Skip to main content

Hiekkalaatikolla

 Moi,

Tällä kertaa ajattelin vilkaista hiljattain edesmenneen mangan jättiläisen, Akira Toriyaman kunniaksi herran teokseen perustuvaa tuoretta peliä. Kokeilin siis, miltä tuntuu San Landin demo.

Sand Land on akira toriyaman vuonna 2000 Shonen Jumpissa julkaistu lyhyt tarina, jota olisi ehkä helpoin kuvailla sanoilla “humoristinen Mad Max”. Lyhykäisyydessään siis, Toriyaman hahmot seikkailevat aavikolla. Päähähmo vaikuttaa olevan jonkinlainen demoni, nimeltään Beelzebub, jolla on mukanaan pari vanhempaa miestä. Ilmeisesti tarinan mukaan paha kuningas on ryöstänyt maailmasta kaiken, vettä myöten, minkä vuoksi maasto on pääosin aavikkoa. Tähän peliin Toriyama oli suunnitellut uuden, vehreämmän alueen, joka ei kuitenkaan ole mukana demossa. Sand Land-pelin uusi alue lienee siis Toriyaman viimeisimmiksi jääneitä tuotoksia, mikä tekee tästä pelistä omalla tavallaan erityisen. Tarinasta ja sen kulusta en osaa sanoa paljoa, koska demo alkaa selvästi keskeltä peliä, eikä se avaa tilannetta juuri millään tavalla. 

Peli on avoimen maailman, sanoisinko jopa että kirjaimellisesti hiekkalaatikko, jossa on mukana action-jrpg elementtejä. Beelzebub voi kulkea joko jalan (en suosittele) tai eri ajoneuvoilla, joista valittavina olivat moottoripyörä, mecha ja tankki. Kaikki ovat hyvin Toriyamalle tyypillisesti suunniteltuja, eli humoristisia, hieman retrofuturistisen näköisiä laitoksia. Kaikkien ajoneuvojen design on ainakin minun silmääni erinomaista. 

Jokainen nykyajan videopeliä pelannut tietää tämän tyylisen pelin rakenteen: Avoimessa maailmassa liikutaan, kohdataan random mobeja ja suunnistetaan kohti kiintopisteitä tutkimaan kohteita, jotka herättävät mielenkiinnon. Samalla kerätään resursseja päivittämään hahmoja ja ajoneuvoja. Liikkuminen on sujuvaa ja ajoneuvoja voi vaihtaa lennosta, koska ne ilmestyvät Dragon Ballista tutuista kapseleista. Kaikki härvelit tuntuvat selvästi omanlaisiltaan ja niillä kaikillla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä täysin erilaiset aseistukset. Vastustajina vaikuttaa olevan pääosin esihistoriallisia vaikutteita omaavia olentoja, kuten dinosauruksia ja erilaisia jättiläiseläimiä sekä rosvoja, jotka ajavat aavikolla omilla menopeleillään. Paikoitellen löytyy myös ilmeisesti “kuninkaan” armeijan miehiä ja linnakkeita.  


Ulkoasu on cel shading -tyylillä toteutettua ja sopii hyvin peliin, jossa on tarkoitus mukailla Toriyaman piirrostyyliä mahdollisimman tarkasti. Uusimpia Dragon Ball-pelejä pelanneet tietävät heti, miltä tämä näyttää. 

Sand Land vaikutti toimivalta ja menevältä avoimen maailman toiminta/jrpg seikkailulta, jota pelaisin ihan mielelläni enemmänkin. Hahmojen ja etenkin ajoneuvojen tyyli miellyttää todella paljon ja on minulle ehdottomasti suurin osa pelin viehätystä.  



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...