Skip to main content

Päätepysäkillä, osa 1

 Moi,

Toinen lootan avaus näin perän jälkeen, mutta tällä kertaa siihen on erityisen hyvä syy. Nyt nimittäin katsotaan, miltä näyttää Takara Tomyn Transformers Masterpiece Gattai MPG-06 Kaen, eli kuudes ja viimeinen junarobotti porukasta, jotka muodostavat yhdessä jättikokoisen Raidenin. Tällä ensimmäisellä kerralla keskityn vain Kaeniin, että ihan yksistäänkin vallan mainio Transformer saa ansaitsemansa huomion ja seuraavalla kerralla keskityn Raideniin.

Kaen on malliltaan  JNR Class DE10 Dieselveturi, jota valmistettiin alun perin vuosina 1966-1978. Wikipedia osaa kertoa, että viimeisimmän tiedon mukaan (2016) näitä saman mallisia vetureita oli toiminnassa vielä 138 kappaletta. Koska Kaen on rahtikäyttöön tarkoitettu veturi, eikä esimerkiksi virtaviivainen shinkansen, niin hän on luonnollisesti myös porukan hitain mutta vahvin. Tämä näkyy myös ulkomuodossa, siten että Kaen on malliltaan vähän lyhyempi, mutta leveämpi kuin muut.  

Aina yhtä tyylikkäästä mustasta lootasta paljastuu jälleen tälle sarjalle tutut tilpehöörit, eli ohjeet, pätkä raidetta ja pyssy, mutta tällä kertaa mukana on myös Gundam/Star Wars-tyylinen valomiekka, joka on kooltaan sen verran reippaan kokoinen, että se on suunniteltu enemmänkin Raidenille. Tarjolla on myös vaihdettava Autobotien logo veturin keulaan. Tämä on arvatenkin yksityskohta, joka lisättiin miellyttämään sekä junapuritaaneja, että Transformers-faneja.

Totuttuun tapaan junamuoto on lähes täydellinen. Mittasuhteet ovat just, eikä melkein ja ainoastaan pienet saumat antavat vihjettä, että tämä on Transformer, eikä junan pienoismalli. Jostain syystä harmaan ja oranssin ja valkoisen yhdistelmä on erityisen silmää miellyttävä ja tyylikäs.  

Muuntautuminen on ehkäpä koko porukan miellyttävin ja mukana on jälleen sarjalle tyypillisiä “ahaa” -elämyksiä. Erityismaininnan ansaitsevat jalat, joissa on erittäin jämäkän ja täsmällisen tuntuinen, pykälittäin liikkuva nivel. Tämä on arvatenkin sitä varten, että samat nivelet on suunniteltu kantamaan yhdistelmämuodossa myös Raidenin paino. 

Myös robottimuodon ulkonäkö on vakuuttava. Lyhyt, mutta leveä olemus poikkeaa selvästi porukan muista hahmoista ja on varmasti osittain myös veturin koon sanelema juttu, koska Kaen on pelkästään veturi, siinä missä muut ovat matkustajajunia, siis pidempiä. Mutta se sopii tämän hahmon riskin näköiseen olemukseen hyvin. Kaikki liikkuu jälleen oikein mukavasti, eikä mukana ole merkittäviä rajoitteita. 

Kaen on porukan viimeinen, mutta ei ollenkaan vähäisin, sillä kaiken kaikkiaan tämä saattaa olla yksittäisistä junaboteista jopa suosikkini. Olemus ja tyylikkäät värit auttavat asiaa, mutta suurin plussa on ehdottomasti miellyttävin muuntautuminen. 

Ensi kerralla katsotaan reilun parin vuoden projektin loppuhuipennusta, eli ensimmäistä koskaan omistamaani Transformers-combineria!


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...