Skip to main content

Kireitä Siimoja

 Moi,

Tällä viikolla pelaillaan taas vähän erikoisempaa peliä. Vuorossa on Steamin versio pelistä nimeltä Sayonara Umihara Kawase vuodelta 2013. 

Umihara Kawase on pelisarja, joka alkoi alunperin Super Famicomilla vuonna 1994. Ideana on, että nuori Sushikokki Kawase Umihara joutuu outoon surrealistiseen maailmaan, jossa vihollisina toimivat erilaiset meren elävät. Peli on tietenkin tasoloikka, mutta erikoisuutena on se, että pelihahmon hyppy on varsin vaatimaton ja suurimman osan ajasta käytetään uistinta ja siimaa, joka venyy benjiköyden tapaan. Tällä koukulla sitten flengaillaan ympäriinsä ja käytetään sen elastisuutta saavuttamaan tasoja, jotka ovat toisinaan hyvinkin hankalissa paikoissa. Joka kentässä on tarkoitus löytää ovi, joka johtaa seuraavalle tasolle. 

Umiharan pelimekaniikka on melko omaperäinen ja hankala pukea sanoiksi, mutta ehkä parhaana kuvauksena toimii “Wormsin benjiköysi yhdistettynä Bionic Commandoon ja Kirbyn tyylisillä tasoilla”. Kaikki tasot ovat yhdistetty toisiinsa ovilla ja peli on itse asiassa iso kokoelma toisiinsa yhteydessä olevia kenttiä. Ovia on usein useampi kuin yksi per taso ja ne johtavat eri paikkoihin. Vaatimuksena joidenkin ovien löytämiseen on aikaraja, tai sitten ne ovat vaan erittäin hankalassa paikassa. Pelissä onkin paljon avattavia salaisuuksia ja vaihtoehtoisia loppuja, riippuen pelaajan reitistä. 

Peli on haastava, varsinkin jos aikoo löytää jemmattuja ovia, mutta helpoimman reitin pelaa toisaalta läpi noin tunnissa. Tämä on selvästi tarkoitettu useampaan kertaan pelattavaksi, mikä on onneksi hyvä juttu, sillä pelattavuus on hyvin omanlaistansa ja haastavaa, sekä hauskaa. Toisinaan villisti heiluva köysi lennättää Kawasen veteen tai piikkeihin 10 kertaa peräkkäin, mutta sitten kun se vaikea manööveri onnistuu, niin tunne on mahtava. Uistimella pystyy mahdottomilta näyttäviin liikkeisiin, kunhan sisäistää erikoisen mekaniikan. 

Ulkoasu on mukavan piristävä ja kieltämättä hyvin erikoinen. Tasot kostuvat palikoista ja taustoilla on pääosin jättimäisiä arkielämän esineitä, kuten koulutarvikkeita, maitopulloja, juoma-automaatteja, liikennemerkkejä ynnä muuta. Kaikki viholliset ovat kaloja tai muita merieläimiä. Niitä voi pökerryttää tai kelata monttuun uistimella, mutta mitään muuta hyökkäystä tai taistelua ei ole. 

Sayonara Umihara Kawase oli ilmeisesti jonkinasteinen yllärimenestys, varmaankin 3DS:llä, sillä peli poiki jatkoa vuosina 2019 ja 2020 pelillä nimeltä Umihara Kawase Fresh! Se on hyvä, sillä tämänlaisia omaperäisiä tasoloikkia ei ole montaa. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin kun pelin saa halvalla ja se toimii lähes millaisella koneella tahansa. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 

  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv