Skip to main content

Jokikylän Gimmat, osa 2

 Moi,

Blogi palaa tauolta parhaalla mahdollisella tavalla, eli tällä kertaa katsauksessa on heti tuoreeltaan River City Girls 2, kaikkien aikojen menestyksekkäimmän blogipostini jatko-osa. Peli julkaistaan kaiketi tänä viikonloppuna diginä, mutta minulla oli tuuria, koska Japanissa tämä ilmestyi kauppoihin fyysisenä julkaisuna jo 1. Joulukuuta, joten minulla oli tilaisuus napata peli mukaan ennen useimpia muita. Mukavana bonuksena fyysinen versio sisältää myös River City Girls ykkösen ja yllärinä kaupan kassa sujautti mukaan myös ilmeisesti aikaisen linnun bonuksen, A4-kokoisen arkin tarroja. Tässä vaiheessa on pakko kiinnittää huomio siihen, että kaikki muut hahmot on näissä tarroissa piirretty aika humoristisesti, mutta jostain syystä Riki on kuin joku deittisimun super-ikemen. 

Meno ei ole muuttunut merkittävästi ykkösestä, mikä on ainoastaan hyvä asia, jos sattui tykkäämään ensimmäisestä osasta, ja miksipä ei tykkäisi, sillä se on yksi parhaista moderneista mätkintäpeleistä, joka osaltaan edesauttoi tämän unohdetun genren nykyistä, pientä renessanssia. Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaisen pääpahiksen, yakuzapomo Sabun on otettava hommat omiin käsiinsä, koska edellisessä osassa pari koulutyttöä nöyryytti Sabun tyttären ja koko organisaation. Yakuza ottaa haltuunsa Kunion koulun, antaa Kuniolle ja Misakolle lähtöopassit Nekketsun lukiosta (ilmeisesti myös Kyoko ja Riki jäävät kotiin, vaikka eivät edes ole samassa koulussa, vaan Hanazonon lukiossa 😄) ja parin kuukauden videopelien peluun jälkeen ulos lähtiessä paljastuu, että Yakuza on vallannut myös kaikki River Cityn parhaat hengailupaikat. Hommat pitää siis laittaa järjestykseen, mätkimällä konnia kuonoon. Valittavana on neljä hahmoa, Misako, Kyoko Kunio ja Riki. Tämän lisäksi kakkosessa mukaan liittyy uusina Marian, eli Double Dragonin pelastettava neito, joka tällä kertaa pelastaa itse itsensä ja vähälle huomiolle jääneen spinoffin, River City Ransom: Undergroundin hahmo Provie. 

Peli tuntuu ja näyttää hyvin pitkälle samalta kun ensimmäinenkin osa, mikä ei ole huono juttu, sillä pidin kovasti alkuperäisestä. Pieniä eroja löytyy, mutta pääosin peli keskittyy lisäämään uusia juttuja aiemman pohjalta. Kaupunki on saanut uusia alueita, vanhoja on muokattu osittain, tuttuja hahmoja näkyy tasaisin väliajoin ja mukaan on lisätty tietysti uusia. Kaikki tuntuu tutulle, mutta sitä kaikkea on myös hieman enemmän. Tutut rivipahikset ovat kaikki mukana (Arnoldien “arghblargheääh” naurattaa edelleen) ja päälle on lisätty uusia ja mukana on tietysti uudet pomotaistelut. Kauppoja on jokunen lisää ja niistä löytyy uusia kauppiaita ja esineitä vanhojen lisäksi. 


Ulkoasu perustuu ykköseen, etenkin hahmojen osalta, jotka ovat käytännössä samoja ulkonäöltään ja animaatioiltaan. Tämä mahdollistaa sen, että uusia on voitu lisätä reippaasti, eikä kaikki paukut mene samojen hahmojen uusiin versioihin, tämä on tuttu kikka vanhemmista tappelupeleistä, kuten Street Fighterista tai King of Fightersista, joissa samat spritet ovat mukana parhaimmillaan toista kymmentä vuotta eri osissa. Taustoja on uudistettu enemmän, mukaan lukien uudet alueet. Myös uutta musiikkia löytyy, osin samoilta artisteilta ja biisit ovat edelleen mainioita. 


River City Girls 2 on juuri niin hyvä kuin ykkönenkin, lisättynä parilla uudella pelattavalla hahmolla, uusilla alueilla ja vihollisilla, eli ei ole mitään syytä olla pelaamatta tätä, jos piti ykkösestä. Jos ostaa fyysisen pelin, niin saa molemmat kätevästi samassa paketissa, joka on uudelle pelaajalle erinomainen diili. Tämä ei keksi pyörää uudelleen, mutta on edelleen yksi parhaista, ellei jopa paras moderni beat ‘em up. Kilpailu on yllättäen nykyään kovaa, sillä Streets of Rage heräsi kuolleista ja Turtlesit laittavat kampoihin, mutta River Cityn porukka pitää pintansa kovassa seurassa vallan mainiosti.



Siinä kaikki tällä kertaa. On mukava palata taas blogien pariin, toivottavasti sama tunne on myös teillä lukijoilla. Kiitoksia kaikille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv