Skip to main content

Hiekkalaatikolla

 Moi,

Tällä kertaa ajattelin vilkaista hiljattain edesmenneen mangan jättiläisen, Akira Toriyaman kunniaksi herran teokseen perustuvaa tuoretta peliä. Kokeilin siis, miltä tuntuu San Landin demo.

Sand Land on akira toriyaman vuonna 2000 Shonen Jumpissa julkaistu lyhyt tarina, jota olisi ehkä helpoin kuvailla sanoilla “humoristinen Mad Max”. Lyhykäisyydessään siis, Toriyaman hahmot seikkailevat aavikolla. Päähähmo vaikuttaa olevan jonkinlainen demoni, nimeltään Beelzebub, jolla on mukanaan pari vanhempaa miestä. Ilmeisesti tarinan mukaan paha kuningas on ryöstänyt maailmasta kaiken, vettä myöten, minkä vuoksi maasto on pääosin aavikkoa. Tähän peliin Toriyama oli suunnitellut uuden, vehreämmän alueen, joka ei kuitenkaan ole mukana demossa. Sand Land-pelin uusi alue lienee siis Toriyaman viimeisimmiksi jääneitä tuotoksia, mikä tekee tästä pelistä omalla tavallaan erityisen. Tarinasta ja sen kulusta en osaa sanoa paljoa, koska demo alkaa selvästi keskeltä peliä, eikä se avaa tilannetta juuri millään tavalla. 

Peli on avoimen maailman, sanoisinko jopa että kirjaimellisesti hiekkalaatikko, jossa on mukana action-jrpg elementtejä. Beelzebub voi kulkea joko jalan (en suosittele) tai eri ajoneuvoilla, joista valittavina olivat moottoripyörä, mecha ja tankki. Kaikki ovat hyvin Toriyamalle tyypillisesti suunniteltuja, eli humoristisia, hieman retrofuturistisen näköisiä laitoksia. Kaikkien ajoneuvojen design on ainakin minun silmääni erinomaista. 

Jokainen nykyajan videopeliä pelannut tietää tämän tyylisen pelin rakenteen: Avoimessa maailmassa liikutaan, kohdataan random mobeja ja suunnistetaan kohti kiintopisteitä tutkimaan kohteita, jotka herättävät mielenkiinnon. Samalla kerätään resursseja päivittämään hahmoja ja ajoneuvoja. Liikkuminen on sujuvaa ja ajoneuvoja voi vaihtaa lennosta, koska ne ilmestyvät Dragon Ballista tutuista kapseleista. Kaikki härvelit tuntuvat selvästi omanlaisiltaan ja niillä kaikillla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä täysin erilaiset aseistukset. Vastustajina vaikuttaa olevan pääosin esihistoriallisia vaikutteita omaavia olentoja, kuten dinosauruksia ja erilaisia jättiläiseläimiä sekä rosvoja, jotka ajavat aavikolla omilla menopeleillään. Paikoitellen löytyy myös ilmeisesti “kuninkaan” armeijan miehiä ja linnakkeita.  


Ulkoasu on cel shading -tyylillä toteutettua ja sopii hyvin peliin, jossa on tarkoitus mukailla Toriyaman piirrostyyliä mahdollisimman tarkasti. Uusimpia Dragon Ball-pelejä pelanneet tietävät heti, miltä tämä näyttää. 

Sand Land vaikutti toimivalta ja menevältä avoimen maailman toiminta/jrpg seikkailulta, jota pelaisin ihan mielelläni enemmänkin. Hahmojen ja etenkin ajoneuvojen tyyli miellyttää todella paljon ja on minulle ehdottomasti suurin osa pelin viehätystä.  



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...