Skip to main content

Kapinointia

 Hei,

Tällä viikolla palaamme taas Famicomin pariin. Katsotaan, millainen peli on Sunsoftin Ikki, vuodelta 1985. 

Ikki on feodaaliajan Japanin termi talonpoikien kapinalle, mikä tässä pelissä on nimenomaan teemana. Maanviljelijä Gonbe saa tarpeekseen ahneen lääninherran touhuista ja lähtee bambukeihäs kourassa vaatimaan vallanvaihtoa. Kakkospelaajan hahmon nimi on Tago. Lääninherra ei tietysti katso moista hyvällä ja lähettää ninjansa hankkiutumaan eroon kapinoivista talonpojista. Gonbe esiintyy myös aiemmin blogissa esintyneessä Atlantis No Nazossa, hän on nimittäin pelin tavoitteena oleva kadonnut “mestari”. 

Peli on suoraviivainen ylhäältä kuvattu toiminta/ammuskelu, jossa ruutu scrollaa joka suuntaan ja tavoite on kerätä 8 kultarahaa tai kaapata satunnaisesti ilmestyvä lääninherra. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. Kenttiä on muutama erilainen ja ne jatkuvat loputtomiin, joskin laskuri kuulemma looppaa 99 jälkeen nollaan. Nappeja on vain yksi ja sillä heitetään sirppejä, joka on pelaajan perusase. Sirpit lentävät aina lähintä vihollista kohti, joten pelaajan vastuulle jää lähinnä väistely ja ajoitus. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ninjat ovat vikkeliä ja heittävät heittotähtiä. Toisinaan pelaajaa ahdistelee kummitus, josta pääsee eroon menemällä Jizo-patsaan luokse. Luonnollisesti yksi osuma riittää ja elämiä on kolme. Bonusesineitä on kohtuullinen valikoima, mm. Kansikuvasta tuttu bambukeihäs, lisäelämiä saa buddhalaisista kääröistä, haavoittomattomuuden ja lisää liikuntanopeutta antavat bonukset löytyvät myös. Ja tietenkin jemmattu bonuskenttä.  

Vaikeusastetta on reippaasti, enkä käsitä, kuinka joku voisi läpäistä 99 kenttää. Itse onnistuin yleensä pääsemään parhaimmillaan kenttien 7-8 paikkeille, ehkä kerran kymmenen tienoille. Maaston esteet on syytä tuntea tarkasti, ne ovat avainasemassa ninjojen väistelyyn ja heitettyjen sirppien kantomatka on rajattu, joten pelaaja on aina vaaran paikassa. Oletan, että jemmattujen bonusesineiden tuntemus on toinen vaatimus menestykseen, niiden opettelu tosin vaatii kärsivällisyyttä.

Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta ajaa asiansa, varsinkin 80-luvun puolivälin peliksi.Kenttien läpäisyn merkiksi lisätty Gonben leveä Hangon Keksi-tyyppinen hymy kyllä huvittaa joka kerta. Arcade-versiossa ollut alkudemo jäi pois Famicomin versiosta, mikä on harmi.

Ikki on simppeli ja yllättävän vaikea arcade-tyyppinen toiminta, joka ei varsinaisesti yllätä tai säväytä millään osa-alueella, mutta on aihepiirinsä ansiosta jollain tapaa sympaattinen. Muutaman euron peliksi ihan hauska kuriositeetti, jota pelailee vartin silloin tällöin.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...
Post a Comment
Read more

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...
Post a Comment
Read more

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...
4 comments
Read more