Skip to main content

Arat Jalat

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on Famicomin linsenssipeli, joka perustuu Richard Donnerin ohjaamaan ja Steven Spielbergin tarinoimaan kasarileffaan Goonies (Arkajalat) vuodelta 1985. Famicomille julkaistu peli julkaisitiin Konamin toimesta vuotta myöhemmin. Leffa on nykyään vähän niinkuin kulttimaineessa ja siinä esiintyivät mm. Sellaiset näyttelijät kuin Josh “Thanos” Brolin, Corey Feldman ja Sean “Sam” Astin. 

Goonies on videopelinä siitä erikoinen, että länsimaissa ei saatu ollenkaan ensimmäistä osaa, vaan Goonies 2. Tarina mukailee leffaa hyvin vapaasti, eikä oikein mistään ilmene selvästi, mikä juttu on kyseessä, mutta tarina menee kuulemma niin, että Mikey on pelastamassa porukan muita kersoja. 

Koska kyseessä on Famicom, niin pelityyppi on tietysti tasoloikka ja tällä kertaa ideana on tutkia sokkeloisia luolia, joista löytyy ovien takaa 3 avainta, jotka avaavat lukitun portin, joka johtaa seuraavalle tasolle. Samalla pitäisi tietysti löytää ja pelastaa ne kamut. Mikey hyökkää potkimalla, mutta vihollisina toimivilta rotilta ja konnilta putoaa pommeja, joita pitää käyttää ovien räjäyttämiseen. Ovien takaa puolestaan paljastuu bonusesineitä ja avaimia. Hyökkäysesineenä toimii ritsa jossa on rajoitettu määrä ammuksia, mutta mukana on myös perinteistä haavoittumattomuutta, parannuspulloa ynnä muuta tasoloikista tuttua esinettä. Pelaajalla on elämämittari, eli yhdestä osumasta ei lähde nirri, ellei satu jäämään kivenlohkareen alle, tai pommin räjähdyksen alueelle. Elämiä on aluksi kolme ja sitten se on takaisin ekaan kenttään.  

Ulkoasu on aikaisekseen keskitasoa, sellaista Mario 1:n luokkaa, mutta esimerkiksi muille saman ajan Konamin tuotoksille, kuten Castlevanialle ja Contralle hävitään ulkoasussa sekä musiikin tarttuvuudessa. Tosin, rima on Konamin tapauksessa todella korkealla, joten missään nimessä ei olla konsolin heikomassa päässä, sillä heikompikin kasarin loppupuolen Konami on parempaa kuin monen muun tuotokset. 

Vaikeustaso on maltillinen, mutta yksi yritys on melko karu vaatimus, sillä pelissä on sokkeloiset kentät sekä aikaraja. Äkkikuolemat, kuten pommit ja lohkareet on helpohko välttää, mutta itse olisin kaivannut continuea. 

Goonies on ihan mukiin menevä tasoloikka ja ottaen huomioon linsenssipelien laatu noin ylipäänsä, niin siinä joukossa paremmassa puoliskossa, vaikka ei tämä nyt mikään unohtumaton klassikko ole. Se, miksi Goonies ei koskaan tullut NESille (muuten kuin Play Choice 10:n mukana) on melkoinen mysteeri. Ehkä se johtuu siitä, että Konamilla oli niin paljon pelejä, että joitain piti karsia Nintendon rajoitusten takia, vaikka sitä yritettiinkin kiertää mm. “Ultra Gamesin” kautta. Malliesimerkki pelistä joka on ihan ok, mutta eipä juuri muuta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...