Skip to main content

Kireitä Siimoja

 Moi,

Tällä viikolla pelaillaan taas vähän erikoisempaa peliä. Vuorossa on Steamin versio pelistä nimeltä Sayonara Umihara Kawase vuodelta 2013. 

Umihara Kawase on pelisarja, joka alkoi alunperin Super Famicomilla vuonna 1994. Ideana on, että nuori Sushikokki Kawase Umihara joutuu outoon surrealistiseen maailmaan, jossa vihollisina toimivat erilaiset meren elävät. Peli on tietenkin tasoloikka, mutta erikoisuutena on se, että pelihahmon hyppy on varsin vaatimaton ja suurimman osan ajasta käytetään uistinta ja siimaa, joka venyy benjiköyden tapaan. Tällä koukulla sitten flengaillaan ympäriinsä ja käytetään sen elastisuutta saavuttamaan tasoja, jotka ovat toisinaan hyvinkin hankalissa paikoissa. Joka kentässä on tarkoitus löytää ovi, joka johtaa seuraavalle tasolle. 

Umiharan pelimekaniikka on melko omaperäinen ja hankala pukea sanoiksi, mutta ehkä parhaana kuvauksena toimii “Wormsin benjiköysi yhdistettynä Bionic Commandoon ja Kirbyn tyylisillä tasoilla”. Kaikki tasot ovat yhdistetty toisiinsa ovilla ja peli on itse asiassa iso kokoelma toisiinsa yhteydessä olevia kenttiä. Ovia on usein useampi kuin yksi per taso ja ne johtavat eri paikkoihin. Vaatimuksena joidenkin ovien löytämiseen on aikaraja, tai sitten ne ovat vaan erittäin hankalassa paikassa. Pelissä onkin paljon avattavia salaisuuksia ja vaihtoehtoisia loppuja, riippuen pelaajan reitistä. 

Peli on haastava, varsinkin jos aikoo löytää jemmattuja ovia, mutta helpoimman reitin pelaa toisaalta läpi noin tunnissa. Tämä on selvästi tarkoitettu useampaan kertaan pelattavaksi, mikä on onneksi hyvä juttu, sillä pelattavuus on hyvin omanlaistansa ja haastavaa, sekä hauskaa. Toisinaan villisti heiluva köysi lennättää Kawasen veteen tai piikkeihin 10 kertaa peräkkäin, mutta sitten kun se vaikea manööveri onnistuu, niin tunne on mahtava. Uistimella pystyy mahdottomilta näyttäviin liikkeisiin, kunhan sisäistää erikoisen mekaniikan. 

Ulkoasu on mukavan piristävä ja kieltämättä hyvin erikoinen. Tasot kostuvat palikoista ja taustoilla on pääosin jättimäisiä arkielämän esineitä, kuten koulutarvikkeita, maitopulloja, juoma-automaatteja, liikennemerkkejä ynnä muuta. Kaikki viholliset ovat kaloja tai muita merieläimiä. Niitä voi pökerryttää tai kelata monttuun uistimella, mutta mitään muuta hyökkäystä tai taistelua ei ole. 

Sayonara Umihara Kawase oli ilmeisesti jonkinasteinen yllärimenestys, varmaankin 3DS:llä, sillä peli poiki jatkoa vuosina 2019 ja 2020 pelillä nimeltä Umihara Kawase Fresh! Se on hyvä, sillä tämänlaisia omaperäisiä tasoloikkia ei ole montaa. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin kun pelin saa halvalla ja se toimii lähes millaisella koneella tahansa. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 

  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...