Skip to main content

Pingviinisotien Veteraani

 Hei,

Vuoden 2022 Famicom-pelien katsaukset aloitetaan nyt, nimittäin vuorossa on ASCII:n vuonna 1985 julkaisema Penquin-kun Wars. Tämä on kolikkopelikäännös saman nimisestä arcadepläjäyksestä. Toisin kuin monet muut vähän erikoisemmat Famicom-pelit, tämä on julkaistu kotoiselle NES:ille vuonna 1990 ja jopa käännetty Game Boylle, muiden tuon ajan kotitietokoneiden ja härveleiden muassa. 

Jos Penquin-kun Wars ei jostain syystä ole tuttu niin ei hätää, homman idea on simppeli. Hauskan näköiset eläinhahmot pelaavat polttopalloa, that’s it. Säännöt menevät niin, että jos osuu toiseen pelaajaan, saa pisteitä ja ajan loputtua lasketaan toisen kenttäpuoliskolle jääneet pallot, joita saa myös pisteitä, enemmän pisteitä saanut voittaa. Erän voittaa “täydellisellä pelillä” jos saa kaikki pallot toisen kenttäpuoliskolle. Tämä on mahdollista siten, että osuu vastustajaan useasti peräkkäin, koska hahmot pökertyvät joka osumasta vähäksi aikaa, eivätkä voi liikkua tai heittää takaisin. Matsin voittaa kahdella erävoitolla. Mukana on kaksi muutakin pelimuotoa. Bonuskentässä pelataan “ilmakiekkoa” eli sitä peliä, missä tönitään läpyskää pyöreällä melalla ja kolmas on Whack A Mole, mutta palloja heittämällä. 

Kontrollit ovat mallia yksi nappi ottaa pallon ja heittää, ohjaimella ohjataan hahmoa ja suuntaa painamalla voi vähän vaikuttaa pallon heittosuuntaan.


Vaikeusaste on alusta saakka kipakka. Jo eka vastustaja laittaa melko tiukasti hanttiin ja vimeistään kolmanteen vaatii jo kunnon taktiikan tai roppakaupalla tuuria. Tämän ymmärtää, koska peli on lyhyt ja looppaa käsittääkseni loputtomiin. Ei sillä, että olisin voinut varmistaa tätä mistään, saati päässyt edes toisen kierroksen loppuun. 

Ulkoasu on, mitä kasarin puuolivälin Famicomilta on lupa odottaa, tämä ilmestyi samana vuonna kuin SMB1. Ulkoasu on spartalaisen simppeli, mutta toimiva ja hahmot ovat hauskoja, kuten kuuluu. Etenkin hahmojen reaktiot osumiin ja erävoittoihin tuovat sopivasti fiilinkiä peliin.

Penquin-kun Wars on simppeli, mutta ehkä juuri siksi edelleen ihan hauska polttopalloilu lyhyissä annoksissa. Sisältöä ei ole paljon, mutta tämä on ihan omiaan vartin pätkissä. Suureksi hämmästyksekseni huomasin, että ilmeisesti moni muistelee Penquin-kunia edelleen lämmöllä ja tämä peli on saanut uudelleen lämmitellyn modernin version ihan vähän aikaa sitten. Se on julkaistu PS4:lle, XBOX Onelle 2017 ja Switchille vuonna 2019.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan tas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun

Ufojuttuja

 Moi, Tällä viikolla jatkamme Japanilaisten robottien parissa mutta peli on vaihteeksi uunituore. Katsotaan, miltä näyttää UFO Robot Grendizer: Feast of the Wolves. Pelin on kehittänyt Endroad, julkaisijana toimii Microids ja se on julkaistu kaikille moderneille alustoille Marraskuun 14. päivä.  UFO Robot Grendizer, Euroopassa myös tunnettu nimellä Goldorak, on mangalegenda Go Nagain kolmas superrobottisarja, joka ilmestyi alunperin itsenäisenä jatko-osana Mazinger Z ja Great Mazinger -sarjoille vuosina 1975-1977. Grendizer saavutti suosiota etenkin osana Mattelin Japanista tuomaa ja uudelleen brändättyä vinyylifiguurisarjaa nimeltä Shogun Warriors ja Ranskassa Goldorak TV-sarjalla oli käsittämättömän suuret katsojaluvut. Toinen vahva fanipohja löytyy Arabiaa puhuvista maista, joissa Grendizeria näytettiin poikkeuksellisen laajasti dubattuna.  Grendizerin tarina menee tiivistettynä kutakuinkin näin: Planeetta Fleedin prinssi Duke Fleed on menossa naimisiin Vega-Imperiumin prinsessa Rub