Skip to main content

Naparetkellä Frakissa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa paluu tutun Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikuttaa Konamin Antarctic Adventure vuodelta 1985. Tämä on käännös MSX:n vuonna 1983 julkaistusta pelistä. 

Antarctic Adventurella on muuten yhteys Hideo Kojimaan, nimittäin Kojiman ensimmäinen peli oli Penquin Adventure, joka on jatko-osa tälle pelille. Tässä pelissä esiintynyt pingviinihahmo,  jolle annettiin hieman myöhemmin nimi Penta, on mukana muissakin konamin peleissä, esimerkiksi Parodiuksessa lennettävänä aluksena. 

Minkäslainen peli se sitten on? No, voisi sanoa, että melko simppeli tasoloikan ja autopelin yhdistelmä. Nykyään, jos tämä olisi mobiilipelinä, niin genre olisi varmaan “endless runner”. Pingviinin tehtävänä on ehtiä Etelämantereen tutkimusasemalta toiselle aikarajan puitteissa. Kun koko kierros tutkimusasemia on kierretty, peli jatkuu uudestaan, hieman vaikeampana. Mitään muuta tavoitetta ei ole, ellei pisteitä lasketa tavoitteeksi. Kontrolleista löytyy vauhdin sääto, samaan tapaan kuin monissa vanhemmissa kilpa-autopeleissä ja hyppy. Ideana on pitää riittävää vauhtia yllä, mutta samalla vältellä esteitä, jotka ovat avantoja ja railoja jäässä. Näistä pääsee yli hyppäämällä, mutta toisinaan avannoista putkashtaa esiin merileijona, jonka yli ei pääse hyppäämään. Törmäys horjuttaa pingviiniä hetkeksi ja hidastaa vauhdin minimiin. Railoihin putoaa ja pingviinin pitää kiivetä ylös railon reunalta nappia näpyttämällä. Tässä pelissä siis ei varsinaisesti menetä elämää monttuun putoamalla, vaan kaikki esteet vain hidastavat matkaa. Bonusesineitäkin löytyy: avannoista pomppii toisinaan kaloja, joita keräämällä saa pisteitä ja joskus pelin ainoan käytettävän esineen, propellin päähän, jolla voi hetkellisesti lentää kaikkien esteiden yli. Matkalla voi kerätä myös erivärisiä lippuja, joiden oletan vaikuttavan siihen, minkä maan tutkimusasema näkyy kentän lopussa. 

Kontrollit toimivat hyvin ja ohjaustuntuma on napakka. Mitenkään mahdottoman syvällistä antia ei ole luvassa pelimekaniikkojen osalta, mutta kaikki toimii, niinkuin pitääkin ja ennen kaikkea tuntuu koko ajan siltä, että homma on omista taidoista kiinni.  

Ulkoasu on sitä, mitä varhaisen Famicomin voi olettaa olevan, mutta ehkä kuitenkin siitä paremmasta päästä. Koko pelissä on vain 3 spriteä, mutta onneksi itse päähahmo on suunniteltu hauskan ja sympaattisen näköiseksi. Kukapa nyt ei pitäisi pingviineistä?

Antarctic Adventure on Konamin alkuaikojen klassikkona pidetty peli ja sanoisin että ihan hyvästä syystä. Jos tätä vertaa moneen muuhun saman tyyliseen varhaiseen Famicomin peliin, niinkuin vaikkapa Mach Rideriin, niin kynnys on reippaasti aloittelijaystävällisempi. Äärimmäisen simppeli, mutta kuitenkin omassa sarjassaan mainio peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...