Moi,
Tällä kertaa blogissa on ensimmäinen Japanin tuliaisista retropelien osalta ja samalla palataan pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, mistä on kyse, kun testasin vuoden 2017 Doujin-julkaisua 8-bit Music Power Final. Julkaisun takana ovat samat tyypit kuin aiemmin blogissa esiintyneessä Kira Kira Star Nightissa, eli Riki ja Columbus Circle.
8-bit Music Power Final on “deluxe” -versio hieman aiemmin ilmestyneestä perus 8-bit Music Powerista. Tämä ei ole niinkään peli, vaan pikemminkin musiikkialbumi, joka nyt sattuu vaan olevan Famicomilla sävelletty ja julkaisu tapahtuu pelikasetilla. Mukana on 18 chiptune-biisiä useammalta artistilta ja tässä ei ole oikeastaan peliä, ellei sellaiseksi lasketa pientä virtuaalista miksauspöytää, jolla voi hieman käpistellä kappaleen raitoja. 99%:sti pääpaino on kuitenkin vain kappaleilla.
Jokaisen kappaleen yhteydessä on myös grafiikkaelementti, jossa pelin maskottihahmo tanssii erilaisten taustojen edessä. Se on ihan hauskaa seurattavaa, mutta itse ei pääse liikkeitä ohjaamaan.
Biisit ovat pääosin varsin mainioita, joskaan kerran läpi kuuntelemalla en osaa nimetä suosikkeja suoraan ulkomuistista, se varmaan vaatii useamman kuuntelukerran. Alla on lista biisesitä ja artisteista:01 Tappy (2)– Shooting Starlight 2:28
02 Hige Driver– Monkey Monkey 2:24
03 Takeshi Yokemura– Power Of Music 3:52
04 Manami Matsumae– I Am Seeing Things 3:23
05 Sexy-Synthesizer– Pop Track 2:31
06 Norio Nakagata– Star Falsion 2 3:18
07 Junya Nakano– KiraKira 2:05
08 Motoaki Furukawa– Nostalgic Reverie 2:27
09 Yu Shimoda– Black Tokyo 2:54
10 Toriena– Future Dreamer 2:40
11 Naruto– AI Bomb 8MP Edit 2:41
12 Zun– Mysterious Shrine 2:21
13 Bun (7)– KS2?VirtualStage1 4:24
14 TECHNOuchi*– Real Adventure 2:39
15 Ippo*– Fera Giganto #1 3:07
16 Sntrr– Bit Shift Girl 5:26
17 Yasuhisa Watanabe– Believe It Or Not! 2:11
18 Hally (2)– Red-White Planet 3:12
B1 Bun (7)– KS2?Virtual Stage1 Extend Edition 4:54
Itse tunnistin kappaleiden tekijöistä ennenstään kaksi nimeä, Tappy & Zun.
8-bit Music Power on hyvin erikoinen ja varsin pienelle yleisölle suunnattu julkaisu, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan meikäläiselle, joka on nähnyt videopelejä laidasta laitaan noin 40 vuotta. Tämä on ensimmäinen musiikkialbumi, jonka olen ostanut 8-bittiselle konsolille. Kyse ei ole edes pelistä, mutta en kadu tämän ostoa hetkeäkään.
Siinä kaikki tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on luvassa oikein kunnon pläjäys, sillä vuorossa on perinteinen “vuoden parhaat” -listaus, sekä samaan syssyyn katsausta Japanin matkasta. Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!
-Jarmo
Comments