Skip to main content

Herra X

 Moi, 

Tällä viikolla pelattavana oli erikoinen hengenheimolainen vuoden 1999 Dreamcast-pelille. Pelasin Switchillä Slave Zero X:ää, Ziggurat Gamesin viime vuonna PC:lle ja muille konsoleille, sekä juuri viime viikolla Switchille julkaistua 2.5D toimintamätkintää. 

Pelin maailma dystooppinen tulevaisuuden megakaupunki, jossa järjestystä pitävät kyborgilainvalvojat. Yksi heistä päättää kuitenkin karata, sillä jostain syystä hänen aivopesunsa ja ohjelmointinsa pettää. Pelaaja ohjaa tätä punaista, säilytyskammiostaan paennutta miekkamiestä. Dreamcast -pelin, Slave Zeron päähahmo oli ilmeisesti tämän pelin pahis. Scifikaupunkiin sijoittuva tarina on kuitenkin enemmän visuaalinen viitekehys, jolla mukaan saadaan mielenkiintoisia hahmodesigneja ja ysärin estetiikan tyylisiä maisemia. Tarinaa on mukana mutta se ei ole fokus, vaan peli keskittyy enemmän sivulle scrollaavaan toimintaan. 


Yllätyin positiivisesti, sillä Slave Zero X taitaa olla ainoa omistamani normaali, uusi pelijulkaisu lähes kymmeneen vuoteen, jossa on kotelossa mukana ihan oikea ohjekirja. Joissain erikoisversioissa on toki ollut ohjekirjoja mukana lisämatskuna. Peli muituttaa monin tavoin moderneja beat ‘em upeja sillä erolla, että tässä ei ole syvyyssuunnassa liikkumista, vaan hahmo liikkuu ainoastaan oikealle tai vasemmalle. Hyökkäystyyppejä on muutama erilainen, tietysti yhdistettyna suuntiin ja hyppyyn. Puolustuskeinoina ovat väistö ja parry, jotka molemmat pitää ajoittaa melko tarkasti. Pelimekaniikoissa on kohtuullisesti syvyyttä ja joitakin liikkeitä voi yhdistää toisiinsa, tietyllä rajoituksilla, johon liittyy myös erikoisliikemittari. 


Vihollisia puskee kimppuun ryppäinä ja osa pärjäämisestä vaatii oikeaa sijoittumista, yleensä ainakin sitä, ettei jää keskelle ruutua kahden porukan väliin mätkittäväksi. Kentät ovat melko lyhyitä, kestoltaan noin 5-15 minuuttia ja lopussa on tietysti pomotaistelu.Pelin pituus on noin 3-4 tuntia, joten myös sillä osa-alueella noudatetaan ysärin tyyliä. Vaikesuaste ei ole mahdoton, mutta vaatii kuitenkin hahmon liikkeiden hallitsemista ja pomoissa on syytä tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, ellei omaa harvinaisen hyviä refleksejä. 


Hahmodesignit ja varsinkin animaatiot ovat tyylikkäitä ja pidän Sega Saturnin ja Dremacastin tyylisistä, tarkoituksella matalan resoluution polygonitaustoista. Pelin luoma tunnelma on jotenkin uniikki vuoden 2024 peliksi. 


Slave Zero x on astetta omaperäisempi “uusretro” toimintamätkintä, joka erottuu porukasta omalaatuisella tunnelmallaan ja tyylikkäillä animaatioillaan. Pelissä on tarpeeksi syvyyttä kohtuullisen muutaman tunnin keston ajaksi ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaa taas pian asiaan!


-jarmo     


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...