Skip to main content

Herra X

 Moi, 

Tällä viikolla pelattavana oli erikoinen hengenheimolainen vuoden 1999 Dreamcast-pelille. Pelasin Switchillä Slave Zero X:ää, Ziggurat Gamesin viime vuonna PC:lle ja muille konsoleille, sekä juuri viime viikolla Switchille julkaistua 2.5D toimintamätkintää. 

Pelin maailma dystooppinen tulevaisuuden megakaupunki, jossa järjestystä pitävät kyborgilainvalvojat. Yksi heistä päättää kuitenkin karata, sillä jostain syystä hänen aivopesunsa ja ohjelmointinsa pettää. Pelaaja ohjaa tätä punaista, säilytyskammiostaan paennutta miekkamiestä. Dreamcast -pelin, Slave Zeron päähahmo oli ilmeisesti tämän pelin pahis. Scifikaupunkiin sijoittuva tarina on kuitenkin enemmän visuaalinen viitekehys, jolla mukaan saadaan mielenkiintoisia hahmodesigneja ja ysärin estetiikan tyylisiä maisemia. Tarinaa on mukana mutta se ei ole fokus, vaan peli keskittyy enemmän sivulle scrollaavaan toimintaan. 


Yllätyin positiivisesti, sillä Slave Zero X taitaa olla ainoa omistamani normaali, uusi pelijulkaisu lähes kymmeneen vuoteen, jossa on kotelossa mukana ihan oikea ohjekirja. Joissain erikoisversioissa on toki ollut ohjekirjoja mukana lisämatskuna. Peli muituttaa monin tavoin moderneja beat ‘em upeja sillä erolla, että tässä ei ole syvyyssuunnassa liikkumista, vaan hahmo liikkuu ainoastaan oikealle tai vasemmalle. Hyökkäystyyppejä on muutama erilainen, tietysti yhdistettyna suuntiin ja hyppyyn. Puolustuskeinoina ovat väistö ja parry, jotka molemmat pitää ajoittaa melko tarkasti. Pelimekaniikoissa on kohtuullisesti syvyyttä ja joitakin liikkeitä voi yhdistää toisiinsa, tietyllä rajoituksilla, johon liittyy myös erikoisliikemittari. 


Vihollisia puskee kimppuun ryppäinä ja osa pärjäämisestä vaatii oikeaa sijoittumista, yleensä ainakin sitä, ettei jää keskelle ruutua kahden porukan väliin mätkittäväksi. Kentät ovat melko lyhyitä, kestoltaan noin 5-15 minuuttia ja lopussa on tietysti pomotaistelu.Pelin pituus on noin 3-4 tuntia, joten myös sillä osa-alueella noudatetaan ysärin tyyliä. Vaikesuaste ei ole mahdoton, mutta vaatii kuitenkin hahmon liikkeiden hallitsemista ja pomoissa on syytä tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, ellei omaa harvinaisen hyviä refleksejä. 


Hahmodesignit ja varsinkin animaatiot ovat tyylikkäitä ja pidän Sega Saturnin ja Dremacastin tyylisistä, tarkoituksella matalan resoluution polygonitaustoista. Pelin luoma tunnelma on jotenkin uniikki vuoden 2024 peliksi. 


Slave Zero x on astetta omaperäisempi “uusretro” toimintamätkintä, joka erottuu porukasta omalaatuisella tunnelmallaan ja tyylikkäillä animaatioillaan. Pelissä on tarpeeksi syvyyttä kohtuullisen muutaman tunnin keston ajaksi ja mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaa taas pian asiaan!


-jarmo     


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...