Skip to main content

Konsoleita Koteihin

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa vähän erilaista blogia, nimittäin vuorossa on uuden konsolin ihmettelyä.

Japanista tarttui tuliaiseksi sellainen idän ihme, kuin PC Engine. Tai tarkemmin PC Engine Core Grafx 2, joka on vähän uudempi malli peruskonsolista. Voi olla, että monelle PC Engine ei sano mitään, joten lienee aika pienelle historiikkituokiolle. 

Vuonna 1987 Telekommunikaatiofirma NEC ja Hudson Soft (joka on nykyään panttivankina Konamilla) liittyivät kuumaan kasarin konsolipelibisnekseen omalla laitteellaan, nimeltä PC Engine (P-Amerikassa Turbografx-16). Sisuksista löytyi NESin prosessoria muistuttava piiri viriteltynä versiona ja lisänä 16-bittinen grafiikkaprossu, joten PC Engine on jännästi yhtäaikaa 8 ja 16-bittinen konsoli. Tehoiltaan masiina lienee jossain Mega Driven ja SNESin tienoolla. Pelit toimitettiin aikaansa edellä olevalla ratkaisulla, nimittäin muistikortilla, joka on noin pankkikortin kokoinen ja vähän paksumpi. PC Engine oli myös ensimmäinen pelikonsoli, johon valmistettiin lisälaitteena CD-asema. Tästä konsolista on valmistettu useita eri versioita hämmentävillä nimillä, mutta kaikki tekevät käytännössä samaa hommaa. Joissain uusissa malleissa CD-asema on yhdistetty kiinteänä mukaan. 

CD-Asema

Itse konsoli on varsin kompakti ja pienikokoinen. Tuttuna vertailukohtana voisi olla PS1, jonka koosta tämä on aika täsmälleen neljäsosa. Ohjain muistuttaa paljon NESin vastaavaa tuntumaltaan, ollen hieman isompi ja ergonomisempi. Tästä uudistetusta mallista löytyy vakiona säädettävä autofire molemmille napeille, mikä on tervetullut räsikintöhin, joissa pitäisi näpyttää nappia. Varsin siisti käytetty konsoli maksoi ohjaimen kera noin 100€. Tilasin vielä meikäläiseen sähköverkkoon sopivan muuntajan Ranskasta 20€:lla. TV:n liitännät menevät perus RCA-liittimillä, joten niissä ei ole mitään ihmeellistä.

Toinen CD-Aseman malli

Se, mikä tekee laitteesta erityisen mielenkiintoisen on hyvin omaperäinen ja kokonaisuutena laadukas pelitarjonta. PCE:lle tuli hyvin vähän samoja pelejä kuin Nintendon tai Segan pelikonsoleille ja vaikka tarjonta oli niukempaa, etenkin verrattuna Famicomiin, niin suuri osa peleistä oli laatua, siinä missä Famicomille julkaistiin lähes mitä tahansa. Pelitarjonta profiloituu vahvasti Hudsonin oman tarjonnan (Bonk, Bomberman ym.) lisäksi vähän “vanhempaan” makuun. Mukana on paljon scifiä, avaruusräiskintää, otaku-tyylin aiheita ja porttauksia Japanilaisten kotitietokoneiden peleistä. Tämä pelitarjonnan omalaatuisuus yhdistettynä pienempään julkaisumäärään kuin Nintendon konsoleilla tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että PCE:n pelit ovat tänä päivänä haluttuja ja eivät ollenkaan halvimmasta päästä. Tunnetuimpia ja halutuimpia pelejä lienee Castlevania: Rondo of Blood.


Ensi viikolla katsotaan, millaista pelitarjotaa PC Enginelle löytyy, kun vilkaistaan blogin ensimmäistä peliä uudelle laitteelle. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...