Skip to main content

Kung Fu Taistele taas kerran

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on jälleen yksi lukuisista Famicomin Kung-fu -aiheisista peleistä: Namcon vuonna 1986 julkaisema Super Chinese, joka on konsolikäännös vuoden 1984 Chinese Hero kolikkopelistä. Pelin on kehittänyt Nihon Game, joka on nykyään Culture Brain. Arvostan tuntematonta Japanilaista artistia, joka on värittänyt kasettia vihreällä tussilla.

Pelissä veljekset Jacky ja Lee (mistähän moiset nimet?) pelastavat prinsessa Min-Minin ja Chinalandin (jep, se on siis ihan Kiinalandia) 10 aarretta pahisten kynsistä. Länsimaissa pelin nimi on ehkä vähän enemmän kosher “Kung Fu Heroes”. Edessä on 8 maailmaa ylävinkkelin toimintakungfutusta. 

Meininki on suoraviivaista, A lyö, B hyppää. Hyppy on samalla hyökkäys, jolla voi myös tuhota vihollisia. Kun riittävä määrä pahiksia on murjottu, ovi seuraavaan kenttään aukeaa. Mukana on myös reipas määrä kentän kiviin ja joskus ihan ilmaan jemmattuja bonusesineitä, joista suurimman osan toiminta jäi mysteeriksi, suurimmaksi osaksi, koska mikään ei ole yksinään informatiivinen, eikä peli tarjoa kontekstia, josta voisi päätellä mitä ne tekevät. Lukaisin pikaisesti manuskaa, mutta unohdin kaiken jo minuutin jälkeen, koska suurin osa on tyyliä “tämä pylpyrä torjuu 3 kappaletta tämän tietyn vihollisen osumia, mutta ei minkään muun. Yleensä, jos peleissä saa vaikka kilven tai pullon, sen toiminnan voi päätellä, tässä semmoiset loogisuudet ja päättelyt voi unohtaa, koska kerättävät ovat palloja joissa lukee A,B,C tai manji-swastikoja. Joko muistat jokaisen ulkoa tai et. Näistä tärkein, miekka, jota tarvitaan joidenkin vihollisten tappamiseen on sentään selkeä ja otetaan käyttöön A+B:llä.

Vaikeustasoa löytyy reippaahkosti, eikä minkään sortin continuea käsittääkseni löydy. Olisi kyllä kaivannut, vaikkei peli kovin pitkä olekaan. Läpi jäi menemättä. Saa nähdä meneekö joku päivä, mutta en pidättelisi henkeni sitä odotellessa. Lisäukkoja saa bonuksia keräämällä aika helposti, mutta kyllä niitä meneekin, koska tämä on “laaki ja vainaa” -koulukuntaa. Pelistä löytyy muuten kaksinpeli. Tämä saattaa olla yksi niistä harvoista, jotka ovat helpompia kahdestaan, koska eteneminen perustuu täysin vihollisten hakkaamiseen ja kahdestaan on tuplamäärä elämiä. Peli ei myöskään scrollaa, joten tasoloikista tuttua "toinen menee, toineen jää jälkeen ja putoaa rotkoon" -klassikkoa ei tapahdu.

Ulkoasu on Famicomin mittapuulla keskitasoa. Hahmot ovat isopäisiä palleroita ja osa kyllä humoristisia, en osaa sanoa, kuinka tahattomasti. Ukkelien järkyttävän iso nyrkki kyllä huvittaa. Se on myös välttämättömyys, koska kuvakulma tekee etäisyyksien arvioinnin ylä- ja alasuuntaan vaikeaksi. Alussa tuli törmättyä vihollisiin tahattomasti, kun ei osannut katsoa kuinka kauas kukin käytännössä ylettää. Jos hahmoissa joku on erityisen positiivista, niin vihollistyyppejä on paljon ja ne ovat toinen toisiaan kummalisempia. Perus viiksekkäät kung-fu miehet vaihtuvat pian lohikäärmepäisiin hirviöihin sun muihin kummajaisiin. Biisi on aiheeseen sopiva, eikä särje korvia.

Super Chinese on about niin keskitason Famicom-peli kun pystyn kuvittelemaan. Siinä ei ole oikein mitään mieleenjäävää, mutta ei nyt mitään hiuksianostattavan karmeaakaan. Tässä lajityypissä keksin tusinan parempiakin pelejä, mutta eipä parin euron pelikasettia nyt oikein pettymykseksi voi kuvailla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...