Hei,
Tällä viikolla on luvassa lisää Famicomia. Tutustuin klassikkomangan/animen toiseen osaan, tai pikemminkin lisenssipeliin, joka pohjautuu Hokuto No Ken-sarjan toiseen osaan. Täällä päin lienee luontevampaa sanoa Fist of the north Star 2. Pelin on julkaissut Toei Animation vuonna 1987 ja ajoitus oli juuri animesarjan toisen osan aikoihin.
Fist of the North Star tuskin paljon esittelyjä kaipaa, mutta kerrotaan nyt, että kyseessä on taisteluanime jossa mystisen taistelulajin taitaja Kenshiro vaeltaa pitkin Mad Max -tyylisiä post apokalyptisiä maisemia ja laittaa samalla kriminaaleja, ryöväreitä ja itse itsensä ylentäneitä sotaherroja ojennukseen.
Pelasin pelisarjan ensimmäistä osaa viime vuonna ja nyt tuntui, että on aika tarttua osaan kaksi.
Meininki on hyvin saman kaltaista, eli sivulle scrollaavaa mätkintää. A on lyönti, B on potku ja ylös hyppää, alas kyykistyy. Mukana ovat myös kerättävät power upit, jotka näkyvät rivistönä thtiä elämäpalkin yläpuolella. Niistä saa lisää nopeutta sekä mm. kyvyn, jossa ei enää tarvitse näpyttää nappia iskusarjoihin, vaan riittää kun painaa namiskan pohjaan.
Muutenkin meininki tuntuu samalta. Ohjaustuntuma on lähes identtinen ja tapa, jolla vihollisia puskee tasaisena virtana tuntuu myös tutulta. Jos mielii bonusesineitä, niin on käytettävä lyöntisarjaa, joka räjäyttää vastustajan (omae wa mou shinderu sinnekin vaan) koska potku lennättää vihulaisen kokonaan pois ruudusta, kuten ykkösessäkin. Kentät ovat lyhyehköjä ja kaikissa on välipomo, sekä isompi pahis lopussa.
Tämä on se kohta, jossa Fist of the North Starin suurin heikkous tulee esiin. Peli on aika jankkia monin tavoin, mutta jostain syystä kehittäjät päättivät, että on on hyvä idea laittaa joka pomolle “heikko kohta” johon pitää osua, että saa aikaan mitään. Tämä olisi ihan okei teoriassa, mutta käytännössä koska osuman tunnistus on hyvin kyseenalainen ja peli ei anna mitään vinkkiä, mikä se kohta mahtaisi olla, on jokainen pomotappelu epätoivoista räpelyystä kun yritää arvata ja ylipäänsä osua haluamaansa paikkaan. Osumakohta ei suinkaan ole niin yksiselitteinen kuin vaikka “pää”, “vartalo” tai “jalat”, joka olisi vielä järjen rajoissa, vaan se voi olla vaikka “hartia, mutta ei kokonaan, vaan enemmän siinä selän ja niskan puolella, vähän takana, muttei kuitenkaan”. Tämä, yhdistettynä siihen että pomot tekevät pakjon vauriota ja kenshirolla ei ole yhtäkään haavoittumattumuusframea osuman jälkeen meinaa sitä, että mystistä osumapaikkaa on aika metsästää noin viisi sekuntia, sitten se pomo osuu ja nirri pon pois hetki sen jälkeen, varsinkin jos olet nurkassa, jolloin yksi ousma rekisteröityy usean kerran, koska sprite ei pääse työntymään hitboksin ulkopuolelle ja animaatio kestään niin pitkään, että se osuma saattaa rekisteröityä vaikkapa viitenä osumana kerralla. Tai sitten vain kahtena tai kolmena, jos käy tuuri, mitenkään siihen ei voi vaikuttaa, tai sitä ei voi tietää, muuten kuin ei vain pidä olla koskaan nurkassa. Joka kuolemasta tulee takapakkia kentän alkuun ja power upit nollautuvat, mikä on vähän sama kuin aloittaisi koko pelin alusta, vähän kentästä riippuen. Koko peli siis degeneroituu epätoivoiseksi yritys/erehdys/reset väännöksi jo ekasta bossista alkaen. Continue-koodi löytyy, mutta siitä ei ole niin paljon riemua kuin luulisi, edellä mainitusta syystä.
Ulkoasu on sentään parantunut ekasta osasta jonkin verran ja musiikki on menevää. Kenshiron animaatiotkin ovat ihan tyylikkäät, vaikka suhteettoman korkea hyppy jaksaa huvittaa joka kerta.
Fist of the North Star 2 voisi olla ihan hyvä vanhan ajan sidescrollermätkintä, ellei onneton osumien rekisteröinti ja bossien suunnittelu tekisi siitä lähinnä masokistille sopivaa, tuskastuttavaa vääntöä. Ei oikein voi suositella kuin juuri “tiedät kyllä, jos haluat kokeilla” yleisölle. Hinta ei muodostu esteeksi, sillä kasetti lähtee parilla eurolla Japanista.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments