Skip to main content

Hullu, hullu maailma, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut  pitkästä aikaa jo toinen Famicomin peli peräjälkeen. Vuorossa on jatko-osa retroblogin alkuaikojen suokillieni, nimittäin Konamin vuonna 1991 julkaisema Konami Wai Wai World 2: SOS, Parsley Jo. 

Konami Wai Wai World on peli, jossa kaikki konamin kulta-ajan maskotit lyövät hynttyyt yhteen corssover-seikkailun muodossa. Eli sama juttu kuin nykyään supersankarileffoissa, mutta 30 vuotta sitten. Pidin ensimmäisestä Wai Wai Worldista kovasti, joten odotukset olivat korkealla myös kakkososan suhteen.

Tällä kertaa pääosassa eivät ole Konamiman ja Konamilady, vaan uusi päähahmo, robotti nimeltä Rickle. Rickle on Mega Manin tapaan hyvän tohtori Cinnamonin luomus, jonka on takoitus pelastaa maailma pahisvelho Warumonilta. Mukaan lyöttäytyy myös joukko Konamin muita sankareita: Simon Belmont, Getsu Fuuma, Bill Rizer, Goemon, Upa, Twinbee ja Vic Viper. Toisin sanoen, lähes kaikki kasarin ja ysärin alun hahmot ovat mukana. Hauskasti myös kaikki edellä mainitut hahmot, Upa-vauvaa lukuunottamatta ovat esiintyneet myös blogissa. Jokunen, kuten Goemon, Twinbee ja Getsu Fuuma jopa useamman kerran. 

Genrenä on tietenkin tuttuun tapaan tasoloikka, lukuunottamatta tietenkin Twinbeen ja Vic Viperin kenttiä, jotka ovat avaruuslentelyitä. Idea on samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa, eli hahmoja voi vaihtaa lennossa tilanteen mukaan. Tällä kertaa tosin heitä ei tarvitse pelastaa, vaan kaikki hahmot ovat valmiina jo alusta saakka. Toinen merkittävä ero on, että hahmoilla ei ole omaa elämämittäria,vaan aika, joka on 60 sekuntia, sitten hahmo muuttuu takaisin perus Ricklen muotoon, jolla on ainoana sydämet, eli osumapisteet. Muilla hahmoilla osuma vaan syö nopeammin käyttöaikaa. Erikoisuutena valittavat hahmot vaihtuvat sen mukaan pelaako peliä 1 vai 2 ohjaimella, sillä Pelaaja 1:lla on käytössään Goemon, Getsu Fuuma ja Bill, siinä missä Pelaaja 2:n vaihtoehdot ovat Goemon, Upa ja Simon Belmont. Näitä valintoja voi kuitenkin editoida options-valikosta. Jokaisella hahmolla on omat etunsa, kuten esimerkiksi että Goemon heittää piippua bumerangin tavoin, Getsu Fuuman miekan sivallus on laaja kaari ja Bill ampuu koko ruudun matkan ja voi tähdätä ylöspäin. Aikaan perustuva mekaniikka on jännä ja tuo mukaan sellaista taktiikan tuntua, kun pitää suunnitella lennosta, mitä hahmoa käyttäisi ja/tai säästääkö tilanteeseen sopivan tyypin vaikkapa pomotaisteluun. Hahmoa vaihtamalla voi myös pelastautua, jos Ricklen sydämet ovat vähissä ja vaikkapa yhtä osumaa vailla nirri pois.

Peli ei ole vaikea ja useimmat kentät hoituvat yhdellä yrityksellä, ehkä muutamaa lukuunottamatta. Myös salasana löytyy, mikä on positiivista siitä huolimatta, että peli ei ole kovin pitkä, kenttiä löytyy noin tusinan verran. Reitti haarautuu parissa kohtaa radiokeskustelujen valinnan kautta, eli uudelleenpeluuarvoa on jonkin verran. Pomotaistelujakin on, mutta nekään eivät ole erityisen hankalia.

Ulkoasu on mainio. Hahmot ovat kookkaita, chibi-tyylisiä versioita esikuvistaan ja varsin ilmeikkäitä. Sama pätee vihollisiin ja kenttiin jotka on napattu milloin mistäkin Konamin pelisarjoista. Kaiken kaikkiaan erittäin näyttävää meininkiä Famicomin mittapuulla. Musiikki on niinikään jonkin verran kierrätettyä, mutta se ei haittaa, koska Konamin biisit ovat aina hyviä. 

Konami Wai Wai World on näyttävä ja oikein mainio toimintatasoloikka, jonka ainoa isompi heikkous on lyhyt kesto. Olisin kaivannut ehkä tuplamäärän kenttiä siihen määrään, mitä tarjolla on. Vaikea sanoa kummasta pidin enemmän, tästä vai ykkösestä. Joka tapauksessa, mainio peli ja ihan oikea tuntematon suuruus ja hiomaton timantti Famicomilla. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...