Skip to main content

Jokikylän Gimmat, osa 2

 Moi,

Blogi palaa tauolta parhaalla mahdollisella tavalla, eli tällä kertaa katsauksessa on heti tuoreeltaan River City Girls 2, kaikkien aikojen menestyksekkäimmän blogipostini jatko-osa. Peli julkaistaan kaiketi tänä viikonloppuna diginä, mutta minulla oli tuuria, koska Japanissa tämä ilmestyi kauppoihin fyysisenä julkaisuna jo 1. Joulukuuta, joten minulla oli tilaisuus napata peli mukaan ennen useimpia muita. Mukavana bonuksena fyysinen versio sisältää myös River City Girls ykkösen ja yllärinä kaupan kassa sujautti mukaan myös ilmeisesti aikaisen linnun bonuksen, A4-kokoisen arkin tarroja. Tässä vaiheessa on pakko kiinnittää huomio siihen, että kaikki muut hahmot on näissä tarroissa piirretty aika humoristisesti, mutta jostain syystä Riki on kuin joku deittisimun super-ikemen. 

Meno ei ole muuttunut merkittävästi ykkösestä, mikä on ainoastaan hyvä asia, jos sattui tykkäämään ensimmäisestä osasta, ja miksipä ei tykkäisi, sillä se on yksi parhaista moderneista mätkintäpeleistä, joka osaltaan edesauttoi tämän unohdetun genren nykyistä, pientä renessanssia. Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaisen pääpahiksen, yakuzapomo Sabun on otettava hommat omiin käsiinsä, koska edellisessä osassa pari koulutyttöä nöyryytti Sabun tyttären ja koko organisaation. Yakuza ottaa haltuunsa Kunion koulun, antaa Kuniolle ja Misakolle lähtöopassit Nekketsun lukiosta (ilmeisesti myös Kyoko ja Riki jäävät kotiin, vaikka eivät edes ole samassa koulussa, vaan Hanazonon lukiossa 😄) ja parin kuukauden videopelien peluun jälkeen ulos lähtiessä paljastuu, että Yakuza on vallannut myös kaikki River Cityn parhaat hengailupaikat. Hommat pitää siis laittaa järjestykseen, mätkimällä konnia kuonoon. Valittavana on neljä hahmoa, Misako, Kyoko Kunio ja Riki. Tämän lisäksi kakkosessa mukaan liittyy uusina Marian, eli Double Dragonin pelastettava neito, joka tällä kertaa pelastaa itse itsensä ja vähälle huomiolle jääneen spinoffin, River City Ransom: Undergroundin hahmo Provie. 

Peli tuntuu ja näyttää hyvin pitkälle samalta kun ensimmäinenkin osa, mikä ei ole huono juttu, sillä pidin kovasti alkuperäisestä. Pieniä eroja löytyy, mutta pääosin peli keskittyy lisäämään uusia juttuja aiemman pohjalta. Kaupunki on saanut uusia alueita, vanhoja on muokattu osittain, tuttuja hahmoja näkyy tasaisin väliajoin ja mukaan on lisätty tietysti uusia. Kaikki tuntuu tutulle, mutta sitä kaikkea on myös hieman enemmän. Tutut rivipahikset ovat kaikki mukana (Arnoldien “arghblargheääh” naurattaa edelleen) ja päälle on lisätty uusia ja mukana on tietysti uudet pomotaistelut. Kauppoja on jokunen lisää ja niistä löytyy uusia kauppiaita ja esineitä vanhojen lisäksi. 


Ulkoasu perustuu ykköseen, etenkin hahmojen osalta, jotka ovat käytännössä samoja ulkonäöltään ja animaatioiltaan. Tämä mahdollistaa sen, että uusia on voitu lisätä reippaasti, eikä kaikki paukut mene samojen hahmojen uusiin versioihin, tämä on tuttu kikka vanhemmista tappelupeleistä, kuten Street Fighterista tai King of Fightersista, joissa samat spritet ovat mukana parhaimmillaan toista kymmentä vuotta eri osissa. Taustoja on uudistettu enemmän, mukaan lukien uudet alueet. Myös uutta musiikkia löytyy, osin samoilta artisteilta ja biisit ovat edelleen mainioita. 


River City Girls 2 on juuri niin hyvä kuin ykkönenkin, lisättynä parilla uudella pelattavalla hahmolla, uusilla alueilla ja vihollisilla, eli ei ole mitään syytä olla pelaamatta tätä, jos piti ykkösestä. Jos ostaa fyysisen pelin, niin saa molemmat kätevästi samassa paketissa, joka on uudelle pelaajalle erinomainen diili. Tämä ei keksi pyörää uudelleen, mutta on edelleen yksi parhaista, ellei jopa paras moderni beat ‘em up. Kilpailu on yllättäen nykyään kovaa, sillä Streets of Rage heräsi kuolleista ja Turtlesit laittavat kampoihin, mutta River Cityn porukka pitää pintansa kovassa seurassa vallan mainiosti.



Siinä kaikki tällä kertaa. On mukava palata taas blogien pariin, toivottavasti sama tunne on myös teillä lukijoilla. Kiitoksia kaikille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...