Skip to main content

Hiekkalaatikolla

 Moi,

Tällä kertaa ajattelin vilkaista hiljattain edesmenneen mangan jättiläisen, Akira Toriyaman kunniaksi herran teokseen perustuvaa tuoretta peliä. Kokeilin siis, miltä tuntuu San Landin demo.

Sand Land on akira toriyaman vuonna 2000 Shonen Jumpissa julkaistu lyhyt tarina, jota olisi ehkä helpoin kuvailla sanoilla “humoristinen Mad Max”. Lyhykäisyydessään siis, Toriyaman hahmot seikkailevat aavikolla. Päähähmo vaikuttaa olevan jonkinlainen demoni, nimeltään Beelzebub, jolla on mukanaan pari vanhempaa miestä. Ilmeisesti tarinan mukaan paha kuningas on ryöstänyt maailmasta kaiken, vettä myöten, minkä vuoksi maasto on pääosin aavikkoa. Tähän peliin Toriyama oli suunnitellut uuden, vehreämmän alueen, joka ei kuitenkaan ole mukana demossa. Sand Land-pelin uusi alue lienee siis Toriyaman viimeisimmiksi jääneitä tuotoksia, mikä tekee tästä pelistä omalla tavallaan erityisen. Tarinasta ja sen kulusta en osaa sanoa paljoa, koska demo alkaa selvästi keskeltä peliä, eikä se avaa tilannetta juuri millään tavalla. 

Peli on avoimen maailman, sanoisinko jopa että kirjaimellisesti hiekkalaatikko, jossa on mukana action-jrpg elementtejä. Beelzebub voi kulkea joko jalan (en suosittele) tai eri ajoneuvoilla, joista valittavina olivat moottoripyörä, mecha ja tankki. Kaikki ovat hyvin Toriyamalle tyypillisesti suunniteltuja, eli humoristisia, hieman retrofuturistisen näköisiä laitoksia. Kaikkien ajoneuvojen design on ainakin minun silmääni erinomaista. 

Jokainen nykyajan videopeliä pelannut tietää tämän tyylisen pelin rakenteen: Avoimessa maailmassa liikutaan, kohdataan random mobeja ja suunnistetaan kohti kiintopisteitä tutkimaan kohteita, jotka herättävät mielenkiinnon. Samalla kerätään resursseja päivittämään hahmoja ja ajoneuvoja. Liikkuminen on sujuvaa ja ajoneuvoja voi vaihtaa lennosta, koska ne ilmestyvät Dragon Ballista tutuista kapseleista. Kaikki härvelit tuntuvat selvästi omanlaisiltaan ja niillä kaikillla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä täysin erilaiset aseistukset. Vastustajina vaikuttaa olevan pääosin esihistoriallisia vaikutteita omaavia olentoja, kuten dinosauruksia ja erilaisia jättiläiseläimiä sekä rosvoja, jotka ajavat aavikolla omilla menopeleillään. Paikoitellen löytyy myös ilmeisesti “kuninkaan” armeijan miehiä ja linnakkeita.  


Ulkoasu on cel shading -tyylillä toteutettua ja sopii hyvin peliin, jossa on tarkoitus mukailla Toriyaman piirrostyyliä mahdollisimman tarkasti. Uusimpia Dragon Ball-pelejä pelanneet tietävät heti, miltä tämä näyttää. 

Sand Land vaikutti toimivalta ja menevältä avoimen maailman toiminta/jrpg seikkailulta, jota pelaisin ihan mielelläni enemmänkin. Hahmojen ja etenkin ajoneuvojen tyyli miellyttää todella paljon ja on minulle ehdottomasti suurin osa pelin viehätystä.  



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun