Skip to main content

Agentteja Porraskäytävässä

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa paluu pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikutti Taiton vuoden 1983 kolikkopeliklassikko Elevator Actionin Famicom-julkaisu vuodelta 1985. Konsoliversion toteutuksesta vaastaa Micronics, joka on tuttu konsolikäännösstudio muistakin Taiton peleistä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Elevator Action on simppeli toimintapeli, jossa pelaajan ohjaaman agentin “no. 17” tehtävänä on hakea rakennuksen kellarissa sijaitsevat salaiset dokumentit, jotka löytyvät punaiseksi merkityistä huoneista ja paeta kadulla odottavalla autolla. Samalla vältellään ja ampuillaan rakennuksessa olevia vartioita ja vihollisagentteja. Kerroksia on käsittääkseni 30, sitten vuorossa on uusi rakennus ja idea on kaikissa sama. 

Pelin erikoisuus on hissit, joita pelaaja voi ohjata ylös ja alas ristiohjaimella. Muuten homma toimii juuri siten kun voisi olettaa: Hahmon ohjaus ja yksi nappi pistoolille. Nirri lähtee yhdestä osumasta, tai jos jää nalkkiin hissin ja katon tai lattian väliin. 

Vanhan kolikkopelin tapaan vaikeustaso on alusta saakka tiukka. Yhden osuman sääntö ja muutama elämä on perinteinen sääntö, eikä tässäkään pelissä siitä poiketa. Homma ei kuitenkaan tunnu tyystin mahdottomalta, vaan jonkun aikaa pelattuani onnistuin hakemaan dokumentit ja hurautin pakoon punaisella urheiluautolla. Meno on aika hektistä ja koko ajan on oltava varuillaan ovista putkahtavien agenttien varalta. 

Ulkoasu ei varsinaisesti säväytä, mikä on ymmärrettävää vuoden 1983 pelille. Grafiikat ajavat asiansa ja ovat onneksi selkeät, joka helpotta tilanteen hahmottamista. Pieni kunniamaininta on annettava väripaletille, mikä luo omanlaistansa kasarin hämärien käytävien tunnelmaa. 

Elevator Action oli aikoinaan iso hitti pelihalleissa ja kyllä sen tämän kokeilun perusteella ymmärtää. Peli on kaikin puolin toimiva ja hisseillä kikkailu tuo mukaan ylimääräisen lisäelementin, mikä puuttuu suurimmasta osasta varhaisia kolikkopelejä. Elevator Action ei noussut Space Invadersin kaltaiseksi kulttuuri-ilmiöksi, mutta on silti yksi parhaista Taiton alkutaipaleen peleistä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...