Skip to main content

Pienen Ninjan Suuri Seikkailu

 Hei,

Famicomilla jatketaan tänä sunnuntaina. Vuorossa on jo aiemmin käsitellyn pelisarjan osa, Jalecon vuonna 1986 julkaisema Ninja JaJamaru-Kun no Daibouken, eli JaJamarun suuri Seikkailu. 

Kissakala-Shogun tai sitten joku muu pahis on taas kukistettava, asia ei selvinnyt alun perusteella, mutta oletan että prinsessa ja valtakunta pitää jälleen pelastaa tasoloikkimalla.Jos aiemmat Jajamarut eivät ole tuttuja, niin vanhoista blogeista löytyy opiskeltavaa. Kuitenkin tiivistettynä: Pieni, punainen ninja tasoloikkii ja heittelee heittotähtiä perinteiseen tapaan. A-nappi hyppää, B-nappi hyökkää, kuten pitääkin. 

Aiemmista Jajamaruista poiketen, pelin rakenne on tällä kertaa sivulle scrollaava tasoloikka, Marion tapaan, siinä missä muut olivat yhden ruudun arcadetoimintaa, tai kentästä riippuen, sivullei ylöspäin scrollaavia lyhyempiä areenoita. Siitä myös kaiketi nimi “Suuri Seikkailu”. Tässä on kieltämättä isompi mittakaava, jopa aivan kirjaimellisesti, Jajamaru nimittäin on niin pieni että mahtuu kävelemään puiston penkin ali. Kenttien teemat vaihtelevat runsaasti, mikä on hyvä juttu ja vastustajat sarjan muiden pelien teeman mukaisesti yokaita sun muita mytologian örmyjä. Tiiliä voi rikkoa Marion tapaan ja niistä paljastuu toisinaan bonusesineitä, jotka tulevat tarpeeseen, koska nirri lähtee kerrasta. Lisäelämiä saa keräämällä 50 kappaletta voitettujen vihulaisten sieluja. Continuea ei taida löytyä, ainakaan minä en moista löytänyt.

Bossitaistelujakin tulee muutaman kentän välein, joka on ehdottomasti mainio juttu lisäämään pelin tunnelmaa ja vaihtelua. Vastustajista löytyy ainakin Oneja ja taikavoimilla varustettuja munkkeja. Taisi myös ukkosenjumala Raijin vilahtaa. 

Jajamarun ulkoasu on suurelta osin ennallaan, mutta pelin luonteesta johtuen taustoja on reippaasti enemmän ja ne ovat eläväisempiä. Vihollisia on paljon erityyppisiä ja kummalliset otukset ovat mainiosti edustettuina. Väripalettikin on ihan silmää miellyttävä. Musa ihan jees, muttei lähimmän tasoloikkaverrokin Marion veroista klassikkokamaa. Itse Jajamaru on aina ollut hauskan näköinen ja hyvin animoitu.

Haastetta löytyy reippaahkosti, koska continuea ei ole ja henki lähtee yhdestä osumasta, ellei satu löytymään sopivaa bonusesinettä. Ei tätä yhdessä illassa läpi pelaa, jos nyt ei satu olemaan oikeita ninjan refleksejä.

Jajamarun Suuri Seikkailu on ehdottomasti Famicomin parempaa keskitasoa. Aihepiiri ja ulkoasu on mielenkiintoinen ja kontrollit riittävän tarkat, ettei niitä tarvitse syyttää epäonnistumisista. Vaikeustaso on jonkin verran keskivertoa kovempi, jote siihen kannattaa varautua. Tämä on myös Famicomin halvempaa päätä, joten hinta/laatusuhde on kohdallaan. Ei nyt mikään tuntematon hiomaton timantti, mutta silti pelaamisen arvoinen toimintaloikka.

Jajamaru sai kokoelman Switchille ja Ps4:lle viime vuonna

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...