Moi,
Minua blogissa ynnä muissa edesottamuksissa seuraavat jo tietävät, että kävin viimein pitkään suunnittelemallani ja viivästyneellä Japanin matkalla Marras-Joulukuussa. Samalla lupasin laittaa tänne kuulumisia ja ajatuksia reissulta, joten nyt on sen aika. Keskityn lähinnä peli- ja keräilyjuttuihin, ynnä muuhun popkulttuuriin. Tavallista matka- ja ruokajuttua ei liene luvassa ihan jo senkin vuoksi, että jutusta tulisi liian laaja ja niitä tekevät muutkin jo yllin kyllin. Jos jokin jää askarruttamaan mieltä, niin vastaan kyllä kysymyksiin ja kommentteihin niin tässä alla kuin someissakin. Sitten itse asiaan.
Pelihommat:
Kohteena oli vähintään yksi uusi retrokonsoli minulle ja yksi tilattuna kaverille sekä kourallinen pelejä mukaan hinnan ja fiiliksen mukaan. Ne tavoitteet täyttyivät ja minun hankinnastani on luvassa lisää alkuvuodesta, mutta mainitsen nyt tässä että “usual suspects” -paikat olivat ennallaan vuoteen 2018 verrattuna. Akihabaran tunnetut liikkeet porskuttivat ja tarjontaa oli runsaasti. Yksi merkillinen tapaus sattui kylläkin: AV-Famicomia ei näkynyt missään kokonaiseen viikkoon kuin yksi kappale. Sitten toisella viikolla niitä tupsahti puolen tusinaa joka liikeeseen ja hinnat ovat pompsahtaneet muutaman tuhat jeniä. Vehje lienee erityisen haluttu ja ne tietävät sen.
Pelihalleja on edelleen runsaasti, joskin pari tunnettua paikkaa on suljettu koronan jäljiltä, pari ihan vaan muista syistä, kuten rakennusten remontista johtuen. Oli hieman outoa katsoa isojen Segan rakennusten muuttuneen “Gigon” rakennuksiksi, koska Sega on myynyt pelihallibisneksen toiselle yhtiölle. Värit ja meno oli ennallaan, logon fonttia lukuunottamatta. Verkkopelit, etenkin uusi Gundam kortti/kolikkopelihybridi veti porukkaa joka penkin täyteen useimpina iltoina.
Figuhommat:
Juuri saapumispäivänä alkoi Bandain kolmipäiväinen figuuritapahtuma Tamashii Nations 2022 Akihabaran Bellesallessa. Tämä oli onnellinen yhteensattuma ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni pällistelläkseni tulevia juttuja erittäin komealla esillepanolla. Puolen tunnin jonotuksen ja lämpömittauksen jälkeen sain käteen swägikassin ja pääsin sisään. Bandain lisenssit kattavat onneksi suuren osan kiinnostuksen aiheistani, joten kerralla näki paljon. Täällä blogissakin avatuista lootista kaikki paitsi Star Wars ja Transformers ovat juuri Bandain Figuurisarjoja. Mukana oli Godzillaa, Gundameja ynnä jokunen muu mecha-anime, vanhempia superrobotteja, Ultraman, Kamen Rider, ynnä muuta. Täällä ei varsinaisesti myyty mitään, mutta lähistöllä olevissa liikkeissä kylläkin oli tarjolla kaikki uudet näytillä olevat julkaisut. Kokonaisuutena varsin mukava keikka joka osui kohdalle sattumalta.
Kävin myös Odaibassa, eli uudella satama-alueella, missä sijaitsee 1:1 Unicorn Gundam sekä ostoskeskus, jonka yläkerrassa on Gundam Base Tokio.Tämän paikan viehätys on siinä, että liike myy rakennussarjoja, joita ei saa mistään muualta, paitsi tietysti käytettynä, kovempaan hintaan. Rajoitteita skalpeerajien kitkemiseksi oli myös yksi käynti per asiakas/päivä ja yksi kappale kaikkia eksklusiivejä/asiakas. Tännekin sai jonottaa, arviolta puolitoista tuntia, mikä ei ilmeisesti ole edes pitkä aika, koska toisinaan sisään pyrkijöiden kouraan jaetaan kuitteja, joissa lukee aika, jolloin voi tulla takaisin jonottamaan :D. Sama protokolla lämpömittuksen kanssa oli täälläkin voimassa. Positiivisena asiana huomasin, että liikkeen hintataso on varsin edullinen, eikä mukana ole ollenkaan “nähtävyyslisää”. Mukaan tarttui pari rakennussarjaa, jotka mahdollisesti nähdään myöhemmin, kun saan taas tilaisuuden rakennella rauhassa.
