Skip to main content

Draculan Nuoruusvuodet Transylvaniassa

 Moi,

Tällä viikolla tehdään paluu Famicomin pariin. Vuorossa on Konamin tasoloikka vuodelta 1990 nimeltään Kid Dracula (Akumajo Special: Boku Dracula-kun).

Alkuperäisestä nimestä voi päätellä, että tämä on osa Castlevania-sarjaa, tosin ei ihan virallinen jatko-osa, vaan spinoff. Tarina menee kutakuinkin niin, että Dracula herää unestaan vain huomatakseen, että demoni Galamoth on ottanut haltuunsa Transylvanian. On siis aika kaivaa viitta kaapista ja tasoloikkia tilukset takaisin. Pelissä on vahva shonen-animen fiilis ja humoristinen tunnelma, siinä missä perus Castlevaniat ovat huomattavasti vakavampaa tyyliä.

Pelityyppi on tietysti tasoloikka ja kontrollit ovat simppelit: hyppy ja ammunta. Lataamalla nappi pohjassa voi ampua isomman tulipallon, tai käyttää erikoiskykyä, joka valitaan selectillä. Kenttiä on kymmenkunta ja jokaisen lopussa on tietysti bossi. Pomotaistelun jälkeen Draculalle avautuu lisää kykyjä, joihin kuuluu hakeutuvat tulipallot, lepakoksi muttuminen ja katossa kävely. Teemat vaihtelevat ajankohdalle tyypillisesti tyyliin “vesikenttä”, “jääkenttä” jne. Tasojen välissä on myös minipelejä, joista voi voittaa lisäelämiä. Continuekin onneksi löytyy. Varoituksen sanana se, että pelissä on yksi japanin lukutaitoa vaativa kohta, nimittäin lyhyt visailu, jossa pitää vasta oikein että pääsee eteenpäin. Homman voi luntata helposti netistä, eli se ei ole iso ongelma.


Pelin vaikeustaso on vähän helpompi kuin mitä Castlevanialta voisi odottaa. Tähän vaikuttaa varsinkin se, että hyppyä voi ohjata ilmassa, eikä se ole vaan aina saman mittainen kaari, kuten muissa 8-bit Castlevanioissa. Knock back löytyy tästäkin, mutta se ei ole niin karu kuin pääsarjassa, vaan pikemminkin samanlainen kuin Mega Maneissa. Pomotaisteluissa pitää edelleen omaksua vastustajan liikkeet, mutta nekin ovat aavistuksen helpompia. Paikoitellen esiintyy Famicomille/NESille tyypillistä aika reipastakin hidastelua, varsinkin jos käyttää hakeutuvia tulipalloja. 

Ulkoasu on humoristinen ja ainakin minulle tuli mieleen hieman vanha Dragon Ball, siis silloin kun Goku oli vielä pieni kersa ja hänellä oli häntä. Grafiikka on muutenkin pirteää ja hahmot ovat kookkaita ja erittäin ilmeikkäitä. Musiikki on niin ikään pirteämpää rallatusta, eikä lainakaan saman tyylistä urkusinfoniaa. Samalla jäädään kyllä kauas ikimuistoisista Castlevanian kipaleista. 

Kid Dracula on laadukas tasoloikka, joka lienee monelle tuntematon siitä syystä, ettei peliä julkaistu aikoinaan länsimaissa. Nyt tämä löytyy vuoden 2019 Anniversary Collectionista, joten peliä voi kokeilla ilman alkuperäistä kasettia, mikä on hyvä juttu. Varsin mainio peli, mutta klassikon statuksesta jäädään aavistuksen verran. Siihen olisi tarvinnut vielä vähän “sitä jotakin”.  Vuoden 1990 konami ei silti pettänyt tälläkään kertaa, vaan toimitti laadukkaan pelin.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...