Apina-Ammuskelua

Hei,

Famicomin parissa jatketaan. Tällä kertaa vuorossa on Capcomin varhaista tarjontaa, SonSon vuodelta 1985. Kuten moni tämän aikakauden peli, tämäkin perustuu kolikkopeliin.

SonSonissa Son Goku, eli Länteen matkaava apinakuningas, johon siis Dragon Ballin Goku perustuu (Alunperin tämä hahmo on Hindujumala Hanuman, jolta löytyy samat ominaisuudet, pilvellä lentelyä myöten) ammuskelee ja loikkii tasoilla reilut parikymmentä kenttää. Sen kummempaa tarinaa ei löydy, mutta panin merkille, että tässä ei kuljeta länteen, vaan itään eli kartalla katsottuna oikealle päin. Hyvin harva peli ylipäänsä muuten scrollaa oikealta vasemmalle.

Pelattavuus muistuttaa itseasiassa enemmän avaruusräiskintää kun tasoloikkaa, koska ruutu vierii itsekseen ja Goku ampuu muodostelmissa tulevia vihulaisia samalla keräten bonusesineitä. Tässä pelissä voi kuitenkin kääntyä katsomaan taaksepäin, mikä erottaa pelattavuuden useimmista aluksella lentelyistä. Napista ampuu, ristiohjaimella hypitään ja siten vaihdetaan tasoa, jolla seistaan, sen kummempia ei ole, eikä paljon kaivatakaan. Kaksinpeli löytyy, jolloin kakkospelaaja ohjaa Possua (Zhu Baije, tai Oolong). Muutaman tason välein tulee pomotaistelu ikäänkuin muurilla seisovien vihulaisten muodossa ja sitten jatketaan samalla meiningillä eteenpäin.

Tästä kyllä huomaa, että vielä ollaan 80-luvun alkupuoliskolla, sen verran simppeli ja pelkistetty tämä on, ulkoasu mukaanlukien. Tausta on musta, tässä ei ole mitään suontrackia, vaan yksi luuppaava tunnari, joka on kyllä ihan hyvä ja aiheeseen sopiva. Myös ääniefektit ovat sarjaa “pari piippausta ja kilahdusta”, samalla lailla kun muissakin Nintendon Black box-ajan peleissä. Vihollisista löytyy vaihtelua kaukoidän mytologiasta itikoihin.

Vaikeustasoa löytyy varsinkin aluksi melko kipakasti, kuten kolikkopelikäännökseltä voi odottaa. Tämä on “laakista vainaa” -kolukunnan peli, joten virheisiin ei ole paljon varaa. Elämien loputtua se on koko homma alusta, pisteillä tosin saa lisäukkoja. No, eipä tämä ole kovin pitkäkään, joten ratkaisun ymmärtää.

SonSon nauttii käsittääkseni Japanissa sellaista pienimuotoista nostalgia-kulttimainetta. Pystyn näkemään sen kun pelin asettaa sen ajan kontekstiin. Famicomille löytyy parempiakin pyssyttelyjä, mutta tässä on aihepiirin ja hahmojen ansiosta jonkin sortin vetovoimaa.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan pian asiaan!

-malone

Comments

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista. Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...

Malone Plays

Search This Blog