Skip to main content

Juoksulenkillä

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa taas harvinaisempaa PC Enginen tarjontaa. Katsotaan, millaisia ajatuksia herätti Naxat Softin vuonna 1990 julkaisema Psycho Chaser. 

Psycho Chaserin tarina menee kutakuinkin niin, että cyborgisankarin on pelastettava maailma lapasesta lähteneen tekoälyn kynsistä. Ei ehkä kaikkein omaperäisin asetelma, mutta pelityypin huomioon ottaen kovin erikoiselle tarinalle ei ole edes tarvetta, sillä kyseessä on suoraviivainen ylöspäin scrollaava shoot ‘em up. Tällä kertaa pelaaja ei kuitenkaan ohjasta lentävää avaruusalusta, vaan hahmo joutuu suorittamaan tehtävänsä ihan perinteisellä apostolin kyydillä. 

Pelaaminen on pelityypille tuttuun tapaan suoraviivaista, nappi 1 valitsee aseen ja nappi 2 ampuu. Erikoisuutena hahmolla ei ole kuitenkaan tarvetta kerätä bonusaseita kentästä, vaan kaikki ovat valittavana jo alusta saakka ja ainoastaan power upit noukitaan matkan varrelta. Tämän lisäksi kenttien välillä on tilaisuus laittaa kehityspisteitä yhteen neljästä käytössä olevasta ammusten tyypistä, joka nostaa niiden tehoa. Mukana ovat perinteinen vain eteen ampuva, mutta tehokas Fire Power, Pääosin viuhkana taakse ampuva Multiway, sivuille ampuva Buster ja hakeutuva Thunder. 


Kentät ovat pääosin simppeleitä, mutta toisinaan eteen tulee esteitä ja kapeita kohtia, jossa pelaaja liikkumista rajoitetaan. Ne ovat myös shoot ‘em upien mittapuulla melko pitkiä ja niissä on usein välipomo ennen varsinaista pomotaistelua.

Ulkoasu on aikaisekseen hyvä, mutta ei aivan yllä genrensä huippujen tasolle, etenkään taustojen osalta. Hahmojen ja spritejen tyyli on toisaalta usein keskivertoa omaperäisempi ja pomotaisteluissa on hieman isompia ja näyttävämpiä ilmestyksiä. 

Pelin vaikeustaso on kipakka, mutta ei mahdottomalta tuntuva. Ongelmana on kuitenkin varhaisissa räsikinnöissä yleinen ongelma, eli se, että jos kerran menettää kaikki aseiden bonukset, niin siitä toipuminen on usein lähes mahdotonta, etenkin myöhemmissä kentissä. Mukana on 5 continuea, mutta niistä on harvoin apua, koska yksi virhe johtaa helposti tilanteeseen, että on parempi aloittaa koko peli alusta, kuten kaikki Gradiusta joskus pelanneet voivat todeta. 

Psycho Chaser on hieman keskivertoa omaperäisempi idealtaan, mistä voi antaa lisäpisteitä, mutta itse peli on sen verran simppeli, että asettaisin tämän PC Enginen keskitason räiskinnäksi. Se on julkaisuajankohtaansa nähden ihan riittävästi, mutta konsolilla, joka on tunnettu suuresta määrästä erinomaisia shmuppeja Psycho Chaser ei pääse loistamaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...