Skip to main content

Kung Fu Taistele taas kerran

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on jälleen yksi lukuisista Famicomin Kung-fu -aiheisista peleistä: Namcon vuonna 1986 julkaisema Super Chinese, joka on konsolikäännös vuoden 1984 Chinese Hero kolikkopelistä. Pelin on kehittänyt Nihon Game, joka on nykyään Culture Brain. Arvostan tuntematonta Japanilaista artistia, joka on värittänyt kasettia vihreällä tussilla.

Pelissä veljekset Jacky ja Lee (mistähän moiset nimet?) pelastavat prinsessa Min-Minin ja Chinalandin (jep, se on siis ihan Kiinalandia) 10 aarretta pahisten kynsistä. Länsimaissa pelin nimi on ehkä vähän enemmän kosher “Kung Fu Heroes”. Edessä on 8 maailmaa ylävinkkelin toimintakungfutusta. 

Meininki on suoraviivaista, A lyö, B hyppää. Hyppy on samalla hyökkäys, jolla voi myös tuhota vihollisia. Kun riittävä määrä pahiksia on murjottu, ovi seuraavaan kenttään aukeaa. Mukana on myös reipas määrä kentän kiviin ja joskus ihan ilmaan jemmattuja bonusesineitä, joista suurimman osan toiminta jäi mysteeriksi, suurimmaksi osaksi, koska mikään ei ole yksinään informatiivinen, eikä peli tarjoa kontekstia, josta voisi päätellä mitä ne tekevät. Lukaisin pikaisesti manuskaa, mutta unohdin kaiken jo minuutin jälkeen, koska suurin osa on tyyliä “tämä pylpyrä torjuu 3 kappaletta tämän tietyn vihollisen osumia, mutta ei minkään muun. Yleensä, jos peleissä saa vaikka kilven tai pullon, sen toiminnan voi päätellä, tässä semmoiset loogisuudet ja päättelyt voi unohtaa, koska kerättävät ovat palloja joissa lukee A,B,C tai manji-swastikoja. Joko muistat jokaisen ulkoa tai et. Näistä tärkein, miekka, jota tarvitaan joidenkin vihollisten tappamiseen on sentään selkeä ja otetaan käyttöön A+B:llä.

Vaikeustasoa löytyy reippaahkosti, eikä minkään sortin continuea käsittääkseni löydy. Olisi kyllä kaivannut, vaikkei peli kovin pitkä olekaan. Läpi jäi menemättä. Saa nähdä meneekö joku päivä, mutta en pidättelisi henkeni sitä odotellessa. Lisäukkoja saa bonuksia keräämällä aika helposti, mutta kyllä niitä meneekin, koska tämä on “laaki ja vainaa” -koulukuntaa. Pelistä löytyy muuten kaksinpeli. Tämä saattaa olla yksi niistä harvoista, jotka ovat helpompia kahdestaan, koska eteneminen perustuu täysin vihollisten hakkaamiseen ja kahdestaan on tuplamäärä elämiä. Peli ei myöskään scrollaa, joten tasoloikista tuttua "toinen menee, toineen jää jälkeen ja putoaa rotkoon" -klassikkoa ei tapahdu.

Ulkoasu on Famicomin mittapuulla keskitasoa. Hahmot ovat isopäisiä palleroita ja osa kyllä humoristisia, en osaa sanoa, kuinka tahattomasti. Ukkelien järkyttävän iso nyrkki kyllä huvittaa. Se on myös välttämättömyys, koska kuvakulma tekee etäisyyksien arvioinnin ylä- ja alasuuntaan vaikeaksi. Alussa tuli törmättyä vihollisiin tahattomasti, kun ei osannut katsoa kuinka kauas kukin käytännössä ylettää. Jos hahmoissa joku on erityisen positiivista, niin vihollistyyppejä on paljon ja ne ovat toinen toisiaan kummalisempia. Perus viiksekkäät kung-fu miehet vaihtuvat pian lohikäärmepäisiin hirviöihin sun muihin kummajaisiin. Biisi on aiheeseen sopiva, eikä särje korvia.

Super Chinese on about niin keskitason Famicom-peli kun pystyn kuvittelemaan. Siinä ei ole oikein mitään mieleenjäävää, mutta ei nyt mitään hiuksianostattavan karmeaakaan. Tässä lajityypissä keksin tusinan parempiakin pelejä, mutta eipä parin euron pelikasettia nyt oikein pettymykseksi voi kuvailla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...