Skip to main content

Jokikylän Gimmat, osa 2

 Moi,

Blogi palaa tauolta parhaalla mahdollisella tavalla, eli tällä kertaa katsauksessa on heti tuoreeltaan River City Girls 2, kaikkien aikojen menestyksekkäimmän blogipostini jatko-osa. Peli julkaistaan kaiketi tänä viikonloppuna diginä, mutta minulla oli tuuria, koska Japanissa tämä ilmestyi kauppoihin fyysisenä julkaisuna jo 1. Joulukuuta, joten minulla oli tilaisuus napata peli mukaan ennen useimpia muita. Mukavana bonuksena fyysinen versio sisältää myös River City Girls ykkösen ja yllärinä kaupan kassa sujautti mukaan myös ilmeisesti aikaisen linnun bonuksen, A4-kokoisen arkin tarroja. Tässä vaiheessa on pakko kiinnittää huomio siihen, että kaikki muut hahmot on näissä tarroissa piirretty aika humoristisesti, mutta jostain syystä Riki on kuin joku deittisimun super-ikemen. 

Meno ei ole muuttunut merkittävästi ykkösestä, mikä on ainoastaan hyvä asia, jos sattui tykkäämään ensimmäisestä osasta, ja miksipä ei tykkäisi, sillä se on yksi parhaista moderneista mätkintäpeleistä, joka osaltaan edesauttoi tämän unohdetun genren nykyistä, pientä renessanssia. Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaisen pääpahiksen, yakuzapomo Sabun on otettava hommat omiin käsiinsä, koska edellisessä osassa pari koulutyttöä nöyryytti Sabun tyttären ja koko organisaation. Yakuza ottaa haltuunsa Kunion koulun, antaa Kuniolle ja Misakolle lähtöopassit Nekketsun lukiosta (ilmeisesti myös Kyoko ja Riki jäävät kotiin, vaikka eivät edes ole samassa koulussa, vaan Hanazonon lukiossa 😄) ja parin kuukauden videopelien peluun jälkeen ulos lähtiessä paljastuu, että Yakuza on vallannut myös kaikki River Cityn parhaat hengailupaikat. Hommat pitää siis laittaa järjestykseen, mätkimällä konnia kuonoon. Valittavana on neljä hahmoa, Misako, Kyoko Kunio ja Riki. Tämän lisäksi kakkosessa mukaan liittyy uusina Marian, eli Double Dragonin pelastettava neito, joka tällä kertaa pelastaa itse itsensä ja vähälle huomiolle jääneen spinoffin, River City Ransom: Undergroundin hahmo Provie. 

Peli tuntuu ja näyttää hyvin pitkälle samalta kun ensimmäinenkin osa, mikä ei ole huono juttu, sillä pidin kovasti alkuperäisestä. Pieniä eroja löytyy, mutta pääosin peli keskittyy lisäämään uusia juttuja aiemman pohjalta. Kaupunki on saanut uusia alueita, vanhoja on muokattu osittain, tuttuja hahmoja näkyy tasaisin väliajoin ja mukaan on lisätty tietysti uusia. Kaikki tuntuu tutulle, mutta sitä kaikkea on myös hieman enemmän. Tutut rivipahikset ovat kaikki mukana (Arnoldien “arghblargheääh” naurattaa edelleen) ja päälle on lisätty uusia ja mukana on tietysti uudet pomotaistelut. Kauppoja on jokunen lisää ja niistä löytyy uusia kauppiaita ja esineitä vanhojen lisäksi. 


Ulkoasu perustuu ykköseen, etenkin hahmojen osalta, jotka ovat käytännössä samoja ulkonäöltään ja animaatioiltaan. Tämä mahdollistaa sen, että uusia on voitu lisätä reippaasti, eikä kaikki paukut mene samojen hahmojen uusiin versioihin, tämä on tuttu kikka vanhemmista tappelupeleistä, kuten Street Fighterista tai King of Fightersista, joissa samat spritet ovat mukana parhaimmillaan toista kymmentä vuotta eri osissa. Taustoja on uudistettu enemmän, mukaan lukien uudet alueet. Myös uutta musiikkia löytyy, osin samoilta artisteilta ja biisit ovat edelleen mainioita. 


River City Girls 2 on juuri niin hyvä kuin ykkönenkin, lisättynä parilla uudella pelattavalla hahmolla, uusilla alueilla ja vihollisilla, eli ei ole mitään syytä olla pelaamatta tätä, jos piti ykkösestä. Jos ostaa fyysisen pelin, niin saa molemmat kätevästi samassa paketissa, joka on uudelle pelaajalle erinomainen diili. Tämä ei keksi pyörää uudelleen, mutta on edelleen yksi parhaista, ellei jopa paras moderni beat ‘em up. Kilpailu on yllättäen nykyään kovaa, sillä Streets of Rage heräsi kuolleista ja Turtlesit laittavat kampoihin, mutta River Cityn porukka pitää pintansa kovassa seurassa vallan mainiosti.



Siinä kaikki tällä kertaa. On mukava palata taas blogien pariin, toivottavasti sama tunne on myös teillä lukijoilla. Kiitoksia kaikille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...