Skip to main content

Amerikan Serkku

 Moi, 

Toukokuun lootan avaus on jälleen tuttu lisko, joka on esiintynyt näissä blogauksissa jo jonkin aikaa. Katsotaan, miltä näyttää S.H. Monsterartsin Godzilla tuoreesta elokuvasta Godzilla vs Kong. 

Kerrottakoon tässä heti kättelyssä, että en ollut Legendaryn Godzillan designin suurin ystävä, jokin siinä vaan tuntui haraavan vastakarvaan, vaikka teknisesti se onkin hyvä ja säilyttää tärkeimmät elementit. Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä, että "No, miksi sitten ostit",  mihin minä vastaan "No, kun halvalla sai". Satuin löytämään tämän suht edullisesti ja sain vielä 25€ pois hinnasta, joten kokonaisuutena maksoin lähes tasan puolet verrattuna edelliseen, 1989 Godzillaan. Se oli liian hyvä tilaisuus ohitettavaksi ja tavoite on kuitenkin loppujen lopuksi hankkia yksi jokaista tyyliä. Sisään mennään siis hyvin maltillisilla odotuksilla, mutta katsotaan nyt kuitenkin, miten Bandain Tamashii Nations onnistui tämän kanssa. Elokuvan alkuperästä huolimatta tämänkin on suunnitellut klassinen monsterimaakari Yuji Sakai. 

Lootan malli on hieman erilainen. Siinä ei ole "raavittua" ikkunaa figulle, vaan kirkas pala on takana. Lisätilpehööreina tulee vaihtokädet, mikä on poikkeuksellista. 

Figuurin mallista ja kaiverruksesta ei löydy jupinaa. Se näyttää tarkasti elokuvan mukaiselta ja tekstuuri ihossa on terävää, kuten myös selkäevien kuviointi. Tällä Godzillalla on super pienet silmät, etenkin kun mielessä on edellinen Godzilla. Pidän käsien asennosta, ikäänkuin valmiina raapaisemaan, tai muuten häpläämään King Kongia. Arvostan, että ranteiden palloniveliin on myös kaiverrettu nahan tekstuuri, sama oli myös Singular Pointin Godzillassa. 

Positiivinen yllätys tulee liikkuvuudessa: Näinkin pulleaksi pojaksi Godzilla liikkuu varsin hyvin, etenkin jaloista, vaikka ne näyttävät aivan päinvastaiselta. Myös kroppa taipuu yllättävän paljon, kuten myös kaula, lyhyydestään huolimatta. Suu aukeaa reippaasti ja kielikin liikkuu, kuten myös joissain muissakin, mutta tässä se on mallista johtuen erityisen selkeä juttu. Hieman yllättäen, kohokohdaksi aina oletettu häntä ei tällä kertaa taivu niin paljon ja elegantisti, ilmeisesti tyven paksuudesta ja ylipäänsä lyhyydestä johtuen. Isompia koloja ei löydy, paitsi joissain asennoissa jalkojen ja takapuolen liitoskohdassa, jossa on aika selkeä ontto kohta. 

Sitten maalaus. Tämän Godzillan selkein erikoisuus on sinertävä, hohtava maalaus joka meinaa, että atomihenkäystä ollaan lataamassa. Väri näyttää vaikuttavammalta livenä kuin kuvissa ja on itseasiassa vähän kuin uistimen huomioväri, joka ei varsinaisesti hohda pimeässä, mutta heijastaa valoa erittäin hyvin. Tämä on viides Godzillani, jotka ovat nyt kahta lukuun ottamatta pääosin harmaan eri sävyjä, joten vähän erikoisempi maalaus kahdessa viidestä ei ole ollenkaan huono juttu, pikemminkin se auttaa tuomaan enemmän eroa muihin nähden. Jos olisin hankkimassa ensimmäistä, tai yhtä ja ainoaa Godzillaa, niin silloin etsisin perusvärisen. 

2021 Godzilla voitti ainakin jossain määrin minut puolelleen ja on kaikin puolin hyvä lisäys valikoimaan, etenkin edullisella hinnalla. Sitä on myös yllättävän hauska vempuloida eri asentoihin, koska se kääntyy nivelistä hyvin ja melko vaivattomasti. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv