Moi,
Tällä viikolla on luvassa vähän erilaista blogia, nimittäin vuorossa on uuden konsolin ihmettelyä.
Japanista tarttui tuliaiseksi sellainen idän ihme, kuin PC Engine. Tai tarkemmin PC Engine Core Grafx 2, joka on vähän uudempi malli peruskonsolista. Voi olla, että monelle PC Engine ei sano mitään, joten lienee aika pienelle historiikkituokiolle.
Vuonna 1987 Telekommunikaatiofirma NEC ja Hudson Soft (joka on nykyään panttivankina Konamilla) liittyivät kuumaan kasarin konsolipelibisnekseen omalla laitteellaan, nimeltä PC Engine (P-Amerikassa Turbografx-16). Sisuksista löytyi NESin prosessoria muistuttava piiri viriteltynä versiona ja lisänä 16-bittinen grafiikkaprossu, joten PC Engine on jännästi yhtäaikaa 8 ja 16-bittinen konsoli. Tehoiltaan masiina lienee jossain Mega Driven ja SNESin tienoolla. Pelit toimitettiin aikaansa edellä olevalla ratkaisulla, nimittäin muistikortilla, joka on noin pankkikortin kokoinen ja vähän paksumpi. PC Engine oli myös ensimmäinen pelikonsoli, johon valmistettiin lisälaitteena CD-asema. Tästä konsolista on valmistettu useita eri versioita hämmentävillä nimillä, mutta kaikki tekevät käytännössä samaa hommaa. Joissain uusissa malleissa CD-asema on yhdistetty kiinteänä mukaan.
Itse konsoli on varsin kompakti ja pienikokoinen. Tuttuna vertailukohtana voisi olla PS1, jonka koosta tämä on aika täsmälleen neljäsosa. Ohjain muistuttaa paljon NESin vastaavaa tuntumaltaan, ollen hieman isompi ja ergonomisempi. Tästä uudistetusta mallista löytyy vakiona säädettävä autofire molemmille napeille, mikä on tervetullut räsikintöhin, joissa pitäisi näpyttää nappia. Varsin siisti käytetty konsoli maksoi ohjaimen kera noin 100€. Tilasin vielä meikäläiseen sähköverkkoon sopivan muuntajan Ranskasta 20€:lla. TV:n liitännät menevät perus RCA-liittimillä, joten niissä ei ole mitään ihmeellistä.
.jpg)
Se, mikä tekee laitteesta erityisen mielenkiintoisen on hyvin omaperäinen ja kokonaisuutena laadukas pelitarjonta. PCE:lle tuli hyvin vähän samoja pelejä kuin Nintendon tai Segan pelikonsoleille ja vaikka tarjonta oli niukempaa, etenkin verrattuna Famicomiin, niin suuri osa peleistä oli laatua, siinä missä Famicomille julkaistiin lähes mitä tahansa. Pelitarjonta profiloituu vahvasti Hudsonin oman tarjonnan (Bonk, Bomberman ym.) lisäksi vähän “vanhempaan” makuun. Mukana on paljon scifiä, avaruusräiskintää, otaku-tyylin aiheita ja porttauksia Japanilaisten kotitietokoneiden peleistä. Tämä pelitarjonnan omalaatuisuus yhdistettynä pienempään julkaisumäärään kuin Nintendon konsoleilla tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että PCE:n pelit ovat tänä päivänä haluttuja ja eivät ollenkaan halvimmasta päästä. Tunnetuimpia ja halutuimpia pelejä lienee Castlevania: Rondo of Blood.
Ensi viikolla katsotaan, millaista pelitarjotaa PC Enginelle löytyy, kun vilkaistaan blogin ensimmäistä peliä uudelle laitteelle.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments