Skip to main content

Kapinointia

 Hei,

Tällä viikolla palaamme taas Famicomin pariin. Katsotaan, millainen peli on Sunsoftin Ikki, vuodelta 1985. 

Ikki on feodaaliajan Japanin termi talonpoikien kapinalle, mikä tässä pelissä on nimenomaan teemana. Maanviljelijä Gonbe saa tarpeekseen ahneen lääninherran touhuista ja lähtee bambukeihäs kourassa vaatimaan vallanvaihtoa. Kakkospelaajan hahmon nimi on Tago. Lääninherra ei tietysti katso moista hyvällä ja lähettää ninjansa hankkiutumaan eroon kapinoivista talonpojista. Gonbe esiintyy myös aiemmin blogissa esintyneessä Atlantis No Nazossa, hän on nimittäin pelin tavoitteena oleva kadonnut “mestari”. 

Peli on suoraviivainen ylhäältä kuvattu toiminta/ammuskelu, jossa ruutu scrollaa joka suuntaan ja tavoite on kerätä 8 kultarahaa tai kaapata satunnaisesti ilmestyvä lääninherra. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. Kenttiä on muutama erilainen ja ne jatkuvat loputtomiin, joskin laskuri kuulemma looppaa 99 jälkeen nollaan. Nappeja on vain yksi ja sillä heitetään sirppejä, joka on pelaajan perusase. Sirpit lentävät aina lähintä vihollista kohti, joten pelaajan vastuulle jää lähinnä väistely ja ajoitus. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ninjat ovat vikkeliä ja heittävät heittotähtiä. Toisinaan pelaajaa ahdistelee kummitus, josta pääsee eroon menemällä Jizo-patsaan luokse. Luonnollisesti yksi osuma riittää ja elämiä on kolme. Bonusesineitä on kohtuullinen valikoima, mm. Kansikuvasta tuttu bambukeihäs, lisäelämiä saa buddhalaisista kääröistä, haavoittomattomuuden ja lisää liikuntanopeutta antavat bonukset löytyvät myös. Ja tietenkin jemmattu bonuskenttä.  

Vaikeusastetta on reippaasti, enkä käsitä, kuinka joku voisi läpäistä 99 kenttää. Itse onnistuin yleensä pääsemään parhaimmillaan kenttien 7-8 paikkeille, ehkä kerran kymmenen tienoille. Maaston esteet on syytä tuntea tarkasti, ne ovat avainasemassa ninjojen väistelyyn ja heitettyjen sirppien kantomatka on rajattu, joten pelaaja on aina vaaran paikassa. Oletan, että jemmattujen bonusesineiden tuntemus on toinen vaatimus menestykseen, niiden opettelu tosin vaatii kärsivällisyyttä.

Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta ajaa asiansa, varsinkin 80-luvun puolivälin peliksi.Kenttien läpäisyn merkiksi lisätty Gonben leveä Hangon Keksi-tyyppinen hymy kyllä huvittaa joka kerta. Arcade-versiossa ollut alkudemo jäi pois Famicomin versiosta, mikä on harmi.

Ikki on simppeli ja yllättävän vaikea arcade-tyyppinen toiminta, joka ei varsinaisesti yllätä tai säväytä millään osa-alueella, mutta on aihepiirinsä ansiosta jollain tapaa sympaattinen. Muutaman euron peliksi ihan hauska kuriositeetti, jota pelailee vartin silloin tällöin.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv