Skip to main content

Musiikkimakuni on Pikselinen

 Moi,

Tällä kertaa blogissa on ensimmäinen Japanin tuliaisista retropelien osalta ja samalla palataan pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, mistä on kyse, kun testasin vuoden 2017 Doujin-julkaisua 8-bit Music Power Final. Julkaisun takana ovat samat tyypit kuin aiemmin blogissa esiintyneessä Kira Kira Star Nightissa, eli Riki ja Columbus Circle. 


8-bit Music Power Final on “deluxe” -versio hieman aiemmin ilmestyneestä perus 8-bit Music Powerista. Tämä ei ole niinkään peli, vaan pikemminkin musiikkialbumi, joka nyt sattuu vaan olevan Famicomilla sävelletty ja julkaisu tapahtuu pelikasetilla. Mukana on 18 chiptune-biisiä useammalta artistilta ja tässä ei ole oikeastaan peliä, ellei sellaiseksi lasketa pientä virtuaalista miksauspöytää, jolla voi hieman käpistellä kappaleen raitoja. 99%:sti pääpaino on kuitenkin vain kappaleilla. 

Jokaisen kappaleen yhteydessä on myös grafiikkaelementti, jossa pelin maskottihahmo tanssii erilaisten taustojen edessä. Se on ihan hauskaa seurattavaa, mutta itse ei pääse liikkeitä ohjaamaan.

Biisit ovat pääosin varsin mainioita, joskaan kerran läpi kuuntelemalla en osaa nimetä suosikkeja suoraan ulkomuistista, se varmaan vaatii useamman kuuntelukerran. Alla on lista biisesitä ja artisteista:


01 Tappy (2)– Shooting Starlight                 2:28

02 Hige Driver– Monkey Monkey                 2:24

03 Takeshi Yokemura– Power Of Music         3:52

04 Manami Matsumae– I Am Seeing Things 3:23

05 Sexy-Synthesizer– Pop Track                 2:31

06 Norio Nakagata– Star Falsion 2                 3:18

07 Junya Nakano– KiraKira                         2:05

08 Motoaki Furukawa– Nostalgic Reverie         2:27

09 Yu Shimoda– Black Tokyo                 2:54

10 Toriena– Future Dreamer                         2:40

11 Naruto– AI Bomb 8MP Edit                         2:41

12 Zun– Mysterious Shrine                 2:21

13 Bun (7)– KS2?VirtualStage1                         4:24

14 TECHNOuchi*– Real Adventure                 2:39

15 Ippo*– Fera Giganto #1                 3:07

16 Sntrr– Bit Shift Girl                 5:26

17 Yasuhisa Watanabe– Believe It Or Not!         2:11

18 Hally (2)– Red-White Planet                 3:12

B1 Bun (7)– KS2?Virtual Stage1 Extend Edition         4:54


Itse tunnistin kappaleiden tekijöistä ennenstään kaksi nimeä, Tappy & Zun. 


8-bit Music Power on hyvin erikoinen ja varsin pienelle yleisölle suunnattu julkaisu, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan meikäläiselle, joka on nähnyt videopelejä laidasta laitaan noin 40 vuotta. Tämä on ensimmäinen musiikkialbumi, jonka olen ostanut 8-bittiselle konsolille. Kyse ei ole edes pelistä, mutta en kadu tämän ostoa hetkeäkään.


Siinä kaikki tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on luvassa oikein kunnon pläjäys, sillä vuorossa on perinteinen “vuoden parhaat” -listaus, sekä samaan syssyyn katsausta Japanin matkasta. Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!


-Jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...