Skip to main content

Kun kaikki oli Superia

 Moi,

Tällä viikolla on Anaheimissa meneillään tapahtuma nimeltä Star Wars Celebration, eli iso ja virallinen Mikki Hiiren Tähtien Sota Coni, joten ajankohtaisena aiheena pelasin Super Nintendon vuonna 1992 julkaistua Lucasartsin klassikkopeliä Super Star Wars. Super Nintendolla kaiken piti olla “Super” jotakin, mikä näin jälkikäteen näyttää vähän nololta. No, se oli ysäriä se. Pelasin digilatausta, koska minulla ei ole Super Nintendoa ja alkuperäinen peli olisi muutenkin turhan kallis. 

Kun kyseessä on kerran lisenssipeli, niin luvassa on tietenkin tasoloikkaa, jonka tapahtumat menevät kutakuinkin elokuvan mukaan, tosin tässä pelissä on luvassa huvittavia yllätyksiä ja käänteitä: Muistatteko kun Luke taisteli hiekkamatoa vastaan? Tai, miten hän kiipesi Jawojen Sandcrawleriin ja taisteli tiensä läpi satojen Jawojen ja liukuhihnojen pelastaakseen droidit? Luvassa on myös Super Nintendon “Mode 7:n” eli spriten skaalauksen esittelyä lento- ja ajo-osuuksissa Landspeederilla sekä X-Wingillä. 


Super Star Wars on mekaniikoiltaan melko tavanomainen 16-bittinen tasoloikka. Löytyy pyssyä, valomiekkaa, elämäpalkki sekä power uppeja edellämainittuihin. Hahmoakin voi vaihtaa kentästä riippuen. Luken lisäksi pelaamaan pääsee Hanilla ja Chewbaccalla. Ohjaustuntuma on erikoisella tavalla yhdistelmä Marion momenttia ja Sonicin hektistä hyppelyä. Tämän ajan 16-bittisistä tasoloikista on omaksuttu myös sen pelityypin kaikkein rasittavin ominaisuus, nimittäin liian isot alueet ja “mihin tässä pitää mennä” koulukunnan kenttäsuunnittelu. Tämä yhdistettynä muutenkin korkeahkoon vaikeustasoon ja 3X3, eli kolme elämää ja continuea tyyliseen systeemiin takaa tuskan ja hammasten kiristelyn kun samoja kohtia pitää hinkata kymmeniä kertoja. Tavallaan sen ymmärtää, sillä pelin ilmestymisen aikaan sekä konsoli että peli olivat niin hävyttömän kalliita perus pulliaisen kukkarolle, että yhden pelin olikin syytä riittää vähintään seuraavaan jouluun tai syntymäpäivään saakka. Nykyään on vain tyytyväinen siihen, että jopa näistä peleistä löytyy tallennus ja lataus siihen kohti kuin haluaa. En muistaakseni koskaan päässyt Death Starin sisuksia pidemmälle ja siihen se tyssäsi tälläkin kertaa, tosin nyt enemmän ajan puutteeseen. 

Peli näyttää aikaisekseen hyvältä ja mukana on kaikki tarvittavat musiikit ja äänet, jotta tunnelma säilyy autenttisena. Lucasarts on aina ollut hyvä äänisuunnittelussa ja niin on tälläkin kertaa. Pomovastustajat ovat isoja ja näyttäviä, joskin hämmentäviä. Hiekkamadon ja Metroidin Kraidin serkun lisäksi Kanttiinassa taistellaan sitä pitkäkaulaista hologrammishakin otusta vastaan. 

Super Star Wars on parasta, mitä siihen aikaan oli tarjolla. Tosin ei kovin kauan, sillä seuraavana vuonna ilmestyi PC:lle X-Wing, joka on edelleen täysin pelattava ja pelimekaniikoiltaan täydellinen peli, toisin kuin tämä, jonka peli-iloa nakertaa tarpeeton vaikeustaso ja onneton kenttäsuunnittelu. Näillä aineksilla olisi ollut mahdollisuudet parempaankin, jos pelisuunnittelu olisi ollut taidokkaampaa. Teknisesti Super Star Wars on mainio.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!



 


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more