Skip to main content

Kapinointia

 Hei,

Tällä viikolla palaamme taas Famicomin pariin. Katsotaan, millainen peli on Sunsoftin Ikki, vuodelta 1985. 

Ikki on feodaaliajan Japanin termi talonpoikien kapinalle, mikä tässä pelissä on nimenomaan teemana. Maanviljelijä Gonbe saa tarpeekseen ahneen lääninherran touhuista ja lähtee bambukeihäs kourassa vaatimaan vallanvaihtoa. Kakkospelaajan hahmon nimi on Tago. Lääninherra ei tietysti katso moista hyvällä ja lähettää ninjansa hankkiutumaan eroon kapinoivista talonpojista. Gonbe esiintyy myös aiemmin blogissa esintyneessä Atlantis No Nazossa, hän on nimittäin pelin tavoitteena oleva kadonnut “mestari”. 

Peli on suoraviivainen ylhäältä kuvattu toiminta/ammuskelu, jossa ruutu scrollaa joka suuntaan ja tavoite on kerätä 8 kultarahaa tai kaapata satunnaisesti ilmestyvä lääninherra. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. Kenttiä on muutama erilainen ja ne jatkuvat loputtomiin, joskin laskuri kuulemma looppaa 99 jälkeen nollaan. Nappeja on vain yksi ja sillä heitetään sirppejä, joka on pelaajan perusase. Sirpit lentävät aina lähintä vihollista kohti, joten pelaajan vastuulle jää lähinnä väistely ja ajoitus. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ninjat ovat vikkeliä ja heittävät heittotähtiä. Toisinaan pelaajaa ahdistelee kummitus, josta pääsee eroon menemällä Jizo-patsaan luokse. Luonnollisesti yksi osuma riittää ja elämiä on kolme. Bonusesineitä on kohtuullinen valikoima, mm. Kansikuvasta tuttu bambukeihäs, lisäelämiä saa buddhalaisista kääröistä, haavoittomattomuuden ja lisää liikuntanopeutta antavat bonukset löytyvät myös. Ja tietenkin jemmattu bonuskenttä.  

Vaikeusastetta on reippaasti, enkä käsitä, kuinka joku voisi läpäistä 99 kenttää. Itse onnistuin yleensä pääsemään parhaimmillaan kenttien 7-8 paikkeille, ehkä kerran kymmenen tienoille. Maaston esteet on syytä tuntea tarkasti, ne ovat avainasemassa ninjojen väistelyyn ja heitettyjen sirppien kantomatka on rajattu, joten pelaaja on aina vaaran paikassa. Oletan, että jemmattujen bonusesineiden tuntemus on toinen vaatimus menestykseen, niiden opettelu tosin vaatii kärsivällisyyttä.

Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta ajaa asiansa, varsinkin 80-luvun puolivälin peliksi.Kenttien läpäisyn merkiksi lisätty Gonben leveä Hangon Keksi-tyyppinen hymy kyllä huvittaa joka kerta. Arcade-versiossa ollut alkudemo jäi pois Famicomin versiosta, mikä on harmi.

Ikki on simppeli ja yllättävän vaikea arcade-tyyppinen toiminta, joka ei varsinaisesti yllätä tai säväytä millään osa-alueella, mutta on aihepiirinsä ansiosta jollain tapaa sympaattinen. Muutaman euron peliksi ihan hauska kuriositeetti, jota pelailee vartin silloin tällöin.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more