Skip to main content

Pingviinisotien Veteraani

 Hei,

Vuoden 2022 Famicom-pelien katsaukset aloitetaan nyt, nimittäin vuorossa on ASCII:n vuonna 1985 julkaisema Penquin-kun Wars. Tämä on kolikkopelikäännös saman nimisestä arcadepläjäyksestä. Toisin kuin monet muut vähän erikoisemmat Famicom-pelit, tämä on julkaistu kotoiselle NES:ille vuonna 1990 ja jopa käännetty Game Boylle, muiden tuon ajan kotitietokoneiden ja härveleiden muassa. 

Jos Penquin-kun Wars ei jostain syystä ole tuttu niin ei hätää, homman idea on simppeli. Hauskan näköiset eläinhahmot pelaavat polttopalloa, that’s it. Säännöt menevät niin, että jos osuu toiseen pelaajaan, saa pisteitä ja ajan loputtua lasketaan toisen kenttäpuoliskolle jääneet pallot, joita saa myös pisteitä, enemmän pisteitä saanut voittaa. Erän voittaa “täydellisellä pelillä” jos saa kaikki pallot toisen kenttäpuoliskolle. Tämä on mahdollista siten, että osuu vastustajaan useasti peräkkäin, koska hahmot pökertyvät joka osumasta vähäksi aikaa, eivätkä voi liikkua tai heittää takaisin. Matsin voittaa kahdella erävoitolla. Mukana on kaksi muutakin pelimuotoa. Bonuskentässä pelataan “ilmakiekkoa” eli sitä peliä, missä tönitään läpyskää pyöreällä melalla ja kolmas on Whack A Mole, mutta palloja heittämällä. 

Kontrollit ovat mallia yksi nappi ottaa pallon ja heittää, ohjaimella ohjataan hahmoa ja suuntaa painamalla voi vähän vaikuttaa pallon heittosuuntaan.


Vaikeusaste on alusta saakka kipakka. Jo eka vastustaja laittaa melko tiukasti hanttiin ja vimeistään kolmanteen vaatii jo kunnon taktiikan tai roppakaupalla tuuria. Tämän ymmärtää, koska peli on lyhyt ja looppaa käsittääkseni loputtomiin. Ei sillä, että olisin voinut varmistaa tätä mistään, saati päässyt edes toisen kierroksen loppuun. 

Ulkoasu on, mitä kasarin puuolivälin Famicomilta on lupa odottaa, tämä ilmestyi samana vuonna kuin SMB1. Ulkoasu on spartalaisen simppeli, mutta toimiva ja hahmot ovat hauskoja, kuten kuuluu. Etenkin hahmojen reaktiot osumiin ja erävoittoihin tuovat sopivasti fiilinkiä peliin.

Penquin-kun Wars on simppeli, mutta ehkä juuri siksi edelleen ihan hauska polttopalloilu lyhyissä annoksissa. Sisältöä ei ole paljon, mutta tämä on ihan omiaan vartin pätkissä. Suureksi hämmästyksekseni huomasin, että ilmeisesti moni muistelee Penquin-kunia edelleen lämmöllä ja tämä peli on saanut uudelleen lämmitellyn modernin version ihan vähän aikaa sitten. Se on julkaistu PS4:lle, XBOX Onelle 2017 ja Switchille vuonna 2019.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan tas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...