Skip to main content

Naparetkellä Frakissa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa paluu tutun Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikuttaa Konamin Antarctic Adventure vuodelta 1985. Tämä on käännös MSX:n vuonna 1983 julkaistusta pelistä. 

Antarctic Adventurella on muuten yhteys Hideo Kojimaan, nimittäin Kojiman ensimmäinen peli oli Penquin Adventure, joka on jatko-osa tälle pelille. Tässä pelissä esiintynyt pingviinihahmo,  jolle annettiin hieman myöhemmin nimi Penta, on mukana muissakin konamin peleissä, esimerkiksi Parodiuksessa lennettävänä aluksena. 

Minkäslainen peli se sitten on? No, voisi sanoa, että melko simppeli tasoloikan ja autopelin yhdistelmä. Nykyään, jos tämä olisi mobiilipelinä, niin genre olisi varmaan “endless runner”. Pingviinin tehtävänä on ehtiä Etelämantereen tutkimusasemalta toiselle aikarajan puitteissa. Kun koko kierros tutkimusasemia on kierretty, peli jatkuu uudestaan, hieman vaikeampana. Mitään muuta tavoitetta ei ole, ellei pisteitä lasketa tavoitteeksi. Kontrolleista löytyy vauhdin sääto, samaan tapaan kuin monissa vanhemmissa kilpa-autopeleissä ja hyppy. Ideana on pitää riittävää vauhtia yllä, mutta samalla vältellä esteitä, jotka ovat avantoja ja railoja jäässä. Näistä pääsee yli hyppäämällä, mutta toisinaan avannoista putkashtaa esiin merileijona, jonka yli ei pääse hyppäämään. Törmäys horjuttaa pingviiniä hetkeksi ja hidastaa vauhdin minimiin. Railoihin putoaa ja pingviinin pitää kiivetä ylös railon reunalta nappia näpyttämällä. Tässä pelissä siis ei varsinaisesti menetä elämää monttuun putoamalla, vaan kaikki esteet vain hidastavat matkaa. Bonusesineitäkin löytyy: avannoista pomppii toisinaan kaloja, joita keräämällä saa pisteitä ja joskus pelin ainoan käytettävän esineen, propellin päähän, jolla voi hetkellisesti lentää kaikkien esteiden yli. Matkalla voi kerätä myös erivärisiä lippuja, joiden oletan vaikuttavan siihen, minkä maan tutkimusasema näkyy kentän lopussa. 

Kontrollit toimivat hyvin ja ohjaustuntuma on napakka. Mitenkään mahdottoman syvällistä antia ei ole luvassa pelimekaniikkojen osalta, mutta kaikki toimii, niinkuin pitääkin ja ennen kaikkea tuntuu koko ajan siltä, että homma on omista taidoista kiinni.  

Ulkoasu on sitä, mitä varhaisen Famicomin voi olettaa olevan, mutta ehkä kuitenkin siitä paremmasta päästä. Koko pelissä on vain 3 spriteä, mutta onneksi itse päähahmo on suunniteltu hauskan ja sympaattisen näköiseksi. Kukapa nyt ei pitäisi pingviineistä?

Antarctic Adventure on Konamin alkuaikojen klassikkona pidetty peli ja sanoisin että ihan hyvästä syystä. Jos tätä vertaa moneen muuhun saman tyyliseen varhaiseen Famicomin peliin, niinkuin vaikkapa Mach Rideriin, niin kynnys on reippaasti aloittelijaystävällisempi. Äärimmäisen simppeli, mutta kuitenkin omassa sarjassaan mainio peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun