Skip to main content

Herra X

 Moi, 

Tällä viikolla pelattavana oli erikoinen hengenheimolainen vuoden 1999 Dreamcast-pelille. Pelasin Switchillä Slave Zero X:ää, Ziggurat Gamesin viime vuonna PC:lle ja muille konsoleille, sekä juuri viime viikolla Switchille julkaistua 2.5D toimintamätkintää. 

Pelin maailma dystooppinen tulevaisuuden megakaupunki, jossa järjestystä pitävät kyborgilainvalvojat. Yksi heistä päättää kuitenkin karata, sillä jostain syystä hänen aivopesunsa ja ohjelmointinsa pettää. Pelaaja ohjaa tätä punaista, säilytyskammiostaan paennutta miekkamiestä. Dreamcast -pelin, Slave Zeron päähahmo oli ilmeisesti tämän pelin pahis. Scifikaupunkiin sijoittuva tarina on kuitenkin enemmän visuaalinen viitekehys, jolla mukaan saadaan mielenkiintoisia hahmodesigneja ja ysärin estetiikan tyylisiä maisemia. Tarinaa on mukana mutta se ei ole fokus, vaan peli keskittyy enemmän sivulle scrollaavaan toimintaan. 


Yllätyin positiivisesti, sillä Slave Zero X taitaa olla ainoa omistamani normaali, uusi pelijulkaisu lähes kymmeneen vuoteen, jossa on kotelossa mukana ihan oikea ohjekirja. Joissain erikoisversioissa on toki ollut ohjekirjoja mukana lisämatskuna. Peli muituttaa monin tavoin moderneja beat ‘em upeja sillä erolla, että tässä ei ole syvyyssuunnassa liikkumista, vaan hahmo liikkuu ainoastaan oikealle tai vasemmalle. Hyökkäystyyppejä on muutama erilainen, tietysti yhdistettyna suuntiin ja hyppyyn. Puolustuskeinoina ovat väistö ja parry, jotka molemmat pitää ajoittaa melko tarkasti. Pelimekaniikoissa on kohtuullisesti syvyyttä ja joitakin liikkeitä voi yhdistää toisiinsa, tietyllä rajoituksilla, johon liittyy myös erikoisliikemittari. 


Vihollisia puskee kimppuun ryppäinä ja osa pärjäämisestä vaatii oikeaa sijoittumista, yleensä ainakin sitä, ettei jää keskelle ruutua kahden porukan väliin mätkittäväksi. Kentät ovat melko lyhyitä, kestoltaan noin 5-15 minuuttia ja lopussa on tietysti pomotaistelu.Pelin pituus on noin 3-4 tuntia, joten myös sillä osa-alueella noudatetaan ysärin tyyliä. Vaikesuaste ei ole mahdoton, mutta vaatii kuitenkin hahmon liikkeiden hallitsemista ja pomoissa on syytä tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, ellei omaa harvinaisen hyviä refleksejä. 


Hahmodesignit ja varsinkin animaatiot ovat tyylikkäitä ja pidän Sega Saturnin ja Dremacastin tyylisistä, tarkoituksella matalan resoluution polygonitaustoista. Pelin luoma tunnelma on jotenkin uniikki vuoden 2024 peliksi. 


Slave Zero x on astetta omaperäisempi “uusretro” toimintamätkintä, joka erottuu porukasta omalaatuisella tunnelmallaan ja tyylikkäillä animaatioillaan. Pelissä on tarpeeksi syvyyttä kohtuullisen muutaman tunnin keston ajaksi ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaa taas pian asiaan!


-jarmo     


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...