Skip to main content

Amerikan Serkku

 Moi, 

Toukokuun lootan avaus on jälleen tuttu lisko, joka on esiintynyt näissä blogauksissa jo jonkin aikaa. Katsotaan, miltä näyttää S.H. Monsterartsin Godzilla tuoreesta elokuvasta Godzilla vs Kong. 

Kerrottakoon tässä heti kättelyssä, että en ollut Legendaryn Godzillan designin suurin ystävä, jokin siinä vaan tuntui haraavan vastakarvaan, vaikka teknisesti se onkin hyvä ja säilyttää tärkeimmät elementit. Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä, että "No, miksi sitten ostit",  mihin minä vastaan "No, kun halvalla sai". Satuin löytämään tämän suht edullisesti ja sain vielä 25€ pois hinnasta, joten kokonaisuutena maksoin lähes tasan puolet verrattuna edelliseen, 1989 Godzillaan. Se oli liian hyvä tilaisuus ohitettavaksi ja tavoite on kuitenkin loppujen lopuksi hankkia yksi jokaista tyyliä. Sisään mennään siis hyvin maltillisilla odotuksilla, mutta katsotaan nyt kuitenkin, miten Bandain Tamashii Nations onnistui tämän kanssa. Elokuvan alkuperästä huolimatta tämänkin on suunnitellut klassinen monsterimaakari Yuji Sakai. 

Lootan malli on hieman erilainen. Siinä ei ole "raavittua" ikkunaa figulle, vaan kirkas pala on takana. Lisätilpehööreina tulee vaihtokädet, mikä on poikkeuksellista. 

Figuurin mallista ja kaiverruksesta ei löydy jupinaa. Se näyttää tarkasti elokuvan mukaiselta ja tekstuuri ihossa on terävää, kuten myös selkäevien kuviointi. Tällä Godzillalla on super pienet silmät, etenkin kun mielessä on edellinen Godzilla. Pidän käsien asennosta, ikäänkuin valmiina raapaisemaan, tai muuten häpläämään King Kongia. Arvostan, että ranteiden palloniveliin on myös kaiverrettu nahan tekstuuri, sama oli myös Singular Pointin Godzillassa. 

Positiivinen yllätys tulee liikkuvuudessa: Näinkin pulleaksi pojaksi Godzilla liikkuu varsin hyvin, etenkin jaloista, vaikka ne näyttävät aivan päinvastaiselta. Myös kroppa taipuu yllättävän paljon, kuten myös kaula, lyhyydestään huolimatta. Suu aukeaa reippaasti ja kielikin liikkuu, kuten myös joissain muissakin, mutta tässä se on mallista johtuen erityisen selkeä juttu. Hieman yllättäen, kohokohdaksi aina oletettu häntä ei tällä kertaa taivu niin paljon ja elegantisti, ilmeisesti tyven paksuudesta ja ylipäänsä lyhyydestä johtuen. Isompia koloja ei löydy, paitsi joissain asennoissa jalkojen ja takapuolen liitoskohdassa, jossa on aika selkeä ontto kohta. 

Sitten maalaus. Tämän Godzillan selkein erikoisuus on sinertävä, hohtava maalaus joka meinaa, että atomihenkäystä ollaan lataamassa. Väri näyttää vaikuttavammalta livenä kuin kuvissa ja on itseasiassa vähän kuin uistimen huomioväri, joka ei varsinaisesti hohda pimeässä, mutta heijastaa valoa erittäin hyvin. Tämä on viides Godzillani, jotka ovat nyt kahta lukuun ottamatta pääosin harmaan eri sävyjä, joten vähän erikoisempi maalaus kahdessa viidestä ei ole ollenkaan huono juttu, pikemminkin se auttaa tuomaan enemmän eroa muihin nähden. Jos olisin hankkimassa ensimmäistä, tai yhtä ja ainoaa Godzillaa, niin silloin etsisin perusvärisen. 

2021 Godzilla voitti ainakin jossain määrin minut puolelleen ja on kaikin puolin hyvä lisäys valikoimaan, etenkin edullisella hinnalla. Sitä on myös yllättävän hauska vempuloida eri asentoihin, koska se kääntyy nivelistä hyvin ja melko vaivattomasti. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...