Skip to main content

Agentteja Porraskäytävässä

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa paluu pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikutti Taiton vuoden 1983 kolikkopeliklassikko Elevator Actionin Famicom-julkaisu vuodelta 1985. Konsoliversion toteutuksesta vaastaa Micronics, joka on tuttu konsolikäännösstudio muistakin Taiton peleistä, vaihtelevalla menestyksellä. 

Elevator Action on simppeli toimintapeli, jossa pelaajan ohjaaman agentin “no. 17” tehtävänä on hakea rakennuksen kellarissa sijaitsevat salaiset dokumentit, jotka löytyvät punaiseksi merkityistä huoneista ja paeta kadulla odottavalla autolla. Samalla vältellään ja ampuillaan rakennuksessa olevia vartioita ja vihollisagentteja. Kerroksia on käsittääkseni 30, sitten vuorossa on uusi rakennus ja idea on kaikissa sama. 

Pelin erikoisuus on hissit, joita pelaaja voi ohjata ylös ja alas ristiohjaimella. Muuten homma toimii juuri siten kun voisi olettaa: Hahmon ohjaus ja yksi nappi pistoolille. Nirri lähtee yhdestä osumasta, tai jos jää nalkkiin hissin ja katon tai lattian väliin. 

Vanhan kolikkopelin tapaan vaikeustaso on alusta saakka tiukka. Yhden osuman sääntö ja muutama elämä on perinteinen sääntö, eikä tässäkään pelissä siitä poiketa. Homma ei kuitenkaan tunnu tyystin mahdottomalta, vaan jonkun aikaa pelattuani onnistuin hakemaan dokumentit ja hurautin pakoon punaisella urheiluautolla. Meno on aika hektistä ja koko ajan on oltava varuillaan ovista putkahtavien agenttien varalta. 

Ulkoasu ei varsinaisesti säväytä, mikä on ymmärrettävää vuoden 1983 pelille. Grafiikat ajavat asiansa ja ovat onneksi selkeät, joka helpotta tilanteen hahmottamista. Pieni kunniamaininta on annettava väripaletille, mikä luo omanlaistansa kasarin hämärien käytävien tunnelmaa. 

Elevator Action oli aikoinaan iso hitti pelihalleissa ja kyllä sen tämän kokeilun perusteella ymmärtää. Peli on kaikin puolin toimiva ja hisseillä kikkailu tuo mukaan ylimääräisen lisäelementin, mikä puuttuu suurimmasta osasta varhaisia kolikkopelejä. Elevator Action ei noussut Space Invadersin kaltaiseksi kulttuuri-ilmiöksi, mutta on silti yksi parhaista Taiton alkutaipaleen peleistä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...