Skip to main content

Harrasteteatterissa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa ensimmäinen PC-Enginen pelikatsaus, niinkuin tuli viime viikolla luvattua. Pelinä on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1987, Wonder Momo.

Wonder momo on sivulta kuvattu mätkintä, eli samaa tyyliä kuin Double Dragonit, Turtlesit, ynnä muut. Erona on kuitenkin se, Wonder Momon että asetelma on omaperäinen: Kyseessä ei ole oikea hengenvaarallinen taisto, vaan näyttämöllä tapahtuva improvisoitu kahakka. Ideo on siis pelata usein Japanilaisissa huvipuistoissa ja ostoskeskuksissa esitettäviä pieniä näytelmiä, jotka on suunniteltu lapsia viihdyttämään. Aiheena on usein Supersankareita, kuten Power Rangers/Super Sentai-hahmoja tai Ultramanin tyylisiä Kaijumähinöitä. Wonder Momo on siis juuri tämänkaltainen Super Sentai-sankari, joka taistelee konnia vastaan lavalla.  

Pelin tapahtumat toimivat siten, että lavalle ilmestyy konnia tasaisena virtana, joita Momo mukiloi pääosin erilaisilla potkuilla. Nappeja on kaksi, hyppy ja potku. Vihollisia on kolmea tyyppiä: suoraan sivuta ilmestyviä, lentäviä ja näiden lisäksi yleisön joukossa oleva nilkki, joka yrittää saada Momosta pantsushottia kesken toiminnan. Lentävät robotit ovat erityisen harmillisia, sillä niihin osumiseen vaaditaan hyvin ajoitettu hyppypotku. Mukana on myös kaksi mittaria, eli kesto ja “Wonder” joka nousee kun tyrmää vihollisia. Kun mittari on noussut tarpeeksi, ilmestyy pyörre joka muuttaa Momon supersankariksi. Sankarin tamineissa saa uuden hyökkäyksen, heitettävän renkaan, joka palaa hetken kuluttua takaisin. Kun tarpeeksi rivipahiksia on voitettu, ilmestyy pomo, jonka päihittämällä kenttä on voitettu, eli näytös loppuu. Tätä jatketaan joka kentässä, eli homma on hyvin suoraviivaista.


Pelin ulkoasu on pirteän värikäs ja spritet ovat kookkaita sekä koomisia. Oma suosikkini ovat ehkä aivan perus harmaapukuiset pahikset, jotka näyttävät juuri siltä, että pari tyyppiä on vain vetänyt mustat pyjamat päälle ja hommannut naamarin lelukaupasta. Tunnelma säilyy koko ajan kepeänä, mikä on jännä kontrasti melko hektisen ja parissa kohtaa jopa hankalan vaikeustason kanssa. Kenttiä on 12 ja ne vaikeutuvat tasaisesti. Continue kuitenkin löytyy ja yrityksiä on rajattomasti. 

Wonder Momo on simppeli arcademätkintä, joka erottuu edukseen lähinnä aihepiirinsä omaperäisyyden vuoksi. Jos omintakeinen aihe viehättää, niin tästä saa riemua pariksi illaksi, mutta samassa genressä on paljon varsin päteviä ehdokkaita, joille Momo ei pärjää. Silti, hyvin sympaattinen ja erikoinen tapaus.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more