Skip to main content

Riisin ja Polyvinyylin Jumalatar

 Hei,

Vuosi alkaa blogin osalta figuuriaiheella. Kusti toi eilen Japanista paketin, joka sisälsi mm. figun, joka oli ollut ennakkotilauksessa jo jonkin aikaa: Goodsmile Companyn Pop Up Parade -sarjan Prinsessa Sakuna pelistä Sakuna of Rice and Ruin. 

Jos olet seurannut blogia vähän pidempään, niin Sakuna on varmasti tuttu, se oli nimittäin aiheena reilu vuosi sitten ja nousi vielä vuoden suosikkieni joukkoon. Tykästyin pienen Edelweiss-studion peliin jopa siinä määrin, että sanoisin Sakunan olevan jopa korkealla suosikkipeleistäni kautta aikojen. Sakuna on Toimintatasoloikka/rpg sekä riisinviljelysimulaatio, joka kertoo Japanilaistyylisen kansantarun Prinsessasta, joka on sadonkorjuun jumalattaren ja soturiurho-kamin tytär. Pelissä on paljon huumoria ja sen sympaattiset hahmot ja maailma ovat valloittavia. Hyvin omaperäinen peli, joka onnistui pitkälti puskaradion ansiosta nousemaan yllättävään suosioon ja on myynyt yli miljoona kopiota kun kehittäjien toive ja tavoite oli 30,000 kappaletta. 

Koin suuren yllätyksen kun eräänä päivänä nettikauppoja selatessani huomasin, että Sakunasta on tekeillä ihan virallinen figuuri. En osannut odottaa moista, sillä yleensä figuurin saavat isojen julkaisijoiden menestyneet hahmot, kuten Final Fantasy, Dragon Ball ynnä muut saman kaliiperin sarjat. En voinut ohittaa tilaisuutta ja hiiri napsautti tilausnappia ennätysvauhtia. Katsotaan siis, miltä valmis lopputulos näyttää:

Goodsmile on tuttu lähinnä Figma ja Nendoroid sarjoistaan, mutta Pop Up Parade ei ole action figuureja, vaan monoposeja. Hintataso on maltillinen moniin muihin animefiguihin verrattuna, tämä oli noin 40€ paikkeilla. Loota on perus läpinäkyvä ikkunalaatikko ja itse Sakuna jopa aavistuksen isompi kuin odotin. Tämä versio on selvästi taimia istuttamassa oleva Sakuna, tunnistan posen yhdestä pelin taidekuvasta. Sanoisin, että laatu on hintaan nähden varsin mainio, olen nähnyt tuplasti kallliimpia animefiguureja, jotka eivät näytä näin hyviltä. Maalauksesta en löytänyt virheitä, enkä muitakaan laatuongelmia. Asento on hyvä, pidän sen “rennosta” tunnelmasta. 

Jos pitäisi sanoa, mistä tämän figun hinta johtuu ja miksi se ei ole 100+ euroa niin sanoisin, että kaksi asiaa tulee mieleen. Maalauksen taso ja tarkkuus on hyvä, mutta varjostuksia sekä sävyjä ei löydy samaan tapaan kuin kalliissa figuissa. Toinen on alusta, joka on vain tasainen “veden” värinen läpyskä, joka kyllä ajaa asiansa hyvin, mutta nykyään näkee ties minkälaisia kunnianhimoisia viritelmiä. Tästä huolimatta kokonaisuus on mainio.

Pop Up Parade Sakuna on enemmän kuin tervetullut lisäys kokoelmaan ja vihdoin löytyy joku konkreettinen asia muistuttamaan pelin parissa vietetyistä hetkistä. Olen myös hyvin mielissäni että pieni ja sympaattinen Sakuna saa tunnustusta oheistuotteiden muodossa. Pitääkin pelata Sakuna uudemman kerran tässä lähiaikoina, ehkä jopa Switchillä…


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


   


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv