Skip to main content

Mahtava Mazinger

 Moi,

Vuoden ensimmäinen lootan avaus on Japanin tuliaisia. Edellisestä blogista voi lukea, miten loota päätyi käsiini, joten mennään heti asiaan. Katsotaan, millainen ilmestys on Bandain Soul of Chogokin GX-02R Great Mazinger. 

Mazinger on mangapiirtäjä Go Nagain luomus 70-luvulta ja varmaankin Devilmanin ohella hänen tunnetuin hahmonsa. Molemmissa on samankaltaisia teemoja ja tarinankerrontaa ja siinä missä Devilman keskittyi vahvasti uskontoon niin Mazinger käsitteli teknologian suhdetta ihmiskuntaan. Molemmat hahmot on nähty useissa crossovereissa toistensa kanssa. Toinen yhteinen tekijä sarjoille ja ylipäänsä Go Nagaille on, miten hän venytti shonen-mangojen sääntöjä ja mitä niissä ylipäänsä voidaan esittää. 

Niin, Mazinger. Se on käytännössä ensimmäinen mecha, jota ohjataan kyydissä olevan ihmispilotin toimesta. Vanhemmat, kuten Tetsujin-28 olivat vaan ihan omineen liikkuvia tai kauko-ohjattavia. Tämä, Great Mazinger on alkuperäisen, Mazinger Z:n jatko-osa. Sittemmin Mazingerista on tehty huima määrä iteraatioita. Sarja on sen verran vanha, ettei se ole täällä päin kovin tunnettu, mutta on edelleen valtavan suosittu Latinalaisessa Amerikassa ja esimerkiksi Ranskassa, jossa jokainen viisikymppinen osaa sarjan tunnarin ulkoa. Great Mazingerin jatko-osalla UFO Robot Grendizerilla (Ranskassa Goldorak) oli kuulemma kerran 100% katsojaluvut, eli käytännössä jokainen Gallialainen päällä ollut vastaanotin näytti Grendizeria. Pariisissa tönöttää tästä muistona myös 8-metrinen patsas. Saudi-Arabia pisti vielä paremmaksi ja tekivät  yli 33-metrisen. Se on maailman suurin metallipatsas, joka esittää fiktiivistä hahmoa. 

Katsotaan sitten laatikon sisältöä. Soul of Chogokin on sarja tämän kaltaisia, Gundamia vanhempia superrobotteja, joiden juttu on kokonaan metallista valettu kroppa. Tämä on siis painavampi kun osaa odottaa. Samalla mukaan on jemmattu vanhojen lelujen tyylisiä toimintoja, kuten pienellä napilla laukaistavia raketteja yms. Tämä Mazinger laukaisee raketin *kröhöm* ala-vatsan alueelta, sisältää jaloista esiin tulevat lentosiivekkeet ja ampuu rocket punch -nyrkin. 

Tuntuma kädessä on hankala pukea sanoiksi, se on enemmän kuin pitelisi musiikki-instrumenttia kuin lelua. Kromi kiiltää ja maalipinta on lakattu kuin soittimessa. Ylipäänsä paras mieleen tuleva sana on "laatu". Mukana tulee iso kasa vaihto-osia ja nämä ovat ainoita, jotka eivät ole metallivalua, mikä on myös järkevää, ihan kestävyys- ja painosyistä. Ne kiinnittyvät fiksusti magneeteilla. 

Liikkuvuutta on tarpeeksi tämän kaltaiseen figuuriin. Kovin villeihin asentoihin Tämä ei taivu, mutta se onkin 70-luvun robotti, joten mitään erikoista akrobatiaa ei osaa edes kaivata.

Soul of Chogokin on minullekin siinä mielessä uusi tuttavuus että nyt vasta pitelin tällaista kädessä ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että kyllä vakuutti, kaikin tavoin. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...