Skip to main content

Ninjoja ja Smurffeja

 Moi,

Tällä viikolla matkaamme jälleen muinaiseen Japaniaan. Luvassa on ninjatoimintaa, mutta hieman nuoremmille suunnattuna. Vuorossa on Hudson Softin vuonna 1986 julkaisema Mangaan ja animeen perustuva Ninja Hattori-kun.

Ninja Hattori-kun (oletan inspiraation tuleen Hattori Hanzosta) oli 60-luvun manga ja animaatiosarja, joka sittemmin rebootattiin menestyksekkäästi kasarilla ja myöhemmin vielä 2013 ja tämä uusi versio on menossa vielä tälläkin hetkellä. Hattori-kunia voisi siis kuvailla varsin menestyksekkääksi hahmoksi,  jota on tehty päälle 700 jaksoa ja mangaakin myyty miljoonakaupalla. Ideana on, että alakouluikäisellä pojalla on kaverina saman kokoinen ninja, Hattori sekä kavalkadi muita hahmoja. Sitten seikkaillaan lastensarjan merkeissä. Tästä tehtiin myös nykyään muodikas “live action adaptaatio”, joka on muuten ehkä creepyin ilmestys koskaan (kuva alhaalla). Hattorilla ei muuten ole mitään tekemistä toisen Ninja-kunin, eli Jajamarun kanssa.

Jos jotakin tiedämme menestyksekkäistä 80-luvun sarjoista, niin ainakin sen, että niistä julkaistiin lähes vääjäämättä myös Famicom-peli, jonka genrenä on useimmiten toiminta/tasoloikka. Niin myös tälläkin kertaa. Sivulle scrollataan ja A hyppää, B heittää heittotähtiä. Vastaan tulee jatkuvalla syötöllä vihollisninjoja, jotka muuten ovat useimmiten jopa Hattori-kunin mittapuulla todella lyhyenläntää sorttia. Ehkä ne ovatkin Smurffeja ninja-asussa. Ideana on päästä kentän loppuun, jossa pelataan bonuspeliä ja sitten lasketaan pisteet. Tätä jatkuu herra ties kuinka pitkään, ainakin pidempään kun meikäläisen kyvyt riittivät. 

Ohjaustuntuma on riittävän tarkka, joskaan ei aivan kärkitasoa, mikä tekee pelistä yllättävänä haastavan, varsinkin kun vihollisia tulee taukomattomana virtana. Osa lentää, osa hyppää, osa on haamuja, jotka tulevat kiehnämään pelaajaan kiinni ja tappavat varmasti. Hattori kestää osumia 9 kappaletta, continueja on 3 ja lisäelämiä saa pisteilä. 9 osumaa kuulostaa paljolta, mutta paljon on myös tilaisuuksia saada osuma ja lisäksi nirri lähtee myös monttuun putoamalla. 

Ulkoasu ei varsinaisesti säväytä, jos nyt ei ole aivan karmaisevakaan. Selvästi kuitenkin näkee, että vuonna 1986 Hudsonin paukut manivat aivan muuhun kuin Hattori-kuniin, esimerkiksi Adventure Islandiin ynnä muihin lippuvaivatuotteisiin. Llisenssipelille tyypillisesti Hattori sai todennäköisesti minimin, mikä kelpasi. 

Ninja Hattori-kun on tyypillinen Famicomin lisenssipeli, josta ei oikein löydä mitään aivan karmaisevia vikoja, mutta ei oikein mitään kehuttavaakaan. Peli oli kuitenkin aikoinaan suosittu ja myi 1.5 miljoonaa kappaletta. Juuri siksi tämä kasetti maksoi tasan yhden Euron. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...