Skip to main content

Naparetkellä Frakissa

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa paluu tutun Famicomin pariin. Katsotaan, miltä vaikuttaa Konamin Antarctic Adventure vuodelta 1985. Tämä on käännös MSX:n vuonna 1983 julkaistusta pelistä. 

Antarctic Adventurella on muuten yhteys Hideo Kojimaan, nimittäin Kojiman ensimmäinen peli oli Penquin Adventure, joka on jatko-osa tälle pelille. Tässä pelissä esiintynyt pingviinihahmo,  jolle annettiin hieman myöhemmin nimi Penta, on mukana muissakin konamin peleissä, esimerkiksi Parodiuksessa lennettävänä aluksena. 

Minkäslainen peli se sitten on? No, voisi sanoa, että melko simppeli tasoloikan ja autopelin yhdistelmä. Nykyään, jos tämä olisi mobiilipelinä, niin genre olisi varmaan “endless runner”. Pingviinin tehtävänä on ehtiä Etelämantereen tutkimusasemalta toiselle aikarajan puitteissa. Kun koko kierros tutkimusasemia on kierretty, peli jatkuu uudestaan, hieman vaikeampana. Mitään muuta tavoitetta ei ole, ellei pisteitä lasketa tavoitteeksi. Kontrolleista löytyy vauhdin sääto, samaan tapaan kuin monissa vanhemmissa kilpa-autopeleissä ja hyppy. Ideana on pitää riittävää vauhtia yllä, mutta samalla vältellä esteitä, jotka ovat avantoja ja railoja jäässä. Näistä pääsee yli hyppäämällä, mutta toisinaan avannoista putkashtaa esiin merileijona, jonka yli ei pääse hyppäämään. Törmäys horjuttaa pingviiniä hetkeksi ja hidastaa vauhdin minimiin. Railoihin putoaa ja pingviinin pitää kiivetä ylös railon reunalta nappia näpyttämällä. Tässä pelissä siis ei varsinaisesti menetä elämää monttuun putoamalla, vaan kaikki esteet vain hidastavat matkaa. Bonusesineitäkin löytyy: avannoista pomppii toisinaan kaloja, joita keräämällä saa pisteitä ja joskus pelin ainoan käytettävän esineen, propellin päähän, jolla voi hetkellisesti lentää kaikkien esteiden yli. Matkalla voi kerätä myös erivärisiä lippuja, joiden oletan vaikuttavan siihen, minkä maan tutkimusasema näkyy kentän lopussa. 

Kontrollit toimivat hyvin ja ohjaustuntuma on napakka. Mitenkään mahdottoman syvällistä antia ei ole luvassa pelimekaniikkojen osalta, mutta kaikki toimii, niinkuin pitääkin ja ennen kaikkea tuntuu koko ajan siltä, että homma on omista taidoista kiinni.  

Ulkoasu on sitä, mitä varhaisen Famicomin voi olettaa olevan, mutta ehkä kuitenkin siitä paremmasta päästä. Koko pelissä on vain 3 spriteä, mutta onneksi itse päähahmo on suunniteltu hauskan ja sympaattisen näköiseksi. Kukapa nyt ei pitäisi pingviineistä?

Antarctic Adventure on Konamin alkuaikojen klassikkona pidetty peli ja sanoisin että ihan hyvästä syystä. Jos tätä vertaa moneen muuhun saman tyyliseen varhaiseen Famicomin peliin, niinkuin vaikkapa Mach Rideriin, niin kynnys on reippaasti aloittelijaystävällisempi. Äärimmäisen simppeli, mutta kuitenkin omassa sarjassaan mainio peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...