Kapinointia

 Hei,

Tällä viikolla palaamme taas Famicomin pariin. Katsotaan, millainen peli on Sunsoftin Ikki, vuodelta 1985. 

Ikki on feodaaliajan Japanin termi talonpoikien kapinalle, mikä tässä pelissä on nimenomaan teemana. Maanviljelijä Gonbe saa tarpeekseen ahneen lääninherran touhuista ja lähtee bambukeihäs kourassa vaatimaan vallanvaihtoa. Kakkospelaajan hahmon nimi on Tago. Lääninherra ei tietysti katso moista hyvällä ja lähettää ninjansa hankkiutumaan eroon kapinoivista talonpojista. Gonbe esiintyy myös aiemmin blogissa esintyneessä Atlantis No Nazossa, hän on nimittäin pelin tavoitteena oleva kadonnut “mestari”. 

Peli on suoraviivainen ylhäältä kuvattu toiminta/ammuskelu, jossa ruutu scrollaa joka suuntaan ja tavoite on kerätä 8 kultarahaa tai kaapata satunnaisesti ilmestyvä lääninherra. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. Kenttiä on muutama erilainen ja ne jatkuvat loputtomiin, joskin laskuri kuulemma looppaa 99 jälkeen nollaan. Nappeja on vain yksi ja sillä heitetään sirppejä, joka on pelaajan perusase. Sirpit lentävät aina lähintä vihollista kohti, joten pelaajan vastuulle jää lähinnä väistely ja ajoitus. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ninjat ovat vikkeliä ja heittävät heittotähtiä. Toisinaan pelaajaa ahdistelee kummitus, josta pääsee eroon menemällä Jizo-patsaan luokse. Luonnollisesti yksi osuma riittää ja elämiä on kolme. Bonusesineitä on kohtuullinen valikoima, mm. Kansikuvasta tuttu bambukeihäs, lisäelämiä saa buddhalaisista kääröistä, haavoittomattomuuden ja lisää liikuntanopeutta antavat bonukset löytyvät myös. Ja tietenkin jemmattu bonuskenttä.  

Vaikeusastetta on reippaasti, enkä käsitä, kuinka joku voisi läpäistä 99 kenttää. Itse onnistuin yleensä pääsemään parhaimmillaan kenttien 7-8 paikkeille, ehkä kerran kymmenen tienoille. Maaston esteet on syytä tuntea tarkasti, ne ovat avainasemassa ninjojen väistelyyn ja heitettyjen sirppien kantomatka on rajattu, joten pelaaja on aina vaaran paikassa. Oletan, että jemmattujen bonusesineiden tuntemus on toinen vaatimus menestykseen, niiden opettelu tosin vaatii kärsivällisyyttä.

Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta ajaa asiansa, varsinkin 80-luvun puolivälin peliksi.Kenttien läpäisyn merkiksi lisätty Gonben leveä Hangon Keksi-tyyppinen hymy kyllä huvittaa joka kerta. Arcade-versiossa ollut alkudemo jäi pois Famicomin versiosta, mikä on harmi.

Ikki on simppeli ja yllättävän vaikea arcade-tyyppinen toiminta, joka ei varsinaisesti yllätä tai säväytä millään osa-alueella, mutta on aihepiirinsä ansiosta jollain tapaa sympaattinen. Muutaman euron peliksi ihan hauska kuriositeetti, jota pelailee vartin silloin tällöin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone