Skip to main content

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa.

Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.  

Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanagilla tai Batoulla siis ei pääse pelaamaan, koska pelin suunnittelijat ajattelivat tehdä enemmänkin vanhempaan hardcore-yleisöön vetoavan ja maailmaa laajentavan tarinan kuin nuorempiin vetoavan “character action” -pelin. 

Koko homma alkaa varsin näyttävällä alkudemolla ja kaikki tehtävien kuvaukset on sekä ääninäytelty että useimmiten välinäytöksin animoitu. Tässä kohtaa näkyy Studio I.G.:n osuus pelissä ja CD-pohjaisen konsolin edut suhteessa aiempiin pelikasetteihin. CD:lle voi nimittäin tallentaa videota ja ääntä sellaisenaan. Kaikki nämä animaatio-osuudet ovat näyttäviä ja eivät juuri eroa alkuperäisestä leffasta tyyliltään tai laadultaan. On helppo kuvitella, kuinka pelkästään nämä uudet animaatiopätkät olivat aikoinaan melkoinen myyntivaltti. 

Sitten itse peliin. Tarjolla on kolmannen persoonan räiskintää, kuten arvata saattaa. Fuchikoma paljastuu pian hyväksi valinnaksi pelattavuuden kannalta, sillä ketterät hämähäkkitankit liikkuvat monipuolisesti: Ne voivat juosta, hyppiä, tarttuvat pystysuoriin pintoihin ja voivat liukua vauhdilla mihin tahansa suuntaan. Tätä hyödynnetään pelissä hyvin, sillä Fuchikoma tarttuu automaattiseti esimerkiksi rakennusten seiniin ja liikkuminen tuntuu koko ajan erittäin vauhdikkaalta ja ketterältä. Vertikaalista liikettä hyödynnetään pelissä useassa kohtaa ja mukana on myös automaattisesti scrollaavia kohtauksia. Fuchikomalla on konekivääri, lukittuvia raketteja nappia pohjassa pitämällä sekä tehokas mutta rajallisesti käytössä olevat plasmakranaatit. Liukuminen sivusuunnassa tapahtuu päätynapeilla. Kun liikkumisen niksit sisäistää, niin ohjaamisesta tulee PS1:n peliksi poikkeuksellisen sulavaa. 

Ulkoasu on hieman pelkistetty, mutta riittävän näyttävä ja etenkin toimiva pelin tarpeisiin. Ympäristöt ovat vähän karuja ja kaikki on arkkitehtuurin mallia “kantti kertaa kantti” mutta ainakin kaikki ympäristö on helppo hahmottaa. Mechat peliin on suunnitellut itse Shirow. Pelin soundtrack on samojen säveltäjien käsialaa kuin animenkin. 

Pelin ehkä ainoa ja suurin ongelma on se, että tehtävissä ei ole checkpointeja. Useimmiten pomotaistelut ovat selkeästi pelin haastavimmat osuudet, joten joka tehtävässä toistuu sama kaava: Pelaa kenttä, kuole pomossa, koska et tunne sen metkuja, pelaa koko kenttä alusta. Pelkästään sijoittamalla yksi checkpoint pomotaistelun alkuun koko peli olisi noin 900% nautinnollisempi, mikä on extra harmittavaa, koska muuten pelissä ei ole juuri valittamista. Nyt tuntuu siltä, että vanhanaikaisen pelisuunnittelun vuoksi se rankaisee pelaajaa täysin tarpeettomasti ja olisi parempi peli mitättömällä lisäyksellä. Tehtävät ovat lyhyitä ja koko pelillä ei ole pituutta kuin muutaman tunnin verran, joten ymmärrän valinnan joka tehtiin vuonna 1997. Siitä huolimatta sanoisin, että peli olisi parempi jos se sallisi pomotaisteluihin palaamisen välittömästi.     

Kuitenkin, Ghost In The Shell on kokeilemisen arvoinen ja sanoisin jopa että mangan tai animen ystäville ehdoton suositus, koska luvassa on lisää sarjan maailmaa laajentavaa matskua, alkuperäisiltä tekijöiltä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv