Harrasteteatterissa

Moi,

Tällä viikolla on vuorossa ensimmäinen PC-Enginen pelikatsaus, niinkuin tuli viime viikolla luvattua. Pelinä on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1987, Wonder Momo.

Wonder momo on sivulta kuvattu mätkintä, eli samaa tyyliä kuin Double Dragonit, Turtlesit, ynnä muut. Erona on kuitenkin se, Wonder Momon että asetelma on omaperäinen: Kyseessä ei ole oikea hengenvaarallinen taisto, vaan näyttämöllä tapahtuva improvisoitu kahakka. Ideo on siis pelata usein Japanilaisissa huvipuistoissa ja ostoskeskuksissa esitettäviä pieniä näytelmiä, jotka on suunniteltu lapsia viihdyttämään. Aiheena on usein Supersankareita, kuten Power Rangers/Super Sentai-hahmoja tai Ultramanin tyylisiä Kaijumähinöitä. Wonder Momo on siis juuri tämänkaltainen Super Sentai-sankari, joka taistelee konnia vastaan lavalla.

Pelin tapahtumat toimivat siten, että lavalle ilmestyy konnia tasaisena virtana, joita Momo mukiloi pääosin erilaisilla potkuilla. Nappeja on kaksi, hyppy ja potku. Vihollisia on kolmea tyyppiä: suoraan sivuta ilmestyviä, lentäviä ja näiden lisäksi yleisön joukossa oleva nilkki, joka yrittää saada Momosta pantsushottia kesken toiminnan. Lentävät robotit ovat erityisen harmillisia, sillä niihin osumiseen vaaditaan hyvin ajoitettu hyppypotku. Mukana on myös kaksi mittaria, eli kesto ja “Wonder” joka nousee kun tyrmää vihollisia. Kun mittari on noussut tarpeeksi, ilmestyy pyörre joka muuttaa Momon supersankariksi. Sankarin tamineissa saa uuden hyökkäyksen, heitettävän renkaan, joka palaa hetken kuluttua takaisin. Kun tarpeeksi rivipahiksia on voitettu, ilmestyy pomo, jonka päihittämällä kenttä on voitettu, eli näytös loppuu. Tätä jatketaan joka kentässä, eli homma on hyvin suoraviivaista.

Pelin ulkoasu on pirteän värikäs ja spritet ovat kookkaita sekä koomisia. Oma suosikkini ovat ehkä aivan perus harmaapukuiset pahikset, jotka näyttävät juuri siltä, että pari tyyppiä on vain vetänyt mustat pyjamat päälle ja hommannut naamarin lelukaupasta. Tunnelma säilyy koko ajan kepeänä, mikä on jännä kontrasti melko hektisen ja parissa kohtaa jopa hankalan vaikeustason kanssa. Kenttiä on 12 ja ne vaikeutuvat tasaisesti. Continue kuitenkin löytyy ja yrityksiä on rajattomasti.

Wonder Momo on simppeli arcademätkintä, joka erottuu edukseen lähinnä aihepiirinsä omaperäisyyden vuoksi. Jos omintakeinen aihe viehättää, niin tästä saa riemua pariksi illaksi, mutta samassa genressä on paljon varsin päteviä ehdokkaita, joille Momo ei pärjää. Silti, hyvin sympaattinen ja erikoinen tapaus.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa. Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv

Malone Plays

Search This Blog