Skip to main content

Pingviinisotien Veteraani

 Hei,

Vuoden 2022 Famicom-pelien katsaukset aloitetaan nyt, nimittäin vuorossa on ASCII:n vuonna 1985 julkaisema Penquin-kun Wars. Tämä on kolikkopelikäännös saman nimisestä arcadepläjäyksestä. Toisin kuin monet muut vähän erikoisemmat Famicom-pelit, tämä on julkaistu kotoiselle NES:ille vuonna 1990 ja jopa käännetty Game Boylle, muiden tuon ajan kotitietokoneiden ja härveleiden muassa. 

Jos Penquin-kun Wars ei jostain syystä ole tuttu niin ei hätää, homman idea on simppeli. Hauskan näköiset eläinhahmot pelaavat polttopalloa, that’s it. Säännöt menevät niin, että jos osuu toiseen pelaajaan, saa pisteitä ja ajan loputtua lasketaan toisen kenttäpuoliskolle jääneet pallot, joita saa myös pisteitä, enemmän pisteitä saanut voittaa. Erän voittaa “täydellisellä pelillä” jos saa kaikki pallot toisen kenttäpuoliskolle. Tämä on mahdollista siten, että osuu vastustajaan useasti peräkkäin, koska hahmot pökertyvät joka osumasta vähäksi aikaa, eivätkä voi liikkua tai heittää takaisin. Matsin voittaa kahdella erävoitolla. Mukana on kaksi muutakin pelimuotoa. Bonuskentässä pelataan “ilmakiekkoa” eli sitä peliä, missä tönitään läpyskää pyöreällä melalla ja kolmas on Whack A Mole, mutta palloja heittämällä. 

Kontrollit ovat mallia yksi nappi ottaa pallon ja heittää, ohjaimella ohjataan hahmoa ja suuntaa painamalla voi vähän vaikuttaa pallon heittosuuntaan.


Vaikeusaste on alusta saakka kipakka. Jo eka vastustaja laittaa melko tiukasti hanttiin ja vimeistään kolmanteen vaatii jo kunnon taktiikan tai roppakaupalla tuuria. Tämän ymmärtää, koska peli on lyhyt ja looppaa käsittääkseni loputtomiin. Ei sillä, että olisin voinut varmistaa tätä mistään, saati päässyt edes toisen kierroksen loppuun. 

Ulkoasu on, mitä kasarin puuolivälin Famicomilta on lupa odottaa, tämä ilmestyi samana vuonna kuin SMB1. Ulkoasu on spartalaisen simppeli, mutta toimiva ja hahmot ovat hauskoja, kuten kuuluu. Etenkin hahmojen reaktiot osumiin ja erävoittoihin tuovat sopivasti fiilinkiä peliin.

Penquin-kun Wars on simppeli, mutta ehkä juuri siksi edelleen ihan hauska polttopalloilu lyhyissä annoksissa. Sisältöä ei ole paljon, mutta tämä on ihan omiaan vartin pätkissä. Suureksi hämmästyksekseni huomasin, että ilmeisesti moni muistelee Penquin-kunia edelleen lämmöllä ja tämä peli on saanut uudelleen lämmitellyn modernin version ihan vähän aikaa sitten. Se on julkaistu PS4:lle, XBOX Onelle 2017 ja Switchille vuonna 2019.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan tas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...