamiehet miustelevat lämmöllä From softwaren Armored Core-sarjaa, jota julkaistiin kymmenkunta osaa ennenkuin Fromista tuli puhdas Souls-pulju. Custom skenaarioista löytyy hupia yllättävän pitkäksi aikaa, vaikka tarina onkin lyhyeläntä ja pelkkä ensimmäinen näytös. Kyllä tässä kokonaisuutena plussalle jäätiin. Gundamiin vihkiytömättömälle ai varmasti iske yhtä hyvin ja kaikki pelattavuuteen mukaan ympätty tilpehööri varmasti hämmentää sekä turhauttaa. Tämä on selvästi laserohjatun tarkka isku tietyyn kohdeyleisöön.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...