Skip to main content

Mahtava Mazinger

 Moi,

Vuoden ensimmäinen lootan avaus on Japanin tuliaisia. Edellisestä blogista voi lukea, miten loota päätyi käsiini, joten mennään heti asiaan. Katsotaan, millainen ilmestys on Bandain Soul of Chogokin GX-02R Great Mazinger. 

Mazinger on mangapiirtäjä Go Nagain luomus 70-luvulta ja varmaankin Devilmanin ohella hänen tunnetuin hahmonsa. Molemmissa on samankaltaisia teemoja ja tarinankerrontaa ja siinä missä Devilman keskittyi vahvasti uskontoon niin Mazinger käsitteli teknologian suhdetta ihmiskuntaan. Molemmat hahmot on nähty useissa crossovereissa toistensa kanssa. Toinen yhteinen tekijä sarjoille ja ylipäänsä Go Nagaille on, miten hän venytti shonen-mangojen sääntöjä ja mitä niissä ylipäänsä voidaan esittää. 

Niin, Mazinger. Se on käytännössä ensimmäinen mecha, jota ohjataan kyydissä olevan ihmispilotin toimesta. Vanhemmat, kuten Tetsujin-28 olivat vaan ihan omineen liikkuvia tai kauko-ohjattavia. Tämä, Great Mazinger on alkuperäisen, Mazinger Z:n jatko-osa. Sittemmin Mazingerista on tehty huima määrä iteraatioita. Sarja on sen verran vanha, ettei se ole täällä päin kovin tunnettu, mutta on edelleen valtavan suosittu Latinalaisessa Amerikassa ja esimerkiksi Ranskassa, jossa jokainen viisikymppinen osaa sarjan tunnarin ulkoa. Great Mazingerin jatko-osalla UFO Robot Grendizerilla (Ranskassa Goldorak) oli kuulemma kerran 100% katsojaluvut, eli käytännössä jokainen Gallialainen päällä ollut vastaanotin näytti Grendizeria. Pariisissa tönöttää tästä muistona myös 8-metrinen patsas. Saudi-Arabia pisti vielä paremmaksi ja tekivät  yli 33-metrisen. Se on maailman suurin metallipatsas, joka esittää fiktiivistä hahmoa. 

Katsotaan sitten laatikon sisältöä. Soul of Chogokin on sarja tämän kaltaisia, Gundamia vanhempia superrobotteja, joiden juttu on kokonaan metallista valettu kroppa. Tämä on siis painavampi kun osaa odottaa. Samalla mukaan on jemmattu vanhojen lelujen tyylisiä toimintoja, kuten pienellä napilla laukaistavia raketteja yms. Tämä Mazinger laukaisee raketin *kröhöm* ala-vatsan alueelta, sisältää jaloista esiin tulevat lentosiivekkeet ja ampuu rocket punch -nyrkin. 

Tuntuma kädessä on hankala pukea sanoiksi, se on enemmän kuin pitelisi musiikki-instrumenttia kuin lelua. Kromi kiiltää ja maalipinta on lakattu kuin soittimessa. Ylipäänsä paras mieleen tuleva sana on "laatu". Mukana tulee iso kasa vaihto-osia ja nämä ovat ainoita, jotka eivät ole metallivalua, mikä on myös järkevää, ihan kestävyys- ja painosyistä. Ne kiinnittyvät fiksusti magneeteilla. 

Liikkuvuutta on tarpeeksi tämän kaltaiseen figuuriin. Kovin villeihin asentoihin Tämä ei taivu, mutta se onkin 70-luvun robotti, joten mitään erikoista akrobatiaa ei osaa edes kaivata.

Soul of Chogokin on minullekin siinä mielessä uusi tuttavuus että nyt vasta pitelin tällaista kädessä ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että kyllä vakuutti, kaikin tavoin. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv