Skip to main content

Hullu, hullu maailma, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut  pitkästä aikaa jo toinen Famicomin peli peräjälkeen. Vuorossa on jatko-osa retroblogin alkuaikojen suokillieni, nimittäin Konamin vuonna 1991 julkaisema Konami Wai Wai World 2: SOS, Parsley Jo. 

Konami Wai Wai World on peli, jossa kaikki konamin kulta-ajan maskotit lyövät hynttyyt yhteen corssover-seikkailun muodossa. Eli sama juttu kuin nykyään supersankarileffoissa, mutta 30 vuotta sitten. Pidin ensimmäisestä Wai Wai Worldista kovasti, joten odotukset olivat korkealla myös kakkososan suhteen.

Tällä kertaa pääosassa eivät ole Konamiman ja Konamilady, vaan uusi päähahmo, robotti nimeltä Rickle. Rickle on Mega Manin tapaan hyvän tohtori Cinnamonin luomus, jonka on takoitus pelastaa maailma pahisvelho Warumonilta. Mukaan lyöttäytyy myös joukko Konamin muita sankareita: Simon Belmont, Getsu Fuuma, Bill Rizer, Goemon, Upa, Twinbee ja Vic Viper. Toisin sanoen, lähes kaikki kasarin ja ysärin alun hahmot ovat mukana. Hauskasti myös kaikki edellä mainitut hahmot, Upa-vauvaa lukuunottamatta ovat esiintyneet myös blogissa. Jokunen, kuten Goemon, Twinbee ja Getsu Fuuma jopa useamman kerran. 

Genrenä on tietenkin tuttuun tapaan tasoloikka, lukuunottamatta tietenkin Twinbeen ja Vic Viperin kenttiä, jotka ovat avaruuslentelyitä. Idea on samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa, eli hahmoja voi vaihtaa lennossa tilanteen mukaan. Tällä kertaa tosin heitä ei tarvitse pelastaa, vaan kaikki hahmot ovat valmiina jo alusta saakka. Toinen merkittävä ero on, että hahmoilla ei ole omaa elämämittäria,vaan aika, joka on 60 sekuntia, sitten hahmo muuttuu takaisin perus Ricklen muotoon, jolla on ainoana sydämet, eli osumapisteet. Muilla hahmoilla osuma vaan syö nopeammin käyttöaikaa. Erikoisuutena valittavat hahmot vaihtuvat sen mukaan pelaako peliä 1 vai 2 ohjaimella, sillä Pelaaja 1:lla on käytössään Goemon, Getsu Fuuma ja Bill, siinä missä Pelaaja 2:n vaihtoehdot ovat Goemon, Upa ja Simon Belmont. Näitä valintoja voi kuitenkin editoida options-valikosta. Jokaisella hahmolla on omat etunsa, kuten esimerkiksi että Goemon heittää piippua bumerangin tavoin, Getsu Fuuman miekan sivallus on laaja kaari ja Bill ampuu koko ruudun matkan ja voi tähdätä ylöspäin. Aikaan perustuva mekaniikka on jännä ja tuo mukaan sellaista taktiikan tuntua, kun pitää suunnitella lennosta, mitä hahmoa käyttäisi ja/tai säästääkö tilanteeseen sopivan tyypin vaikkapa pomotaisteluun. Hahmoa vaihtamalla voi myös pelastautua, jos Ricklen sydämet ovat vähissä ja vaikkapa yhtä osumaa vailla nirri pois.

Peli ei ole vaikea ja useimmat kentät hoituvat yhdellä yrityksellä, ehkä muutamaa lukuunottamatta. Myös salasana löytyy, mikä on positiivista siitä huolimatta, että peli ei ole kovin pitkä, kenttiä löytyy noin tusinan verran. Reitti haarautuu parissa kohtaa radiokeskustelujen valinnan kautta, eli uudelleenpeluuarvoa on jonkin verran. Pomotaistelujakin on, mutta nekään eivät ole erityisen hankalia.

Ulkoasu on mainio. Hahmot ovat kookkaita, chibi-tyylisiä versioita esikuvistaan ja varsin ilmeikkäitä. Sama pätee vihollisiin ja kenttiin jotka on napattu milloin mistäkin Konamin pelisarjoista. Kaiken kaikkiaan erittäin näyttävää meininkiä Famicomin mittapuulla. Musiikki on niinikään jonkin verran kierrätettyä, mutta se ei haittaa, koska Konamin biisit ovat aina hyviä. 

Konami Wai Wai World on näyttävä ja oikein mainio toimintatasoloikka, jonka ainoa isompi heikkous on lyhyt kesto. Olisin kaivannut ehkä tuplamäärän kenttiä siihen määrään, mitä tarjolla on. Vaikea sanoa kummasta pidin enemmän, tästä vai ykkösestä. Joka tapauksessa, mainio peli ja ihan oikea tuntematon suuruus ja hiomaton timantti Famicomilla. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...