Skip to main content

Pingviinisotien Veteraani

 Hei,

Vuoden 2022 Famicom-pelien katsaukset aloitetaan nyt, nimittäin vuorossa on ASCII:n vuonna 1985 julkaisema Penquin-kun Wars. Tämä on kolikkopelikäännös saman nimisestä arcadepläjäyksestä. Toisin kuin monet muut vähän erikoisemmat Famicom-pelit, tämä on julkaistu kotoiselle NES:ille vuonna 1990 ja jopa käännetty Game Boylle, muiden tuon ajan kotitietokoneiden ja härveleiden muassa. 

Jos Penquin-kun Wars ei jostain syystä ole tuttu niin ei hätää, homman idea on simppeli. Hauskan näköiset eläinhahmot pelaavat polttopalloa, that’s it. Säännöt menevät niin, että jos osuu toiseen pelaajaan, saa pisteitä ja ajan loputtua lasketaan toisen kenttäpuoliskolle jääneet pallot, joita saa myös pisteitä, enemmän pisteitä saanut voittaa. Erän voittaa “täydellisellä pelillä” jos saa kaikki pallot toisen kenttäpuoliskolle. Tämä on mahdollista siten, että osuu vastustajaan useasti peräkkäin, koska hahmot pökertyvät joka osumasta vähäksi aikaa, eivätkä voi liikkua tai heittää takaisin. Matsin voittaa kahdella erävoitolla. Mukana on kaksi muutakin pelimuotoa. Bonuskentässä pelataan “ilmakiekkoa” eli sitä peliä, missä tönitään läpyskää pyöreällä melalla ja kolmas on Whack A Mole, mutta palloja heittämällä. 

Kontrollit ovat mallia yksi nappi ottaa pallon ja heittää, ohjaimella ohjataan hahmoa ja suuntaa painamalla voi vähän vaikuttaa pallon heittosuuntaan.


Vaikeusaste on alusta saakka kipakka. Jo eka vastustaja laittaa melko tiukasti hanttiin ja vimeistään kolmanteen vaatii jo kunnon taktiikan tai roppakaupalla tuuria. Tämän ymmärtää, koska peli on lyhyt ja looppaa käsittääkseni loputtomiin. Ei sillä, että olisin voinut varmistaa tätä mistään, saati päässyt edes toisen kierroksen loppuun. 

Ulkoasu on, mitä kasarin puuolivälin Famicomilta on lupa odottaa, tämä ilmestyi samana vuonna kuin SMB1. Ulkoasu on spartalaisen simppeli, mutta toimiva ja hahmot ovat hauskoja, kuten kuuluu. Etenkin hahmojen reaktiot osumiin ja erävoittoihin tuovat sopivasti fiilinkiä peliin.

Penquin-kun Wars on simppeli, mutta ehkä juuri siksi edelleen ihan hauska polttopalloilu lyhyissä annoksissa. Sisältöä ei ole paljon, mutta tämä on ihan omiaan vartin pätkissä. Suureksi hämmästyksekseni huomasin, että ilmeisesti moni muistelee Penquin-kunia edelleen lämmöllä ja tämä peli on saanut uudelleen lämmitellyn modernin version ihan vähän aikaa sitten. Se on julkaistu PS4:lle, XBOX Onelle 2017 ja Switchille vuonna 2019.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan tas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv