Moi,
Tällä viikolla on vuorossa ensimmäinen PC-Enginen pelikatsaus, niinkuin tuli viime viikolla luvattua. Pelinä on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1987, Wonder Momo.
Wonder momo on sivulta kuvattu mätkintä, eli samaa tyyliä kuin Double Dragonit, Turtlesit, ynnä muut. Erona on kuitenkin se, Wonder Momon että asetelma on omaperäinen: Kyseessä ei ole oikea hengenvaarallinen taisto, vaan näyttämöllä tapahtuva improvisoitu kahakka. Ideo on siis pelata usein Japanilaisissa huvipuistoissa ja ostoskeskuksissa esitettäviä pieniä näytelmiä, jotka on suunniteltu lapsia viihdyttämään. Aiheena on usein Supersankareita, kuten Power Rangers/Super Sentai-hahmoja tai Ultramanin tyylisiä Kaijumähinöitä. Wonder Momo on siis juuri tämänkaltainen Super Sentai-sankari, joka taistelee konnia vastaan lavalla.
.jpg)
Pelin tapahtumat toimivat siten, että lavalle ilmestyy konnia tasaisena virtana, joita Momo mukiloi pääosin erilaisilla potkuilla. Nappeja on kaksi, hyppy ja potku. Vihollisia on kolmea tyyppiä: suoraan sivuta ilmestyviä, lentäviä ja näiden lisäksi yleisön joukossa oleva nilkki, joka yrittää saada Momosta pantsushottia kesken toiminnan. Lentävät robotit ovat erityisen harmillisia, sillä niihin osumiseen vaaditaan hyvin ajoitettu hyppypotku. Mukana on myös kaksi mittaria, eli kesto ja “Wonder” joka nousee kun tyrmää vihollisia. Kun mittari on noussut tarpeeksi, ilmestyy pyörre joka muuttaa Momon supersankariksi. Sankarin tamineissa saa uuden hyökkäyksen, heitettävän renkaan, joka palaa hetken kuluttua takaisin. Kun tarpeeksi rivipahiksia on voitettu, ilmestyy pomo, jonka päihittämällä kenttä on voitettu, eli näytös loppuu. Tätä jatketaan joka kentässä, eli homma on hyvin suoraviivaista.
Pelin ulkoasu on pirteän värikäs ja spritet ovat kookkaita sekä koomisia. Oma suosikkini ovat ehkä aivan perus harmaapukuiset pahikset, jotka näyttävät juuri siltä, että pari tyyppiä on vain vetänyt mustat pyjamat päälle ja hommannut naamarin lelukaupasta. Tunnelma säilyy koko ajan kepeänä, mikä on jännä kontrasti melko hektisen ja parissa kohtaa jopa hankalan vaikeustason kanssa. Kenttiä on 12 ja ne vaikeutuvat tasaisesti. Continue kuitenkin löytyy ja yrityksiä on rajattomasti.
Wonder Momo on simppeli arcademätkintä, joka erottuu edukseen lähinnä aihepiirinsä omaperäisyyden vuoksi. Jos omintakeinen aihe viehättää, niin tästä saa riemua pariksi illaksi, mutta samassa genressä on paljon varsin päteviä ehdokkaita, joille Momo ei pärjää. Silti, hyvin sympaattinen ja erikoinen tapaus.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments