Skip to main content

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa.

Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.  

Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanagilla tai Batoulla siis ei pääse pelaamaan, koska pelin suunnittelijat ajattelivat tehdä enemmänkin vanhempaan hardcore-yleisöön vetoavan ja maailmaa laajentavan tarinan kuin nuorempiin vetoavan “character action” -pelin. 

Koko homma alkaa varsin näyttävällä alkudemolla ja kaikki tehtävien kuvaukset on sekä ääninäytelty että useimmiten välinäytöksin animoitu. Tässä kohtaa näkyy Studio I.G.:n osuus pelissä ja CD-pohjaisen konsolin edut suhteessa aiempiin pelikasetteihin. CD:lle voi nimittäin tallentaa videota ja ääntä sellaisenaan. Kaikki nämä animaatio-osuudet ovat näyttäviä ja eivät juuri eroa alkuperäisestä leffasta tyyliltään tai laadultaan. On helppo kuvitella, kuinka pelkästään nämä uudet animaatiopätkät olivat aikoinaan melkoinen myyntivaltti. 

Sitten itse peliin. Tarjolla on kolmannen persoonan räiskintää, kuten arvata saattaa. Fuchikoma paljastuu pian hyväksi valinnaksi pelattavuuden kannalta, sillä ketterät hämähäkkitankit liikkuvat monipuolisesti: Ne voivat juosta, hyppiä, tarttuvat pystysuoriin pintoihin ja voivat liukua vauhdilla mihin tahansa suuntaan. Tätä hyödynnetään pelissä hyvin, sillä Fuchikoma tarttuu automaattiseti esimerkiksi rakennusten seiniin ja liikkuminen tuntuu koko ajan erittäin vauhdikkaalta ja ketterältä. Vertikaalista liikettä hyödynnetään pelissä useassa kohtaa ja mukana on myös automaattisesti scrollaavia kohtauksia. Fuchikomalla on konekivääri, lukittuvia raketteja nappia pohjassa pitämällä sekä tehokas mutta rajallisesti käytössä olevat plasmakranaatit. Liukuminen sivusuunnassa tapahtuu päätynapeilla. Kun liikkumisen niksit sisäistää, niin ohjaamisesta tulee PS1:n peliksi poikkeuksellisen sulavaa. 

Ulkoasu on hieman pelkistetty, mutta riittävän näyttävä ja etenkin toimiva pelin tarpeisiin. Ympäristöt ovat vähän karuja ja kaikki on arkkitehtuurin mallia “kantti kertaa kantti” mutta ainakin kaikki ympäristö on helppo hahmottaa. Mechat peliin on suunnitellut itse Shirow. Pelin soundtrack on samojen säveltäjien käsialaa kuin animenkin. 

Pelin ehkä ainoa ja suurin ongelma on se, että tehtävissä ei ole checkpointeja. Useimmiten pomotaistelut ovat selkeästi pelin haastavimmat osuudet, joten joka tehtävässä toistuu sama kaava: Pelaa kenttä, kuole pomossa, koska et tunne sen metkuja, pelaa koko kenttä alusta. Pelkästään sijoittamalla yksi checkpoint pomotaistelun alkuun koko peli olisi noin 900% nautinnollisempi, mikä on extra harmittavaa, koska muuten pelissä ei ole juuri valittamista. Nyt tuntuu siltä, että vanhanaikaisen pelisuunnittelun vuoksi se rankaisee pelaajaa täysin tarpeettomasti ja olisi parempi peli mitättömällä lisäyksellä. Tehtävät ovat lyhyitä ja koko pelillä ei ole pituutta kuin muutaman tunnin verran, joten ymmärrän valinnan joka tehtiin vuonna 1997. Siitä huolimatta sanoisin, että peli olisi parempi jos se sallisi pomotaisteluihin palaamisen välittömästi.     

Kuitenkin, Ghost In The Shell on kokeilemisen arvoinen ja sanoisin jopa että mangan tai animen ystäville ehdoton suositus, koska luvassa on lisää sarjan maailmaa laajentavaa matskua, alkuperäisiltä tekijöiltä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...