Skip to main content

Pienen Ninjan Suuri Seikkailu

 Hei,

Famicomilla jatketaan tänä sunnuntaina. Vuorossa on jo aiemmin käsitellyn pelisarjan osa, Jalecon vuonna 1986 julkaisema Ninja JaJamaru-Kun no Daibouken, eli JaJamarun suuri Seikkailu. 

Kissakala-Shogun tai sitten joku muu pahis on taas kukistettava, asia ei selvinnyt alun perusteella, mutta oletan että prinsessa ja valtakunta pitää jälleen pelastaa tasoloikkimalla.Jos aiemmat Jajamarut eivät ole tuttuja, niin vanhoista blogeista löytyy opiskeltavaa. Kuitenkin tiivistettynä: Pieni, punainen ninja tasoloikkii ja heittelee heittotähtiä perinteiseen tapaan. A-nappi hyppää, B-nappi hyökkää, kuten pitääkin. 

Aiemmista Jajamaruista poiketen, pelin rakenne on tällä kertaa sivulle scrollaava tasoloikka, Marion tapaan, siinä missä muut olivat yhden ruudun arcadetoimintaa, tai kentästä riippuen, sivullei ylöspäin scrollaavia lyhyempiä areenoita. Siitä myös kaiketi nimi “Suuri Seikkailu”. Tässä on kieltämättä isompi mittakaava, jopa aivan kirjaimellisesti, Jajamaru nimittäin on niin pieni että mahtuu kävelemään puiston penkin ali. Kenttien teemat vaihtelevat runsaasti, mikä on hyvä juttu ja vastustajat sarjan muiden pelien teeman mukaisesti yokaita sun muita mytologian örmyjä. Tiiliä voi rikkoa Marion tapaan ja niistä paljastuu toisinaan bonusesineitä, jotka tulevat tarpeeseen, koska nirri lähtee kerrasta. Lisäelämiä saa keräämällä 50 kappaletta voitettujen vihulaisten sieluja. Continuea ei taida löytyä, ainakaan minä en moista löytänyt.

Bossitaistelujakin tulee muutaman kentän välein, joka on ehdottomasti mainio juttu lisäämään pelin tunnelmaa ja vaihtelua. Vastustajista löytyy ainakin Oneja ja taikavoimilla varustettuja munkkeja. Taisi myös ukkosenjumala Raijin vilahtaa. 

Jajamarun ulkoasu on suurelta osin ennallaan, mutta pelin luonteesta johtuen taustoja on reippaasti enemmän ja ne ovat eläväisempiä. Vihollisia on paljon erityyppisiä ja kummalliset otukset ovat mainiosti edustettuina. Väripalettikin on ihan silmää miellyttävä. Musa ihan jees, muttei lähimmän tasoloikkaverrokin Marion veroista klassikkokamaa. Itse Jajamaru on aina ollut hauskan näköinen ja hyvin animoitu.

Haastetta löytyy reippaahkosti, koska continuea ei ole ja henki lähtee yhdestä osumasta, ellei satu löytymään sopivaa bonusesinettä. Ei tätä yhdessä illassa läpi pelaa, jos nyt ei satu olemaan oikeita ninjan refleksejä.

Jajamarun Suuri Seikkailu on ehdottomasti Famicomin parempaa keskitasoa. Aihepiiri ja ulkoasu on mielenkiintoinen ja kontrollit riittävän tarkat, ettei niitä tarvitse syyttää epäonnistumisista. Vaikeustaso on jonkin verran keskivertoa kovempi, jote siihen kannattaa varautua. Tämä on myös Famicomin halvempaa päätä, joten hinta/laatusuhde on kohdallaan. Ei nyt mikään tuntematon hiomaton timantti, mutta silti pelaamisen arvoinen toimintaloikka.

Jajamaru sai kokoelman Switchille ja Ps4:lle viime vuonna

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...