CGA Samurointia

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa oli vanhin blogissa esiintynyt PC-peli, nimittäin Microprosen vuonna 1989 julkaisema Sword of the Samurai. 

Sword of the Samurai on mielenkiintoinen yhdistelmä eri pelityyppejä, mutta lähin kuuluisa verrokki löytynee Sid Meierin Pirates! -pelistä. Tavoitteena on valita yksi Sengoku-ajan klaaneista ja kuinkas ollakaan, johtaa se Shoguniksi Nobungan paikalle. Itse peli koostuu kahdesta osiosta, Strategiasta ja politiikasta, sekä taisteluista, mutta niissä on molemmissa runsaasti vaihtelua. 

Strategiaosuudessa pelaaja aloittaa vaatimattoman tontin päällikkönä, joka ottaa ohjat iänsä kuoltua. Pelaajan on hoidettava taloutta, neuvoteltava paikallisten talonpoikien kanssa veroasioista, luotava suhteita muihin klaaneihin ynnä muuta strategiapeleistä tuttua. Strategiaosuudessa on mukana taistelut, joissa pelaaja johtaa osastoja ylhäältä kuvatulla kartalla. Sen lisäksi mukana on itse pelihahmon omat seikkailut sekä kykyjen kehittäminen. Tämä hoituu parhaiten kiertämällä maita ja törmäten tilaisuuksiin todistaa kykynsä, tai hoitaa joku paikallisten ongelma. Näissä tilanteissa on kahdenlaista toimintaa, hahmon takaa kuvattuja kaksintaisteluja sekä ylävinkkelistä kuvattuja keskikokoisia kahinoita. Kaksintaistelut ovat yleensä vihollisklaanin johtajaa tai vaikkapa vaeltavaa miekkamestaria vastaan, keskikokoiset taistelut esimerkiksi maantierosvoja, tai vaikkapa pelaajan linnaan hiipiviä salamurhaajia vastaan. Myös pelaajalla on käytössä samat keinot, esimerkiksi yksin vihollisen linnaan hiipiminen ja prinsessan ryöstö panttivangiksi on validi keino saada poliittista etua. Nämä kaikki uroteot kohottavat mainetta, joko hyvässä tai pahassa, mutta kuitenkin. Pelaajn statuksen kohotessa kohoavat myös vaihtoehdot politiikassa ja suurempien tilusten myötä lisääntyvät tulot antavat mahdollisuuden isompaan armeijaan tai kansan tyytyväisenä pitämiseen. Peli on siis karusta ulkoasustaan huolimatta yllättävän monipuolinen ja sisältää paljon syvyyttä.

Kontrollit ovat äärimmäisen simppelit, kaksintaisteluissa on suunta ja nappi, jolla joku husitaan tai torjutaan miekalla muutamalla eri liikkeellä ja ylävinkkelin taisteluissa tarjolla on joko jousi tai miekka. 

Kuten kuvista näkyy, CGI-monitorin grafiikat ja värit eivät varsinaisesti hivele silmiä, mutta jännälä tavalla etenkin värimaailma soveltuu tähän peliin ja muistuttaa paikoin ukiyo-e puupiirroksia. Se on omiaan luomaan tunnelmaa, joka yksinkertaisten ääniefektien säestämänä todella tuntuu “retrolta” tavalla joka ei muistuta esimerkiksi Nintendon saman aikakauden pelejä juuri lainkaan.  

Pelissä on melko reippaasti pituutta ja toisinaan yritys tyssää huonoon valintaan tai hävittyyn taisteluun jo alkuunsa, mutta varovaisuudella etenkin alussa, sekä olemalla tarkkana, pian homma alkaa sujua ja niinsanottu gameplay loop koukuttaa. Tämä on myös eräänlainen “samurain elämä “simulaatio ja jopa roguelike, sillä nirri saattaa lähteä yllättäen ja yllättävän helposti. Tässä on mukana siinä mielessä realismia, että hävitty taistelu voi jäädä viimeiseksi. Tallennus toki löytyy, mutta sitä on muistettava käyttää.

Sword of the Samurai on mielenkiintoinen peli, jota rajoittaa lähinnä aikansa tekniset rajoitukset, mutta siltä ei puutu kunnianhimoa pyrkiä toteuttamaan samurai simulaatiota kaikilla tasoilla, ison mittakaan strategiasta ja politiikasta 1 vs 1 taisteluihin. Pelin saa nykyään parilla eurolla Steamista, joten suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone