Skip to main content

Päätepysäkillä, osa 1

 Moi,

Toinen lootan avaus näin perän jälkeen, mutta tällä kertaa siihen on erityisen hyvä syy. Nyt nimittäin katsotaan, miltä näyttää Takara Tomyn Transformers Masterpiece Gattai MPG-06 Kaen, eli kuudes ja viimeinen junarobotti porukasta, jotka muodostavat yhdessä jättikokoisen Raidenin. Tällä ensimmäisellä kerralla keskityn vain Kaeniin, että ihan yksistäänkin vallan mainio Transformer saa ansaitsemansa huomion ja seuraavalla kerralla keskityn Raideniin.

Kaen on malliltaan  JNR Class DE10 Dieselveturi, jota valmistettiin alun perin vuosina 1966-1978. Wikipedia osaa kertoa, että viimeisimmän tiedon mukaan (2016) näitä saman mallisia vetureita oli toiminnassa vielä 138 kappaletta. Koska Kaen on rahtikäyttöön tarkoitettu veturi, eikä esimerkiksi virtaviivainen shinkansen, niin hän on luonnollisesti myös porukan hitain mutta vahvin. Tämä näkyy myös ulkomuodossa, siten että Kaen on malliltaan vähän lyhyempi, mutta leveämpi kuin muut.  

Aina yhtä tyylikkäästä mustasta lootasta paljastuu jälleen tälle sarjalle tutut tilpehöörit, eli ohjeet, pätkä raidetta ja pyssy, mutta tällä kertaa mukana on myös Gundam/Star Wars-tyylinen valomiekka, joka on kooltaan sen verran reippaan kokoinen, että se on suunniteltu enemmänkin Raidenille. Tarjolla on myös vaihdettava Autobotien logo veturin keulaan. Tämä on arvatenkin yksityskohta, joka lisättiin miellyttämään sekä junapuritaaneja, että Transformers-faneja.

Totuttuun tapaan junamuoto on lähes täydellinen. Mittasuhteet ovat just, eikä melkein ja ainoastaan pienet saumat antavat vihjettä, että tämä on Transformer, eikä junan pienoismalli. Jostain syystä harmaan ja oranssin ja valkoisen yhdistelmä on erityisen silmää miellyttävä ja tyylikäs.  

Muuntautuminen on ehkäpä koko porukan miellyttävin ja mukana on jälleen sarjalle tyypillisiä “ahaa” -elämyksiä. Erityismaininnan ansaitsevat jalat, joissa on erittäin jämäkän ja täsmällisen tuntuinen, pykälittäin liikkuva nivel. Tämä on arvatenkin sitä varten, että samat nivelet on suunniteltu kantamaan yhdistelmämuodossa myös Raidenin paino. 

Myös robottimuodon ulkonäkö on vakuuttava. Lyhyt, mutta leveä olemus poikkeaa selvästi porukan muista hahmoista ja on varmasti osittain myös veturin koon sanelema juttu, koska Kaen on pelkästään veturi, siinä missä muut ovat matkustajajunia, siis pidempiä. Mutta se sopii tämän hahmon riskin näköiseen olemukseen hyvin. Kaikki liikkuu jälleen oikein mukavasti, eikä mukana ole merkittäviä rajoitteita. 

Kaen on porukan viimeinen, mutta ei ollenkaan vähäisin, sillä kaiken kaikkiaan tämä saattaa olla yksittäisistä junaboteista jopa suosikkini. Olemus ja tyylikkäät värit auttavat asiaa, mutta suurin plussa on ehdottomasti miellyttävin muuntautuminen. 

Ensi kerralla katsotaan reilun parin vuoden projektin loppuhuipennusta, eli ensimmäistä koskaan omistamaani Transformers-combineria!


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...