Skip to main content

Pehmopalloa

 Hei,

Palataan Segan parista takaisin Famicomin hoiviin. Tällä kertaa vuorossa on tuntematon urheilupeli, I love softball. Peli on julkaistu vuonna 1989 ja kehityksestä vastasivat Marionette ja Coconuts. Jos kehittäjät eivät soita kelloja, niin ei ihme, ne ovat pääasiassa pachinkoja tehtailevia firmoja ja pelissä esiintyykin pachinko-maskotti Pachio-kun. 

Pesäpalloa siis luvassa. Pesis on lajina sellainen että se kääntyy mainiosti kahden napin retro-ohjaimille, sinä kun ei ole tarvis kovin monimutkaisille toiminnoille. Toinen vastaava on tennis. Kaksi erityyppistä lyöntiä sisävuoroon, pari erilaista syöttöä ja niinpoispäin. 

Sympaattinen kansikuva ja pinkki pelikasetti viestittävät mukavan rentoa ja simppeliä lukiotyttöjen pesäpalloilua. Softballin ollessa kyseessä syötötkin heitetään alakautta ja..BZZZZT! VÄÄRIN! Kyseessä on armottoman haastava peli, jossa pienikin virhe meinaa, että tietokone rankaisee armottomasti ja mimmit syöttävät alakautta roikullakin pitkälle toista sataa. Tämä on Famicomin/NESin vaikeimpia pesäpalloja. Pelaajilla on statsit siinä missä jossain MLB-lisenssipelissäkin ja suosittelen lämpimästi, että kannattaa valita hyvä joukkue, sillä niillä on väliä. Tiimejä on reippaasti ympäri Japania, itse havaitsin että Kyushun saarella majaileva Coconuts oli aika kova joukkue. Ei sinänsä ylläri, että kehittäjän mukaan nimetty joukkue on parhaasta päästä.

 Pelistä lienee turha selittää sen enempää, pesistä pelataan ja kaikki lajin säännöt, pelaajavaihdot sun muut ovat mukana. Hävisin aivan rökäletappiolla ekat 10 peliäni, kunnes homma alkoi luistaa paremmin. Salasana löytyy, joten kun vihdoin saa voittoja plakkariin, niin takapakkia ei tule, mikä on aivan välttämätöntä että tästä pelistä voi nauttia. Muuten kyseessä olisi vain sadistinen kyykytyssimulaatio. 

Grafiikka on Famicomin mittapuulla mainiota ja äänetkin aiheeseen sopivat. Jotenkin pidän tyttöjen ulkonäöstä ja animaatioista perus pesisdudeksia enemmän. Henk koht. suosikkina on kun joku palaa: Parka juoksee kentältä kyynelet roiskuen kun jossain animessa. Persoonalliset spritet ovat ehdoton vahvuus. 

I love Softball on söpön ulkoasun alle naamioitu HC-urheilupeli, josta varmasti löytyy haastetta kenelle tahansa. Tämä on samalla yksi parhaista, ellei paras 8-bittisen Nintendon pesäpalloilu. Positiivinen yllätys.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone  


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...