Skip to main content

Astrologiaa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa toinen taannoin kaapin perukoilta löytämästäni Nintendo DS:n peleistä, vuonna 2005 julkaistu Q Entertainmentin kehittämä ja alueesta riippuen, joko Nintendon tai Bandai Namcon julkaisema Meteos. Pelin taustalta löytyvät Sega-veteraani Tetsuya mizuguchi sekä Kirbysta ja Smash Brosista tunnettu Masahiro Sakurai. Pelin inspiraatioiksi herrat mainitsevat Missile Commandin sekä hieman vähemmän ilmeiset vaihtoehdot, elokuvan The Matrix ja TV-sarjan 24.

Meteos on puzzlepeli, jossa on ideana tyhjentää kenttää ylhäältä putoavista palikoista, Metoseista, jotka uhkaavat useita (32 kpl) planeettoja, joilla asuu rauhaa rakastavia olentoja. Tästä meteorimyrskystä on vastuussa pahisplaneetta Meteo, joka pitää päihittää tarinamoden lopuksi. 

Käytännössä homma toimii niin, että styluksella siirretään palikoita kolmen tai enemmän saman värin ryhmiin, joko rinnakkain tai päällekkäin, jonka jälkeen ne nousevat raketin lailla yläilmoihin ja jos palikka yltää ruudun yläosaan, eli kiertoradalle, se katoaa. Samalla nousevat myös kaikki mahdollisesti näiden “rakettipalikoiden” päällä olevat palikat, mutta samalla painolasti kasvaa. Nostovoimaa lisää rakettipalikoiden määrä, joten toisinaan kannattaa yrittää saada riviin neljä, tai jopa enemmän palikoita. Nostovoimaan ja palikoiden putamisnopeuteen vaikuttavat myös planeettojen yksilllliset piirteet, kuten painovoima ja joillain planeetoilla pystyrivit nousevat tehokkaammin kuin vaakarivit, tai päinvastoin. Planeetoilla on toisinaan myös ominaispiirre, joka vaikuttaa meteosien väriin, esimerkiksi vesiplaneetalla putoaa enemmän sinisiä palikoita suhteessa muihin. Tämä tuo hommaan mukavasti vaihtelua. 

Vaihtelua tuovat myös eri planeettojen yläruudulla näkyvät teemat ja olennot, jotka ovat hauskoja möllyköitä sekä se, että meteoriittien ulkonäkö vaihtelee planeetan mukaan. Ulkoasu on pirteä ja miellyttää silmää. 

Meteos on kaiken kaikkiaan yksi parhaista, ellei jopa paras pelaamistani puzzlepeleistä, eikä sen viehätys ole heikentynyt sitten viime näkemän. Kova kilpailu Dr. Marion kanssa kaikkien aikojen hauskimman “putoavat palikat” -tyylin pelin tittelistä. Erittäin vahva suositus. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...