Skip to main content

CGA Samurointia

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa oli vanhin blogissa esiintynyt PC-peli, nimittäin Microprosen vuonna 1989 julkaisema Sword of the Samurai. 



Sword of the Samurai on mielenkiintoinen yhdistelmä eri pelityyppejä, mutta lähin kuuluisa verrokki löytynee Sid Meierin Pirates! -pelistä. Tavoitteena on valita yksi Sengoku-ajan klaaneista ja kuinkas ollakaan, johtaa se Shoguniksi Nobungan paikalle. Itse peli koostuu kahdesta osiosta, Strategiasta ja politiikasta, sekä taisteluista, mutta niissä on molemmissa runsaasti vaihtelua. 




Strategiaosuudessa pelaaja aloittaa vaatimattoman tontin päällikkönä, joka ottaa ohjat iänsä kuoltua. Pelaajan on hoidettava taloutta, neuvoteltava paikallisten talonpoikien kanssa veroasioista, luotava suhteita muihin klaaneihin ynnä muuta strategiapeleistä tuttua. Strategiaosuudessa on mukana taistelut, joissa pelaaja johtaa osastoja ylhäältä kuvatulla kartalla. Sen lisäksi mukana on itse pelihahmon omat seikkailut sekä kykyjen kehittäminen. Tämä hoituu parhaiten kiertämällä maita ja törmäten tilaisuuksiin todistaa kykynsä, tai hoitaa joku paikallisten ongelma. Näissä tilanteissa on kahdenlaista toimintaa, hahmon takaa kuvattuja kaksintaisteluja sekä ylävinkkelistä kuvattuja keskikokoisia kahinoita. Kaksintaistelut ovat yleensä vihollisklaanin johtajaa tai vaikkapa vaeltavaa miekkamestaria vastaan, keskikokoiset taistelut esimerkiksi maantierosvoja, tai vaikkapa pelaajan linnaan hiipiviä salamurhaajia vastaan. Myös pelaajalla on käytössä samat keinot, esimerkiksi yksin vihollisen linnaan hiipiminen ja prinsessan ryöstö panttivangiksi on validi keino saada poliittista etua. Nämä kaikki uroteot kohottavat mainetta, joko hyvässä tai pahassa, mutta kuitenkin. Pelaajn statuksen kohotessa kohoavat myös vaihtoehdot politiikassa ja suurempien tilusten myötä lisääntyvät tulot antavat mahdollisuuden isompaan armeijaan tai kansan tyytyväisenä pitämiseen. Peli on siis karusta ulkoasustaan huolimatta yllättävän monipuolinen ja sisältää paljon syvyyttä.



Kontrollit ovat äärimmäisen simppelit, kaksintaisteluissa on suunta ja nappi, jolla joku husitaan tai torjutaan miekalla muutamalla eri liikkeellä ja ylävinkkelin taisteluissa tarjolla on joko jousi tai miekka. 



Kuten kuvista näkyy, CGI-monitorin grafiikat ja värit eivät varsinaisesti hivele silmiä, mutta jännälä tavalla etenkin värimaailma soveltuu tähän peliin ja muistuttaa paikoin ukiyo-e puupiirroksia. Se on omiaan luomaan tunnelmaa, joka yksinkertaisten ääniefektien säestämänä todella tuntuu “retrolta” tavalla joka ei muistuta esimerkiksi Nintendon saman aikakauden pelejä juuri lainkaan.  



Pelissä on melko reippaasti pituutta ja toisinaan yritys tyssää huonoon valintaan tai hävittyyn taisteluun jo alkuunsa, mutta varovaisuudella etenkin alussa, sekä olemalla tarkkana, pian homma alkaa sujua ja niinsanottu gameplay loop koukuttaa. Tämä on myös eräänlainen “samurain elämä “simulaatio ja jopa roguelike, sillä nirri saattaa lähteä yllättäen ja yllättävän helposti. Tässä on mukana siinä mielessä realismia, että hävitty taistelu voi jäädä viimeiseksi. Tallennus toki löytyy, mutta sitä on muistettava käyttää.



Sword of the Samurai on mielenkiintoinen peli, jota rajoittaa lähinnä aikansa tekniset rajoitukset, mutta siltä ei puutu kunnianhimoa pyrkiä toteuttamaan samurai simulaatiota kaikilla tasoilla, ison mittakaan strategiasta ja politiikasta 1 vs 1 taisteluihin. Pelin saa nykyään parilla eurolla Steamista, joten suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. 




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more