Skip to main content

Hiekkalaatikolla

 Moi,

Tällä kertaa ajattelin vilkaista hiljattain edesmenneen mangan jättiläisen, Akira Toriyaman kunniaksi herran teokseen perustuvaa tuoretta peliä. Kokeilin siis, miltä tuntuu San Landin demo.

Sand Land on akira toriyaman vuonna 2000 Shonen Jumpissa julkaistu lyhyt tarina, jota olisi ehkä helpoin kuvailla sanoilla “humoristinen Mad Max”. Lyhykäisyydessään siis, Toriyaman hahmot seikkailevat aavikolla. Päähähmo vaikuttaa olevan jonkinlainen demoni, nimeltään Beelzebub, jolla on mukanaan pari vanhempaa miestä. Ilmeisesti tarinan mukaan paha kuningas on ryöstänyt maailmasta kaiken, vettä myöten, minkä vuoksi maasto on pääosin aavikkoa. Tähän peliin Toriyama oli suunnitellut uuden, vehreämmän alueen, joka ei kuitenkaan ole mukana demossa. Sand Land-pelin uusi alue lienee siis Toriyaman viimeisimmiksi jääneitä tuotoksia, mikä tekee tästä pelistä omalla tavallaan erityisen. Tarinasta ja sen kulusta en osaa sanoa paljoa, koska demo alkaa selvästi keskeltä peliä, eikä se avaa tilannetta juuri millään tavalla. 

Peli on avoimen maailman, sanoisinko jopa että kirjaimellisesti hiekkalaatikko, jossa on mukana action-jrpg elementtejä. Beelzebub voi kulkea joko jalan (en suosittele) tai eri ajoneuvoilla, joista valittavina olivat moottoripyörä, mecha ja tankki. Kaikki ovat hyvin Toriyamalle tyypillisesti suunniteltuja, eli humoristisia, hieman retrofuturistisen näköisiä laitoksia. Kaikkien ajoneuvojen design on ainakin minun silmääni erinomaista. 

Jokainen nykyajan videopeliä pelannut tietää tämän tyylisen pelin rakenteen: Avoimessa maailmassa liikutaan, kohdataan random mobeja ja suunnistetaan kohti kiintopisteitä tutkimaan kohteita, jotka herättävät mielenkiinnon. Samalla kerätään resursseja päivittämään hahmoja ja ajoneuvoja. Liikkuminen on sujuvaa ja ajoneuvoja voi vaihtaa lennosta, koska ne ilmestyvät Dragon Ballista tutuista kapseleista. Kaikki härvelit tuntuvat selvästi omanlaisiltaan ja niillä kaikillla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä täysin erilaiset aseistukset. Vastustajina vaikuttaa olevan pääosin esihistoriallisia vaikutteita omaavia olentoja, kuten dinosauruksia ja erilaisia jättiläiseläimiä sekä rosvoja, jotka ajavat aavikolla omilla menopeleillään. Paikoitellen löytyy myös ilmeisesti “kuninkaan” armeijan miehiä ja linnakkeita.  


Ulkoasu on cel shading -tyylillä toteutettua ja sopii hyvin peliin, jossa on tarkoitus mukailla Toriyaman piirrostyyliä mahdollisimman tarkasti. Uusimpia Dragon Ball-pelejä pelanneet tietävät heti, miltä tämä näyttää. 

Sand Land vaikutti toimivalta ja menevältä avoimen maailman toiminta/jrpg seikkailulta, jota pelaisin ihan mielelläni enemmänkin. Hahmojen ja etenkin ajoneuvojen tyyli miellyttää todella paljon ja on minulle ehdottomasti suurin osa pelin viehätystä.  



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
2 comments
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more