Agentteja Porraskäytävässä

Moi,

Tällä viikolla on vuorossa paluu pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikutti Taiton vuoden 1983 kolikkopeliklassikko Elevator Actionin Famicom-julkaisu vuodelta 1985. Konsoliversion toteutuksesta vaastaa Micronics, joka on tuttu konsolikäännösstudio muistakin Taiton peleistä, vaihtelevalla menestyksellä.

Elevator Action on simppeli toimintapeli, jossa pelaajan ohjaaman agentin “no. 17” tehtävänä on hakea rakennuksen kellarissa sijaitsevat salaiset dokumentit, jotka löytyvät punaiseksi merkityistä huoneista ja paeta kadulla odottavalla autolla. Samalla vältellään ja ampuillaan rakennuksessa olevia vartioita ja vihollisagentteja. Kerroksia on käsittääkseni 30, sitten vuorossa on uusi rakennus ja idea on kaikissa sama.

Pelin erikoisuus on hissit, joita pelaaja voi ohjata ylös ja alas ristiohjaimella. Muuten homma toimii juuri siten kun voisi olettaa: Hahmon ohjaus ja yksi nappi pistoolille. Nirri lähtee yhdestä osumasta, tai jos jää nalkkiin hissin ja katon tai lattian väliin.

Vanhan kolikkopelin tapaan vaikeustaso on alusta saakka tiukka. Yhden osuman sääntö ja muutama elämä on perinteinen sääntö, eikä tässäkään pelissä siitä poiketa. Homma ei kuitenkaan tunnu tyystin mahdottomalta, vaan jonkun aikaa pelattuani onnistuin hakemaan dokumentit ja hurautin pakoon punaisella urheiluautolla. Meno on aika hektistä ja koko ajan on oltava varuillaan ovista putkahtavien agenttien varalta.

Ulkoasu ei varsinaisesti säväytä, mikä on ymmärrettävää vuoden 1983 pelille. Grafiikat ajavat asiansa ja ovat onneksi selkeät, joka helpotta tilanteen hahmottamista. Pieni kunniamaininta on annettava väripaletille, mikä luo omanlaistansa kasarin hämärien käytävien tunnelmaa.

Elevator Action oli aikoinaan iso hitti pelihalleissa ja kyllä sen tämän kokeilun perusteella ymmärtää. Peli on kaikin puolin toimiva ja hisseillä kikkailu tuo mukaan ylimääräisen lisäelementin, mikä puuttuu suurimmasta osasta varhaisia kolikkopelejä. Elevator Action ei noussut Space Invadersin kaltaiseksi kulttuuri-ilmiöksi, mutta on silti yksi parhaista Taiton alkutaipaleen peleistä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa. Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv

Malone Plays

Search This Blog