Tokion Comic Con
Toinen onnellinen yhteensattuma, jonka tosin tiesin jo etukäteen. Hankin lippuni jo ennen matkaa, sillä halusin tavata kaksi henkilöä: Ed Piskor ja Peach Momoko. Pittsburgin Paroni, Ed Piskor on heppu, joka tunnetaan varmasti parhaiten X-Men Grand Design-kokoelman tekijänä, mutta hänellä on muitakin menstyneitä sarjiksia ja heppu vaikutti youtube ja somepresenssinsä perusteella varsin rennolta ja helposti lähestyttävältä. Tämä piti paikkansa. Ed oli rento ja hänellä oli aikaa jutella kymmnisen minuuttia, oli oikeasti kiinnostunut keskustelemaan ja annoin vielä lähtiessä kouraan Petri Hiltusen Praedorin, koska tiesin, että sen suuntainen meininki miellyttää. Ed vaikutti olevan kovin mielissään ja selasi sarjista innostuneesti. Esitti vielä jokusen kysymyksenkin. Kotiin tuliaisiksi toin kaksi komeaa printtiä.
Peach Momoko, mielestäni tämän hetken kiinnostavin mainstream -jenkkijulkaisijalle töitä tekevä piirtäjä ja yksi parhaita ylipäänsä oli myös erittäin mukava. Japanilaiseen tapaan myös todella kohtelias ja hieman ujo. Juttelin hänen manageri/aviomies Yo:n kanssa englanniksi ja muutaman saman Peachin kanssa japaniksi. Sain kohteilaisuudet ja yllättyneet katseet kun vastasin paikallisella kysymykseen mistä olen ja olenko ensimmäistä kertaa Japanissa. Suomi sai aikaan yllättyneen ja ihastuneen “ooh” -reaktion ja samalla kun juttelin Peach piirteli pienen hahmon ostamani julisteen alakulmaan perus nimmarin lisäksi. Monella jolla ei ole puoliakaan Peach Momokon lahjakkuudesta ja taidoista olisi paljon opittavaa hänen asenteestaan. Vaatimattomin supertähtitaiteilija, jonka olen nähnyt.
Tokion Comic Con on paaaaljon pienempi kuin voisi luulla, mikä on vain hyvä asia, sillä siellä pääsee oikeasti tapaamaan tekijöitä, toisin kuin tukossa olevissa valtavissa tapahtumissa. Jonoa oli, koska Japani, mutta kyse oli minuuteista, eikä tunneista. Jenkkisarjakuvat ovat Japanissa pieni niche-juttu. Paikalla oli toki leffatyyppejä mm. Marvelilta ja Star Warsista, mutta niitä heeboja tapaamaan oli erilliset liput, eikä ne varsinaisesti kiinnosta meikäläistä.
Harajuku ei ehkä ole ihan meikäläisen profiiliin täysin sopiva kaupunginosa, mutta siellä sijaitsee eräs tietty paikka, nimittäin Minoru Suzukin, MMA- ja showpainilegendan vaateliike nimeltään Piledriver. Olin todella onnekas ja heti sisään astuessani näin tiskin takana tunnetun joshipainija Hiroyo Matsumoton ja hetken päästä myös Minoru Suzuki astui takahuoneesta puotiin. En olettanut että paikalla olisi kumpaakaan, johtuen siitä että molemmat ovat edelleen aktiivisia ja reissaavat paljon. Menin hakemaan paria t-paitaa, tulin takaisin t-paitojen ja selfien, jota ei joka jäbältä löydy kera. Molemmat olivat varsin tuttavallisia, Minoru tosin piti pientä kayfabea yllä ja oli hillitty, joskin varsin huumorintajuiselta vaikuttava. Valokuvapyyntöön sain vastauksena pienen nyökkäyksen ja “tottakai” -ilmeen. Varsin voittoisa keikka tämäkin.
Tässä kohtaa on varmasti hyvä pistää jarruja päälle ja säästää jotain vielä mahdolliseen kakkososaan. Juttuja piisaa kyllä, joten jos lisää pyydetään, niin teen vielä toisen blogin aiheesta.
Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments