Moi,
Tällä viikolla tarjolla on jo kolmas Famicomin julkaisu peräjälkeen, joten voisi jopa sanoa, että Toukokuu oli paluu normaaliin päiväjärjestykseen. Katsotaan, miltä näyttää Hudson Softin lisenssipeli Doraemon vuodelta 1986.
Doraemon on varmasti yksi tunnetuimmista Japanilaisista piirroshahmoista, heti siinä Astro Boyn vanavedessä. Hahmo on tietysti alunperin Hiroshi Fujimoton mangasta, joka alkoi vuonna 1970 ja jatkui tekijän kuolemaan saakka vuonna 1996. Doraemonista on tehty tietenkin myös animaatiosarjoja sekä uusia mangasarjoja, joista viimeisin ilmestyi tietääkseni vuonna 2014. Niin, ja tietysti myös videopelejä.
Doraemon-kissa on käsittääkseni tulevaisuudesta tuleva robotti, tai ainakin sinne päin, en ole varma, kuinka tarkkaa hommaa avataan sarjassa, eikä se ole kovin tuttu, joten jos joku tietää tarkalleen Doraemonin salat, niin yhteydenotto on tervetullut. Doraemon tulee ilmeisesti jeesaamaan Nobita Nobin, eli tulevan omistajansa esi-isän perhettä ja sitten tapahtuu monenlaisia seikkailuja. Sarja on selvästi suunnattu lapsille ja tunnelmaltaan sen mukainen, joten mukana on huumoria ja mitään raskaita aiheita ei käsitellä.
Sitten itse peliin. Juoni menee kutakuinkin niin, että Doraemonin pitää pelastaa Nobita ja muut kamut jonkin sortin avaruusolennoilta. Pelissä on kolme maailmaa, jotka poikkeavat toisistaan siten että ensimmäinen on Zelda 1-tyylinen seikkailu, joita kutsun nimellä “NES-haahuilu”, toinen on Gradius-tyylinen sivulle scrollaava luolalentely, jossa Doraemon hyödyntää propellihattua, joka mahdollistaa lentämisen ja kolmas on vedenalainen uintimaailma.
Pelin kynnys on alussa melko korkea, etenkin ollakseen lasten manga/animaatiohahmoon perustuva peli, pääasiassa siksi, että ensimmäinen kenttä on nimenomaan haahuilu, eikä peli anna paljonkaan ohjeita, mitä pitäisi tehdä, minne mennä ja niin edespäin. Kun peliin pääsee sisään, niin homma alkaa sujua paremmin.
Ulkoasu on Famicomin keskitasoa, joten sen suhteen ei ole valittamista, mutta mikään näkemäni ei aiheuttanut myöskään suuria ihastuksen tunteita, ehkä mustekalapomoa lukuunottamatta.
“Keskitasoa” on sana, jota käyttäisin kuvaamaan kokemustani Doraemonin parissa noin ylipäänsä. Kyseessä on kelvollinen lisenssipeli Famicomille, mutta mukana ei ole mitään, jota jokin muu peli ei tekisi paremmin. Doraemon kelpasi varmasti mainiosti ilmestymisen aikoinaan kohdeyleisölleen, eli lapsille, mutta pakko myöntää että tässä tapauksessa ajan hammas on puraissut vahvasti.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments