Skip to main content

Vuoden Parhaat 2022

 Moi,

Vuosi lähestyy loppuaan ja on taas aika valita vuoden parhaat pelit, sarjikset, figut ja mitä nyt tulee mieleen. Tapani mukaan tähän loppuvuoden pläjäykseen liittyy mielivaltaisia kategorioita ja hyvin vähän mitään, mistä voi lukea valtavirran "gaaloista" ja isojen nettisivujen otsikoista, niiden aiheiden toistelu papukaijana on tämmöiselle pikkublogille yhtä tyhjän kanssa. Mennään sitten itse asiaan. 

Vuoden parhaat uudet videopelit

Turtles Shredder's Revenge 

Tämä 90-luvun arcadepelien hengenheimolainen näytti, että huolella ja innolla toteutettu Turtles-nostalgiamätkintä on edelleen hauska pelata. Ulkoasu, animaatiot ja äänet ovat niin huolella hoonattuja, ettei ylipäänsä jollain tasolla Turtleseista tykkäävä voi olla innostumatta. Myös pelimekaniikat ovat varsin toimivat ja etenkin vauhdikkaat. Todella hyvä "pick up and play" -peli. 

Super Robot Wars 30

Vihdoin tätä mecha sarjojen megacrossoveria on alettu julkaista täälläkin. Laaja ja kattava srpg, jonka kanssa saa kulumaan satakunta tuntia lähes huomaamatta

River City Girls 2

Erään parhaista, ellei parhaan modenin beat 'em upin jatko-osa, joka tekee hyvin pitkälle samaa kuin aiemminkin mutta enemmän. 


Muita tänä vuonna pelattuja mieleen jääneitä pelejä: Getsu Fuuma Den: Undying Moon,  Vampire Survivors, Kamiwaza: Way of the Thief ja Cyberpunk 2077


Vuoden paras elokuva

Elokuvia tuli ja meni, mutta yksi oli parempi kuin mikään muu voi edes haaveilla, nimittäin One Cut of the Dead. Pienen budjetin indie-elokuva, joka on kekseliämpiä ja hauskimpia joita olen koskaan nähnyt. Tästä ei voi oikein puhua pilaamatta juonta ja samalla kokemusta. Ei voi kuin suositella. 


Vuoden paras sarjis

Demon Days

Peach Momokon omaperäinen näkemys Ryhmä-X hahmoista on parasta sarjakuvaa, mitä Marvel on julkaissut vuosiin, ellei jopa vuosikymmeniin. Kuvituksen kauneus on omaa luokkaansa. 

Pari alussa olevaa uutta mangasarjaa, joissa on lupausta: Kaiju no.8 ja Sakamoto Days. Golden Kamuy on edelleen loistava myös. 

Ostin tänä vuonna ylipäänsä enemmän sarjakuvia kuin ehkä koskaan aiemmin. Jos lasketaan kaikki divarilehdet, mangat, kokoelmat ja pokkarit, niin sata ei riitä alkuunkaan. Tämän mahdollisti osittain Game Pass, jonka ansiosta pelejä, etenkin uusia eli kalliimpia tarvitsee ostaa paljon harvemmin. 


Netflix-vinkki

Kotaro Lives Alone. Koskettava animaatiosarja pienestä pojasta, joka muuttaa yksin Tokion naapurustoon, sekä hänen naapureidensa edesottamuksia Kotaron kanssa. 


Paras blogissa avattu figuuri

Figma Falslander Ronin. Kaikki mitä sanoin aiemmin pätee vieläkin. Todella hieno ja piristävän erikoinen julkaisu. 

Trainbotit ovat kanssa tosi jees ja Japanin matkalta tarttui mukaan juttuja, joista tulee lisää myöhemmin


Vuoden paras tapahtuma

Japanin matka. Pitkään suunniteltu ja koronan viivästyttämä matka tapahtui viimein ja oli odotuksen arvoinen elämys. Mukaan tarttui myös blogissa lähiaikoina nähtäviä juttuja ja tähän perään julkaisen pian yleiskatsauksen ainakin peleihin ja figuureihin liittyen. 


Vuoden pettymys 

PS5:n saatavuus, hinta ja kiinnostavuus. 

Mikään edeltävistä asioista ei houkuttele uuden konsolin hankintaan. Vieläkin kallis, sitä ei vieläkään näe missään, eikä sille ole vieläkään yksinoikeuspeliä, jota haluaisin oikeasti pelata. 

Kuluneen vuoden aikana voisin sanoa harrastuspainotusteni siirtyneen enemmän sarjiksiin päin. Näkisin, että se tulee jatkumaan saman suuntaisena ensi vuonnakin. 

Kiitoksia kaikille blogeja lukeneille. Tänä vuonna ylittyi 20,000 ja ensi vuonna on aikomus jatkaa samaan malliin. 

Kiitokset myös Severille, castin vieraille ja Geekkicastia kuunnelleille. Ensi vuonna silläkin saralla on luvassa uutta. Vilkaise myös katsaus Japanin matkalta, se ilmestyy päivän tai parin sisällä tämän blogin jälkeen! 


Hyvää uutta vuotta, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv