Skip to main content

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa.

Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.  

Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanagilla tai Batoulla siis ei pääse pelaamaan, koska pelin suunnittelijat ajattelivat tehdä enemmänkin vanhempaan hardcore-yleisöön vetoavan ja maailmaa laajentavan tarinan kuin nuorempiin vetoavan “character action” -pelin. 

Koko homma alkaa varsin näyttävällä alkudemolla ja kaikki tehtävien kuvaukset on sekä ääninäytelty että useimmiten välinäytöksin animoitu. Tässä kohtaa näkyy Studio I.G.:n osuus pelissä ja CD-pohjaisen konsolin edut suhteessa aiempiin pelikasetteihin. CD:lle voi nimittäin tallentaa videota ja ääntä sellaisenaan. Kaikki nämä animaatio-osuudet ovat näyttäviä ja eivät juuri eroa alkuperäisestä leffasta tyyliltään tai laadultaan. On helppo kuvitella, kuinka pelkästään nämä uudet animaatiopätkät olivat aikoinaan melkoinen myyntivaltti. 

Sitten itse peliin. Tarjolla on kolmannen persoonan räiskintää, kuten arvata saattaa. Fuchikoma paljastuu pian hyväksi valinnaksi pelattavuuden kannalta, sillä ketterät hämähäkkitankit liikkuvat monipuolisesti: Ne voivat juosta, hyppiä, tarttuvat pystysuoriin pintoihin ja voivat liukua vauhdilla mihin tahansa suuntaan. Tätä hyödynnetään pelissä hyvin, sillä Fuchikoma tarttuu automaattiseti esimerkiksi rakennusten seiniin ja liikkuminen tuntuu koko ajan erittäin vauhdikkaalta ja ketterältä. Vertikaalista liikettä hyödynnetään pelissä useassa kohtaa ja mukana on myös automaattisesti scrollaavia kohtauksia. Fuchikomalla on konekivääri, lukittuvia raketteja nappia pohjassa pitämällä sekä tehokas mutta rajallisesti käytössä olevat plasmakranaatit. Liukuminen sivusuunnassa tapahtuu päätynapeilla. Kun liikkumisen niksit sisäistää, niin ohjaamisesta tulee PS1:n peliksi poikkeuksellisen sulavaa. 

Ulkoasu on hieman pelkistetty, mutta riittävän näyttävä ja etenkin toimiva pelin tarpeisiin. Ympäristöt ovat vähän karuja ja kaikki on arkkitehtuurin mallia “kantti kertaa kantti” mutta ainakin kaikki ympäristö on helppo hahmottaa. Mechat peliin on suunnitellut itse Shirow. Pelin soundtrack on samojen säveltäjien käsialaa kuin animenkin. 

Pelin ehkä ainoa ja suurin ongelma on se, että tehtävissä ei ole checkpointeja. Useimmiten pomotaistelut ovat selkeästi pelin haastavimmat osuudet, joten joka tehtävässä toistuu sama kaava: Pelaa kenttä, kuole pomossa, koska et tunne sen metkuja, pelaa koko kenttä alusta. Pelkästään sijoittamalla yksi checkpoint pomotaistelun alkuun koko peli olisi noin 900% nautinnollisempi, mikä on extra harmittavaa, koska muuten pelissä ei ole juuri valittamista. Nyt tuntuu siltä, että vanhanaikaisen pelisuunnittelun vuoksi se rankaisee pelaajaa täysin tarpeettomasti ja olisi parempi peli mitättömällä lisäyksellä. Tehtävät ovat lyhyitä ja koko pelillä ei ole pituutta kuin muutaman tunnin verran, joten ymmärrän valinnan joka tehtiin vuonna 1997. Siitä huolimatta sanoisin, että peli olisi parempi jos se sallisi pomotaisteluihin palaamisen välittömästi.     

Kuitenkin, Ghost In The Shell on kokeilemisen arvoinen ja sanoisin jopa että mangan tai animen ystäville ehdoton suositus, koska luvassa on lisää sarjan maailmaa laajentavaa matskua, alkuperäisiltä tekijöiltä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...